Ei päivääkään, ettei Aamulehti kampanjoisi Nato-jäsenyyden puolesta. Tänään 02.11. 2015 lehti omisti asialle peräti pääkirjoituksen. Jotenkin käy näitä natottajia sääliksi. Eivät he edes itse jaksa uskoa saamaansa lähetystehtävään. Tämä käy ilmi, kun lehti valittaa tuhannen ja yhdennen kerran Nato-keskustelun luutuneista asenteista! Ja siitä, ettei sitä käydä.
Aamulehti tarkoittaa tuolla luutuneisudellaan tietenkin sitä, ettei jäsenyys sotilasliitossa saa riittävää kannatusta kansamme keskuudessa. Lehti väittää, etteivät vastustajat tiedä mitä oikein vastustavat. Onpa kirjoittajalla otsaa väittää moista! Itse väitän, että argumentit ja argumentoijat Nato-jäsenyyttä vastaan ovat ylivoimaisia jäsenyyden puoltajiin ja heidän perusteluihinsa verrattuna.
Väitettä ”keskustelun puuttumisesta” on nyt veitattu vuosikausia. Ja koko sen ajan keskustelua on käyty, sanoisin jopa, suurella intensiteetillä. Sen keskustelun on toistuvasti hävinnyt tämä jäsenyyttä vaativa osapuoli ja ihan siitä syystä, että sillä taholla loppuu järki ja järkevät perustelut. Nytkin Aamulehti heittää pääkijoituksessan kehiin ”eräät asiantuntijat, jotka uskaltavat puhua jopa Nato-jäsenyydestä” ja sen ”talouseduista”. Ahaa, nyt selvisi, keneen kirjoittaja viittaa. Tietenkin ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajaan Mika Aaltolaan, tuohon paatuneeseen potaskantuottajaan, jonka taloudelliset perustelut sotilasliiton jäsenyydelle on ammuttu alas oikeiden asiantuntijoiden taholta useaan otteeseen. Siitä siis Aamulehden ujous nimen julki kirjoittamisesta.
Aamulehden niin kuin muidenkin natottajien vahvin argumentti Nato-jäsenyydelle on naapurimme Venäjä ja sen ”uhka”. Heille on näet tärkeää pitää esillä juuri tätä puolta, koska se on oikeastaan ainut argumentti tuolle jäsenyydelle. Ainakin sellainen argumentti, joka puree kansaan. Ja kansan tukihan tälle hankkeelle on saatava. Ei niinkään siksi, että meidän natottajat sitä haluavat, vaan siksi, että Nato sitä edellyttää. Meillähän on jo kuultu usein heittoja, joiden mukaan asia voitaisiin päättää ihan vain omissa porukoissa eduskunnassa. Mutta kun ei voida!
Päinvastoin, mitä Aamulehti niin usein on väittänyt, olen ainakin omakohtaisesti käynyt näitä Nato-keskusteluja lukemattomia sinäkin aikana, kun väitteitä keskustelemattomuudesta on esitetty. Aina on seurannut kiusallinen hiljaisuus, kun olen todennut, että Nato on aikoinaan ollut, kuten Sosialistisen Internationaalin Voksenaasin julistus muinoin totesi ”Rauhan vankka paaluvarustus”. Tosiasiat on näet aina tunnustettava. Sotilasliittona juuri Nato patosi kommunismin vyöryn läntiseen ja pohjoiseen Eurooppaan.
Näin siis ajattelen, huolimatta siitä, ettei Suomen ole ollut tarvis Natoon kuulua. Mutta kommunismin romahtamisen jälkeen Natolla ei ole enää ollut mitään vastaavaa tehtävää, vaikka natottajat meillä yrittävätkin Venäjällä juuri pelotella. Siinä mielessä he ovat itse suurimmat haamut historian roskatunkiolta, vaikka Naton vastustajia siitä syyttävätkin. Venäjän aggressio ei näet voi olla enää mikään todellinen uhka Euroopalle. Voimasuhteet nykyisten EU-maiden tai USA:n kontra Venäjän välillä ovat lännen hyväksi toivottoman ylivoimaiset. Niinpä todellinen uhka rauhalle ja tasapainolle onkin ollut Nato, EU ja USA, jotka sopimukset rikkoen ovat lähentyneet Venäjää piirittääkseen sen taloudellis-poliittisista syistä.
USA:n, Naton ja EU:n kiinnostus ja painostus Suomen Nato-jäsenyydestä perustuu juuri tuohon haluun piirittää Venäjä. Toinen tavoite tähän missioon liittyy Naton uuteen rooliin läntisen imperialismin käsikassarana. Etenkin USA haluaa kanssarikollisia niihin loppumattomiin ”ristiretkiin”, joita se on tehnyt taloudellis-poliittisten etujensa turvaamiseksi eri puolilla maailmaa. Afganistaniinhan me olemme jo sotilaitamme lähettäneet, vaikka ainakaan minulle ei ole siihen valjennut muuta syytä kuin juuri nuo jenkkien edut. Koko lähi-itä on kriisissä ja Eurooppa täyttyy noiden jenkkien synnyttämien sotien pakolaisista.
Tiedän, että kiihkeimmät jenkkien palvojat ja Nato-intoilijat ovat väitteistäni raivoissaan. Siitä vaan ja kehiin vasta-argumentteja, että voidaan käydä sitä oikeaa Nato-keskustelua. Totean kuitenkin lopuksi, miten brittien taannoinen pääministeri Tony Blair on esittänyt katumusta ja anteeksipyyntöjä siitä, että johdatti Britannian Irakin sotaan USA:n rinnalla. Pahoin pelkään, että näitä anteeksipyyntöjä nykyisistä tapahtumista tullaan vieä esittämään useitakin. Miksi siis meidän suomalaisten pitäisi syödä tuo mätä kananmuna – Nato?