Terijoesta tuli jo tsaarinvallan loppuvuosikymmeninä suostittu lomakohde Venäjän sivistyneistön ja aateliston keskuudessa. Sinne heitä veti erityisesti 25 kilometriä pitkä hiekkaranta ja myös toisaalta Suomen suuriruhtinaskunnan eurooppalainen vapaus ja suhteellinen vapaamielisyys, joita molempia tosin taantumuksellinen tsaarinhallinto pyrki kahlehtimaan.  Venäläistä esimerkkiä seuraten osa Suomenkin seurapiireistä hakeutui kesäisinTerijoelle. Vaikka lukuisat Venäjän ja Suomen merkkihenkilöt ja kuuluisuudet viettivätkin kesiään Terijoella, yksi heistä nousee ylitse muiden – taiteilija Ilja Repin. Suuren yleisön keskuudessa Repin jäi kuitenkin Suomessa etenkin itsenäisyytemme alkuvuosina vaille sitä huomiota, mitä tämä maailman suurimpiin mestareihin kuuluva taiteilija eittämättä olisi ansainnut.

Sukuseuramme kunniajäsen Aino Piepponen (os. Seppänen) on syntyperäisiä Terijoen tyttöjä ja nimenomaa Kuokkalasta, missä myös Ilja Repin asui 30 vuotta.  Seuramme päätti aikoinaan koota sukuun kuuluvien haastatteluja talteen. Tässä hitaanlaisesti etenevässä projektissa on onnistuttu tallentamaan Ainon muisteluksia haastattelijana toimittaja Timo Seppänen.  Yksi mielenkiintoinen muistelo haastattelussa oli pienen Aino-tytön osallistuminen taitelijan Ilja Repinin hautajaisiin Terijoella syksyllä 1930. Tuo osa haastattelusta on tarkoitus liittää seuramme kotisivuille.

Kuokkalaan Ilja Repin asettui asumaan vaimonsa, kirjailija Natalia Nordmanin kanssa vuonna 1900. Yksi syy Terijoelle siirtymiseen lienee ollut myös se, että Kuokkala ei ollut kovin kaukana  Repinille rakkasta Venäjästä. Suomeen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan, samalla myös Pietarin kuvernementin raja kulki vain muutaman kilometrin päässä. Repin ja Nordman hankkivat itselleen Kuokkalasta  huvilan, jota laajennettiin useaan eri otteeseen. Tämän erikoilaatuinen taiteilijakoti sai nimen  ”Penanty”.

Repiniä pidetään ennen kaikkea venäläisenä taiteilijana ja niin hän itsekin koki sitä olevansa. Repin syntyi kuitenkin Ukrainassa, Harkovan kuvernementtiin kuuluneessa Tšugujevissa vuonna 1844. Hän opiskeli ja valmistui Pietarin Taideakatemiasta. Saatuaan 1871 kultamitalin ja matkaapurahan hän jatkoi opintojaan Parisissa ja Roomassa. Italiassa ja Ranskassa Repin asui useita vuosia.  Vuodesta 1878 hän osallistui jatkuvasti kiertonäyttely-yhdistyksen Peredviznikien näyttelyihin. Maineen kasvun myötä jokainen Repinin uusi taulunsa oli huomattava tapahtuma Venäjän taideelämässa ja ennen pitkää ne huomioitiin koko Euroopassa. . Repin opetti myös Pietarin Taideakatemiassa. Hänen oppilaitaan olivat mm. Brodski, Kustodiev, Kulikov ja Maljav. Opetustyöstä hän kuitenkin luopui lopullisesti vuonna 1907.

Repinin tuotanto on kokonaisuutena laaja ja monipuolinen. Hänen moniin maalauksiinsa liittyi myös yhteiskunnallinen aspekti, jota pehmensi taiteilijan virtuoosimainen tekniikka, henkilökuvaus ja kansanomaisuus. Muotokuvamaalarina Repin sai myös kuuluisuutta ja etenkin monet Leo Tolstoin muotokuvat herättivät kiinnostusta Venäjällä ja laajemminkin. Tolstoin viimeisinä vuosina hänet julistettiin kirkonkiroukseen, minkä vuoksi tämän kreivin muotokuva poistettiin tuolloisesta Aleksanteri III:n museosta Pietarissa. Teko aiheutti sivistyneistön keskuudessa paheksunnan aallon, jota ilmaistiin mm. viemällä kukkia paikalle, jossa muotokuva oli sijainnut.

