Nurjamielisyyteni Euroopan unionia kohtaan lisääntyi jälleen. Nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että äänestin väärin kannattaessani aikoinaan isänmaani liittymistä tuohon uusliberalistiseksi mafiaorganisaatioksi osoittautuneeseen järjestöön. Järjestöön, jonka piti olla itsenäisten valtioiden liitto, mutta josta poliittis-taloudellinen eliitti haluaa nyt liittovaltion toteuttamaan omat ”sinisen laguunin unelmansa”. Tunnustan nöyrästi syyllisyyteni tähän kohtalokkaaseen erehdykseen. En ole rikoksessani ainoa syyllinen, mutta se ei helpota omantunnon tuskiani. Lisäksi näyttää siltä, että se on vain yksi teko vastaavanlaisten tyhmyyksieni pitkähkössä sarjassa – väärin äänestämisessä.
Uusi todiste tekemästäni tyhmyydestä iski piikkinä sieluuni, kun lukaisin lehdestä, että niin sanottu EU-parlamentti eli osa tämä unionin konnakopla tunnustaa nyt Venezuelan oppositiojohtajan Juan Guaidón maan presidentiksi. Parlamentti äänesti asiasta selvällä enemmistöllä torstaina. Ymmärtääkseni Venezuelan presidentin valitsee maan kansa eikä Eu-parlamentti. Olenko ehkä väärässä? Tai itse asiassahan ei kyse ole edes EU-parlamentin valinnasta, vaan Yhdysvaltain johdon valinnasta. Tässäkin asiassa Euroopan unioni toimii vain amerikkalaisen imperialismin ohjeistuksen mukaisesti.
Tämä tapaus on vain yksi episodi pitkässä ”ohjatun demokratian” strategiassa, jota länsimainen imperialismi toteuttaa sille myötämielisen valtamedian vankasti tukemana. Olemme nähneet mitä kaikkea onkaan maailmassa toteutettu toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain tahdon pakottamana siis maan poliittis-taloudellisten etujen toteuttamiseksi. Tuo sama tuttu kuvio on toistunut viimevuosinakin, kun erilaiset ”värivallankumoukset”, Ukrainan vallankaappaus ja painostukset Irania, Venäjää, Kiinaa ja nyt Venezuelaa kohtaan on järjestelmällisesti viety läpi Yhdysvaltojen suunnitelmien mukaisena kumileimasimena.
En väitä, että esimerkiksi Venezuelan presidentinvaalit olisivat olleet rehelliset, mutta en väitä myöskään, että ne olisivat olleet epärehelliset. Tämä asenne perustuu ihan siihen, että en tiedä miten asianlaita on. Toisaalta sitä eivät tiedä kaikki ne ääliöt, jotka mm. Suomessa meuhkaavat suureen ääneen kyseisten vaalien muka todistetusta vilpistä. Kuka tai ketkä ovat sen todistaneet? Yhdysvaltoja myötäilevä Venezuelan oppositio? Läntinen valtamedia? Yhdysvaltain imperialismin etujen ajajat? Ja nyt viimeiseksi EU-parlamentti? Vaan kun eivät ole todistaneet. Väittäneet kyllä ja se näyttää riittävän imperialismin isommille ja pienemmille perskärpäsille mukaan lukien EU-parlamentin enemmistö.
Heidän vakuutteluihinsa minun ja muiden pitäisi muka uskoa! Sitä vaaditaan, kun valtamedia sen todeksi väittää. Samat tahot väittivät mm. Irakilla olevan joukkotuhoaseita, joita ei muuten vieläkään ole löydetty! Juuri niitä aseita etsittäessä tuhottiin Irakin valtio jonka seurauksena tapettiin enemmän ihmisiä mihin Saddamin hirmuhallinto kykeni. Ja tuo tappaminen jatkuu edelleenkin. Mutta valehtelulla päästiin kuitenkin varsinaiseen tavoitteeseen – Irakin ölyjyvarojen haltuunottoon ja jenkkiläisen sotateollisuuden voittojen maksimointiin. Samalla saavutettiin merkittävä geopoliittinen asema maailman tulenarimmalla alueella.
Jos en tiedäkään Venezuelan vaalien demokraattisuuden tasosta, sen tiedän kuitenkin, että ne vaalit olivat taatusti demokraattisemmat mitä se irvokas näytelmä, jota nyt maailmannäyttämöllä esitetään niin sanottuna demokratian puolustuksena! Näytelmän, jossa maan presidentin valitsee Yhdysvaltojen johto EU-parlamentin tuella. Kummallakaan taholla, kuten ei Venezuelan naapurimaiden johdollakaan, ole mitään oikeutta määrätä kuka maata hallitsee. Se ”oikeutus” nousee ainoastaan läntisen imperialismin halusta päästä voimakeinoin määräämään maan luonnonvarojen, etenkin öljyn hallinnasta.
Tämän jenkki-imperialismin toteuttaman erittäin toimivan poliittis-sotilaallisen strategian kaava on ytimekkäästi kuvattu eräässä amerikkalaisessa elokuvassa nimeltään ”Wag the Dog” vuodelta 1997. Elokuvan, suomalainen nimi on ”Häntä heiluttaa koiraa”. Filmin ohjasi Barry Levinson ja sen pääosissa ovat Robert de Niro, Dustin Hoffman ja Anne Heche. Tuossa poliittisessa satiirissa kuvataan, miten totuuden vääristelyin, valhein ja valtamedian kritiikittömällä avustuksella toteutetaan eliitin poliittiset tavoitteet kansaan menevällä tavalla. Juuri tätä samaa kaavaa toteutetaan parhaillaan Venezuelassa. Mutta ei ainoastaan siellä. Sitä ennen samaa kaavaa on menestyksellisesti toteutettu monessa muussa suuressa operaatiossa.
Kaava ei ole amerikkalaisen imperialismin yksinoikeus. Kyllä sitä samaa menetelmää käyttävät niin Venäjän, Kiinan kuin monen muun harvainvallan omaavan maan eliitit. Mutta miksi tämä kusetus toimii niin hyvin kuin se toimii? Eiköhän sen teho ja tenho nojaudu siihen, että mukana valheen rakentelussa ja sen vahvistamisessa on massamedia koko arsenaalillaan. Rikkana rokassa vielä länsimaiden tiedustelulaitokset ja poliittiset eliitit.
Läntisissä maissa toki on myös kriittistäkin mediaa ja vastavoimia kuten elokuva ”Wag the Dog” todistaa. Missä sellaista ei ole, siellä vallitsee puhdas goebbelsimäinen totaalinen valhe. Meilläkin sellaisen todennäköisyys kasvaa sitä mukaa, kun yhä useampi johdateltava ääliö yhtyy valtakuoron ulvontaan.