Romanialainen hevosenliha on saanut EU-maiden kansalaiset paniikkiin. Unionin maissa on myyty sitä naudanlihana valtavat määrät. Konnuuden lähteeksi näyttää paljastuvan ranskalaiset. Lihaa on kierrätetty useammankin firman kautta. Comigel-yhtiö yritti vierittää syyn toiselle ranskalaiselle liha-alan yritykselle, jolta se kertoi ostaneensa kiistanalaisen lihan. Romanialaisille on annettu puhtaat paperit, sillä tavara oli lähtenyt maasta oikealla nimikkeellä. Vasta Ranskanmaalla liha jalostui naudaksi. Kaikkea ne gallialaiset osaavat!
Lihakohu on levinnyt maasta maahan. Tutkimuksia on ehditty käynnistää Ranskan ja Saksan lisäksi ainakin Britaniassa, Luxemburgissa, Hollannissa ja Norjassa. Suomen Evira ei korvaansa lotkauttanut ensimmäisten tietojen tultua. Vakuuteltiin vain, että ei sitä meillä. No, nyt nautana myytyä hevosenlihaa on löytynyt Suomestakin. Kauppaketju Lidl on löytänyt kahdesta Suomessa myymästään naudanlihatuotteesta hevosenlihaa. Hevosenliha löytyi yhtiön omissa dna-tutkimuksissa, mikä kertonee meillä elintarvikkeita valvovan Eviran toiminnan tasosta jotakin tärkeää.
Mutta kun toimeen tartutaan, saa Evirakin tulosta aikaan. Viimein selvisi, että meillä on myyty kansalle ilmeisesti 200 – 300 laatikkoa hevosenlihasta valmistettuja hampurilaisia. Mutta mitä tekeekään Evira: Salaa tiedon kenen hampurilaisista on kyse. Tätäkö tämä niin sanottu valvonta on olevinaan? Kepulaisia vilisevä elintarvikevirasto kokee tärkeemmäksi tehtäväksi suojella tuottajia, elintarviketeollisuutta ja kauppaa. Kuluttajista ei niinkään väliä.
Tässä lihaa koskeneessa kalabaliikissa on hevosenlihan maine pilattu läpikotaisin. Kysehän ei kuitenkaan ole siitä, että hevosenliha sinäänsä olisi vaarallista syötävää tai edes huonon makuista. Päinvastoin. Monissa maissa se on hyvin arvostettua ravintoa, vaikka ei juuri enää meillä. Vielä minun lapsuudessani hevosenlihaa ja siitä tehtyjä elintarvikkeita myytiin ilman poltinmerkkiä.
Koko kohun takana oleellista on yksi asia: Kuluttajien huijasus väärällä nimikkeellä. Jos kauppa tai ravintola myy meille naudanlihaa, sen on myös oltava naudanlihaa. Naudanlihana myydyn hevosenlihan takana on perikapitalistinen ahneus: ”Oikein, väärin, kokoon käärin” -ajattelu. Varmaan on niin, että tässä pitkässä petosketjussa on kuluttajien lisäksi muitakin lenkkejä, joita on petetty vastoin parempaa tietoa. Mutta yhtä ainoaa syyllistä siinä ketjussa ei taatusti ole.
Nuoruudessani työskentelin aikoinaan pari vuotta osuusliikkeen lihavarastolla. Tuolloin tuli jonkinlainen käsitys erilaisten lihojen erosta. Siten uskallan olla aivan varma siitä, ettei todellista liha-alan ammattilaista pysty huijaamaan väittämällä hevosta naudaksi. Luulenpa, että tämä sama tieto on myös elintarviketeollisuudessa. Jopa suurten yritysten lihanostajien pitäisi alkaa epäillä, jos jostakin tarjotaan lihaerää poikkeuksellisen edullisesti vallitsevaan hintatasoon nähden. Ilmeisesti moni ketjun osa on ollut tässä petoksessa mukana ja hyötynyt siitä taloudellisesti.
Tämä skandaalin opetus piilee siinä, ettei valvontaa voi jättää prosessista hyötyä saavien vastuulle. Tällainenhan on ollut viime vuosikymmenien pyrkimys. Sitä ovat nuo hyödyntavoittelijat lobanneet kaikin tavoin. Julkisuudessa on vannottu, toisen käden sormet selän takana ristissä, kuinka tarkkoja ja lakianoudattavia muka ollaan. Ja katin kontit! Meidän kuluttajien on parasta muistaa vanha kansansanonta pukeista kaalimaiden vartijoina.
Veikkaan, että jatkoa seuraa näissä elintarvikeskandaaleissakin. Eli kuten mainos toteaa: ”Eikä tässä vielä kaikki.”