Maiseman kuvaajana Repin oli Venäjällä myös tavallaan uudistaja. Hänen edelläkävijänsä näyttävät maalanneen pitkälti länsimaisten esikuvien mukaan, nimekkäiden taiteilijoiden töitä ja tekniikkaa seuraten. Repin luki sen sijaan kulloistakin työstettävää maisemaa, vuodenaikoja ja niiden valoisuuksien eroja. Tämä asenne on nähtävissä myös hänen Suomessa tekemissään töissä. Lumi, Suomenlahden pinta eri muodoissaan ja Kuokkalan männyt innoittivat Repiniä, joita hän toisti mm. kymmenissä harjoitelmissaan.

Vuonna 1899 Repinin hankkiman Kuokkalan huvilan, Penantyn, Repin osti naisystävänsä Natalia Nordmanin (1863- 1914 ) nimiin. Repin rakastui Terijokeen ja Suomeen, etenkin meidän luontoomme. Toisaalta Repiniä viehätti myös Suomen suhteellinen vapaus, Venäjään verrattuna. Piirre oli aikansa venäläisille demokraateille ja edistyksellisille ihmisille tyypillinen. Suomen oma valuutta ja latinalainen kirjaimisto loivat mielikuvaa ”ulkomaasta”, joka oli kuitenkin lähellä Pietaria ja jossa oli helppo asioida venäjän kielen laajahkon osaamisen vuoksi. Venäläiseen yhteiskuntaan verrattuna Suomi oli myös demokraattinen maa, niin oudolta kuin se ehkä aikansa suomalaisista tuntui.

Ilja Repinin suhde Suomeen oli paljon syvällisempi kuin vain kiintymys Terijokeen ja sen luontoon. Hän oli suuri maamme ihailija ja kunnioitti Helsinkiä Pariisin veroisena , ”yhtenä Pariisin kolkkana”.  Pariisissa Repin oli tutustunut meidän Albert Edefeltiin ja piti tätä taiteellisen lahjakkuuden suhteen Dostojevskin ja Tolstoin veroisena nerona (mielenkiintoinen rinnastus kahteen suureen venäläiseen kirjailijaan). Akseli Gallen-Kallelan kanssa suhde oli ensi alkuun kitkainen Repinin tähän kohdistaman kritiikin vuoksi. Myöhemmin 1920 alkaen se kehittyi ystävyydeksi. Muutenkin suomalainen sivistyneistö ja etenkin taide-elämä suhtautui eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta myönteisesti Repiniin. Tuota myötätuntoa edisti Repinin tuki suomalaisten taistelulle venäläistämispyrkimyksien aikana. Hänet nimitettiin vuonna 1914 Suomen taiteilijaseuran kunniajäseneksi. Suomen kansalainen Repin oli vuodesta 1918 lähtien.  

Repin oli tsaarinaikaisen sivistyneistön yksi keskeisimmistä hahmoista. Hänen huvilallaan Kuokkalassa vieraili useat venäläisen kulttuurin suurnimet. Kuvassa Penanty-huvilan vieraina kirjailija Maksim Gorki selä taide- ja muusikkikriitikko Vladimir Stasov. Repin itse oikealla. Kuva vuodelta 1904.’

