Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ole edennyt suunnitelmien mukaisesti. Vastustus on ollut odotettua kovempaa ja Venäjä on kokenut merkittäviä miehistö- ja kalustotappioita. Sen joukot ovat nöyryyttävästi joutuneet vetäytymään pohjoisessa avatulta rintamalta Valko-Venäjän puolelle, jolloin paine Ukrainan pääkaupunkiin Kijeviin on heikentynyt. Tästä on seurannut monella taholla yllättävän optimistisia odotuksia sodan Ukrainalle voitollisesta lopputuloksesta.
Venäjän heikolle etenemiselle löytyy varmaan useita selittäviä tekijöitä. Niistä ehkä tärkein on huono valmistautuminen ja siihen sisältyvä hyökkäysvoiman vähäisyys. Onnistuminen olisi edellyttänyt vähintään 100 000 sotilasta suuremman iskuvoiman. Asiantuntijat ovat nähneet myös aselajien yhteistoiminnassa ja huollossa pahoja ongelmia. Itse mietin sitäkin mokasiko tiedustelu?
Sodan poliittisella rintamalla Yhdysvallat on heiluttanut näyttävästi läntisen orkesterin tahtipuikkoa. Maa on lisännyt painetta konfliktiin varauksellisesti suhtautuneita politiikkoja kohtaan kiihdyttämällä mm. propagandaa ja tekemällä monenlaisia poliittisia manöövereitä. Uusin askel tässä toiminnassa oli tiistaina 26.04. Rammsteinin-lentotukikohdassa toteutettu 40 maan kokous, jossa päätettiin massiivisesta sotamateriaaliavusta Ukrainalle. Tällöin myös Saksa saatiin painostettua tähän läntiseen rintamaan. Maa on luvannut toimittaa Ukrainalle 50 Gepard ilmatorjuntapanssarivaunua.
Yhdysvallat on päättänyt turvautua Afganistanin sodassa Neuvostoliittoa vastaan käyttämäänsä strategiaan. Maan aseapu oli tuolloinkin massiivista Neuvostoliiton tukemaa hallitusta vastaan taisteleville sisseille. Neuvostoliiton johto erehtyi tuolloin antamaan ”veljellistä apua” Afganistanin horjuvalle hallinnolla viemällä omia joukkoja maahan. Siellä se juuttui kalliiksi käyneeseen pitkittyneeseen sotaan. Tapahtuuko näin Ukrainankin sodassa, se jää nähtäväksi. Tilanne ja olosuhteet ovat kuitenkin toisenlaiset.
Päätös länsiliittoutuman aseavun lisäämisestä niin määrällisesti kuin laadullisesti oli odotettavissa. Poliittisesti se oli ratkaisuun osallistuville maille helppoakin. Yleinen mielipide likipitäen kaikissa kyseisissä valtioissa on voimakkaasti Ukrainalle myönteinen. Siinä mielessä Venäjä niittää sitä, mitä on kylvänyt.
Toisaalta hyvin yllättävää on ollut se, ettei julkisuudessa nähdä sitä, miten tämä päätös on myös uusi askel sodan eskaloitumisen tiellä. Ehkä se on tämän voimakkaan propagandasodan taktiikkaa? Tosiasia silti on, että lännen sitoutuminen Ukrainan kriisiin vahvistuu entisestään ja riski suursodasta kasvaa. Venäjä tuskin voi jättää vastaamatta siihen. Ei liene epäselvää, että ukrainalaisten taistelutahto hyökkääjää vastaan on vahva. Uuden ja tehokkaan aseistuksen johdosta vastustus Venäjän sotavoimaa vastaan kovenee. Siihen taas maan on pyrittävä vastaamaan, ettei se kokisi uusia nöyryytyksiä etukäteen heikommaksi arvioimansa uhrin taholta.
Onkin todennäköistä on, että yhtäältä Venäjäkin vahvistaa aseistustaan ja ottaa käyttöön tehokkaampia tuhoaseita arsenaalistaan. Toisaalta Venäjän on nyt ilmeisesti toteutettava jonkinasteinen liikekannallepano mikäli se aikoo edetä sotilaalliseen ratkaisuun konfliktissa. Tuo liike olisi jo sellaisenaan suursodan riskiä kasvattava toimi. Venäjähän on joutunut pulaan lähdettyään soitellen sotaan liian vähäisin voimin. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää elävää voimaa. Maa onkin jäämässä nalkkiin propagandistisen käsitteensä ”sotilasoperaatio” kanssa. Tosiasiassa maa hyökkäsi ilman sodanjulistusta Ukrainaan ja minään muuna kuin perinteisenä sotana tuota aggressiota ei voida nähdä. Nyt olisi lusikka otettava kauniiseen käteen, jos maa haluaa välttyä uusilta nöyryytyksiltä.
Oleellista lienee sekin, miten läntinen sotamateriaali toimitetaan Ukrainalle. Todennäköistä on, että Venäjä pyrkii tuhoamaan tuota materiaalia jo maahantuonnin vaiheessa. Silloin aukeaa mahdollisuus, että kohteiksi joutuvat paitsi materiaalia kuljettavat junat ja autot niin myös Natomaiden lentokoneet, joilla sitä rahdataan maahan. Kasvattaako niiden mahdolliset tuhoutumiset sodan eskaloitumisen astetta suursodan syttymisen tasolle? Tuollaisessa tilanteessa Nato voi lipsahtaa nopeasti aidoksi sodan osapuoleksi.
Venäjä on ajettu poliittisesti ja taloudellisesti nurkkaan. Tilanne on herkullinen Yhdysvaltain kannalta, mutta ei niinkään Euroopan ja maailmanrauhan näkökulmasta. Houkutus nöyryyttää Venäjää kasvavilla tappioilla johtaa helposti maan lisääntyviin aggressioihin naapurimaita kohtaan. Silloin punnitaan mitkä ovat annettujen lupausten ja sitoumusten todellinen painoarvo, kun vaihtoehtona on täysimääräinen sota ja pahimmassa tapauksessa kaikella asearsenaalilla käyty.
Rauhan saavuttaminen näyttääkin kaikkoavan yhä kauemmaksi. On näet ilmeistä, että Venäjä tavoittelee ainakin osia Ukrainasta itselleen. Se lienee niin Ukrainan kuin Euroopan unionin kannalta mahdoton ratkaisu. Onko siis lähiaikojen ainoa mahdollisuus sodan päättymisestä pattitilanne eli uusi jäädytetty konflikti? Se todennäköisesti merkitsisi myös Venäjän eristämisen ja pakotepolitiikan jatkumista. Mutta ehkä myös uudenlaisen maailmantilanteen syntymistä Venäjän, Kiinan ja joidenkin muiden Aasianmaiden blokkina.
Reino Seppänen