Ilja Repin – Terijoen kuuluisin asukas

Repinin maailmankatsomuksesta ja poliittisesta orientaatiosta on väitelty paljon. Neuvostoliitossa Repin nähtiin virallisen taidesuunnan nk. sosialistisen realismin isänä. Tälle näkemykselle on olemassa perusteita. Repin oli realistisen kuvauksen edustaja. Hän oli paljolti venäjän kansan ja sen tavallisten ihmisten kuvaaja. Hän maalasi teoksiinsa heidän ilot ja kärsimykset ja oli tässä mielessä kaukana perinteisestä hovimaalarista ja eliitin suosikin tavasta liehakoida ruokkivaa kättä. Siitä huolimatta Repin ei kieltäytynyt keisarillisten ja aatelisten tarjoamista tilauksista. Niitä kyllä sateli sitä mukaa kuin kuuluisuus lisääntyi. Repinin mielestä taantumuksellinenkin oli maalauksen arvoinen. Ihmisenä hän vihasi taantumusta, mikä on nähtävissä hänen useissa maalauksissaan. Toisaalta useat yhteiskunnallista teokset, joissa monien mielestä on yhteiskunnallista paatosta, vaikkapa Volgan lauttureita kuvaava maalaus, on monitulkintainen. Se voidaan nähdä vain realistisena ja historiallisena kuvauksena. Repinin demokraattinen luonne nousee esille vahvimmin maalauksessa ”Mikä vapaus” vuodelta 1903. Aikanaan se on tulkittiin laajasti taantumuksellisen Venäjän kritiikiksi ja aiheutti siksi esille tullessaan kohun. Teos kuuluu nykyisin Venäläisen taiteen museon kokoelmiin Pietarissa. Meidän Kuokkalamme kannalta se on mielenkiintoinen, koska siinä on nähty keväisen Itämeren kuohuntaa juuri Kuokkalan rannoilta.

Toinen selkeästi kantaa ottava teos on ”17. lokakuuta 1905”. Teos on ilmiselvästi inspiroinut tulevien neuvostomaalareiden lukuisia poliittisen tendenssin sisältäviä töitä.  Maalaus kuvaa kansan riemua Lokakuun manifesti  antamisesta. Tuolla manifestilla tsaari Nikolai II ilmoitti vuoden 1905 vallankumouksen seurauksena itsevaltiudesta luopumista ja perustuslailliseen monarkiaan siirtymistä. Repin kuului siihen suureen venäläisen sivistyneistön joukkoon, joka uskoi edistykseen ja demokratiaan. Lokakuun vallankumous 1917 oli hänelle syvä pettymys. Repin ei suostunut enää sen jälkeen palaamaan synnyinmaahansa, vaikka neuvostohallitus kävi sitä edustajiensa välityksellä pyytämässä.

Itsenäisyytemme aikana Repinin elämä Suomessa  oli osin taloudellisesti vaikeaa. Hän teki silti merkittävän lahjoituksen Suomen kansalle omasta taidekokoelmastaan. Lahja käsitti seitsemän hänen omaa työtään ja 23 venäläisten taiteilijoiden maalausta. Tuo lahjoitus loi hyvän pohjan Ateneumin venäläisen taiteen kokoelmalle, jota ihme kyllä, ei oikeastaan ollut ennen Repinin lahjaa. Osin tuo vajavaisuus selittyi varojen puutteella, osin taas poliittisista syistä. Repinin tarkoitus oli ehkä lahjoituksellaan kiinnittää huomiota tähän retuperällä olevaan tilanteeseen? Repin saattoi myös toivoa taloudellisen niukkuutensa keskellä lahjoituksen johtavan taidemuseon haluun kartuttaa hänen taiteensa kokoelmaa. Lahjoitus oli Repinin omien teosten osalta etupäässä muotokuvia, joista ehdottomasti upein on hänen itsensä ja Natalia Nordmanin kaksoismuotokuva.

Penanty, Repinin huvila Kuokkalassa, tuhoutui sodassa. Vuonna 1944, kun tuli kuluneeksi 100 vuotta Ilja Repinin syntymästä, Neuvosliiton hallitus teki päätöksen rakentaa Penanty uudelleen. Työ ja entisöinti vaativat paljon aika. Onneksi tuholta oli säilynyt paljon muotokuvia ja osa taidemaalarin henkilökohtaisia esineitä sekä hänen tauluja. Niinpä huvilan huoneet on pyritty sisustamaan alkuperäiseen tyyliin. Runsas valokuva-aineisto on ollut apuna tässä restaurointityössä. Penantystä onkin tullut suosittu matkailukohde entisessä Kuokkalassamme, joka on uuden omistajan päätöksellä nimetty kylän tunnetuimman henkilön Ilja Repinin kunniaksi Repinoksi.

Julkaistu  myös 08.03. 2017  Antti Seppäsen jälkeläiset kotisivuilla http://www.antinseuraajat.net/

Ilja Repinistä ja hänen tuotannostaan enemmän:

http://1395.ru/travel-russia/piter/penaty-ugolok-ilii-repina/

http://www3.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/kesa2006/repin/repin/elamakerta.htm

https://www.wikiart.org/en/ilya-repin/portrait-of-t-a-mamontova-1879