Yksi Uuden Testamentin upeimpia kertomuksia on kuvaus, jossa Jeesus ajaa ruoskimalla temppelistä kauppiaat ja rahanvaihtajat. Se tarina liittyi mestarin lopun alkuun ja kuvasi moniselitteisesti tuon ajan juutalaisen uskonopin rappiota. Kaikella on näet syntynsä, kehityskaarensa ja loppunsa. Loppu lähestyy silloin, kun vanhat ihanteet, normit ja moraali eivät enää kanna, vaan uusi toiminta rapauttaa niitä ja ristiriita kärjistyy kohti kaaosta.
Ajankohtaisessa vaalirahoitus-spektaakkelissa, tässä maamme viimeisimmässä poliittisessa myrskyssä, olen joutunut myös miettimään, onko kansanvaltainen järjestelmämme kallistumassa kohti loppuaan? Siis siinä perinteisessä merkityksessä, miten me länsimaisissa demokratioissa olemme asian tottuneet ymmärtämään. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että oman kansanvallan temppelimme ovat saastuttaneet uuden ajan kaupustelijat ja rahanvaihtajat. He ovat tuo epämääräinen lauma niljakkaita ”liikemiehiä” ja muita hämäräperäisiä hiippareita, jotka ostavat itselleen edustajia ja ovat asettuneet yhtenä osapuolena hallitusneuvotteluihin saadakseen itselleen mieluisia ministeriä uuteen hallitukseen.
Vaalirahakohu on ryvettänyt keskustapuolueen ja kokoomuksen sekä melkoisen joukon politiikkoja. Pahoin pelkään, ettei tässä vielä kaikki. Se tullee ryvettämään väkeä vielä lisää sillä juttu repeää koko ajan yhä laajemmaksi. Kaiken takana on vuoden 2007 eduskuntavaaleja varten perustettu salaliitto, joka sai nimekseen Kehittyvien maakuntien Suomi ry. Tehtäväkseen salaliittolaiset ottivat porvarihallituksen saamisen maahan. Tavoite sinänsä on demokratiaan kuuluva ja hyväksyttävä. Porvaripuolueet voivat toki asettaa tällaisia tavoitteita ja heidän poliittisia tavoitteitaan on liike-elämä toki aiemminkin rahoittanut. Tällä kertaa vain nämä epämääräiset rahoittajatahot eivät tyytyneet poliittisen päämäärän tukemiseen, vaan halusivat, mitä ilmeisemmin, kahmia itselleen aivan konkreettisia etuja. Salaliittolaisten viimekätiset vaikuttimet olivat siis kaikkea muuta kuin hyväksyttäviä.
Erään tiedon mukaan Kehittyvien maakuntien Suomi ry perustettiin keskustan puoluetoimistossa puoluesihteeri Jarmo Korhosen työhuoneessa joulun alla 2006. Yhdistyksen taustavaikuttajia olivat liikemiehet Toivo Sukari, Kyösti Kakkonen ja Arto Merisalo. Mukana hääräsi myös kepun taustavaikuttaja Tapani Yli-Saunamäki. Näistä herroista Merisalo on vankeustuomion saanut talousrikollinen, Yli-Saunamäki kahdesti epäonnistunut ”presidentintekijä”. Rahoitusta kerättiin myötämielisiltä firmoilta ja yksityishenkilöiltä. Useimmissa tapauksissa tukirahat ohjattiin ehdokkaiden tukiyhdistyksille, ei niinkään suoraan ehdokkaille itselleen.
Yhdistyksen toiminta oli todella tehokasta ja tuloksellista. Rahaa tuli ja sillä saatiin eduskuntaan läpi 40 ”omaa” kansanedustajaa. Näistä tuli yhdestä uuden hallituksen pääministeri, kymmenestä ministeri ja yhdestä eduskunnan puhemies. Läpimenneistä 22 oli kepulaisia, 12 kokoomuslaista, neljä sosiaalidemokraattia, yksi ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja ja yksi vihreä. Ei todellakaan mikään huono tulos, jos asiaa punnitaan bisnesajattelulla. Panos oli tuotokseen nähden hyvässä suhteessa. Demokratian kannalta tulos oli iljettävä!
Rysän päältä kiinnijääneet poliitikot ovat yksi toisensa jälkeen kieltäneet, että heidän saamalla rahoituksella olisi ollut jotain vastaanottajia sitovia ehtoja. Mutta eikö tunnukin hieman oudolta, että mm. pääministeri Matti Vanhanen, tuo huonomuistinen kepulainen, asettui tanakasti tukemaan Toivo Sukarin Vihdin Ideapark-hanketta? Ihmetystä herättää myös se, että eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, ministerit Paula Lehtomäki ja Jyri Häkämies sekä kansanedustajat Ilkka Kanerva, Marja Tiura ja Hannes Manninen olivat hankkimassa Tokmannin pomomies Kyösti Kakkoselle vuorineuvoksen arvonimeä. Kaikki em. mainitut politiikot ovat myös saaneet tukea Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä merkittävän summan, kuka 10 000, kuka 15 000 euroa ja kuningattarena Marja Tiura 20 000 euroa! Tällainen tavallinen politiikan kuluttaja on kummissaan; eikö tällä tuella ja sitä saaneiden politiikkojen toiminnalla olisi muka yhteyttä!
Likaista rahaa tältä Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä saivat muutkin kuin läpimenneet kansanedustajat. Ketkä sitä saivat, on kyllä julkisuudessa kerrottu useaan otteeseen. Onkin hyvä, että media on tässä demokratian kriisissä hoitanut asiallisesti vahtikoiran tehtäväänsä. Nimet on selvillä ja nyt on kansalaisten vuoro tehdä johtopäätöksensä. Voi vain toivoa, että demokratia toimisi siltäkin osin ideaalimallin mukaisesti.
Vähintäin yhtä mielenkiintoista, kuka on tukea salaliittolaisilta saanut, on se ketkä sitä eivät ole saaneet tai mahdollisesti jopa kieltäytyneet siitä. Raha on jyvitetty kaikkiin vaalipiireihin, mutta enemmän sitä on jaettu näemmä niissä, joissa rahoittajatahoilla on ollut ilmeisesti suurimmat omat intressinsä. Rahaa jakamassa ovat olleet todelliset asiantuntijat. Suurimmat potit on jaettu vaikutusvaltaisimmille henkilöille ja merkittävää on sekin, että vain 11 rahaa vastaanottaneista ei päässyt eduskuntaan. Suurimmat potit korjasivat rouvat Tiura ( 20 000 euroa) ja Lehtomäki (15 000) euroa. Demareista suurimmat summat saivat Eero Heinäluoma ja Matti ”Ahmed” Ahde, molemmat 10 000 euroa.
Listalle ei muuten ole kuin yksi Pirkanmaan vaalipiirin kansanedustaja, rouva Tiura, joka keräsi meidän vaalipiiriin tulleen koko potin. Äänikuningatar oli myös vaalien eurokuningatar. Siitäkö sitten lienee johtunut Tiuran kohtelu kokoomuspuolueessa? Toisaalta hämmästyin, että listalta puuttuu esimerkiksi kansanedustaja Vapaavuori. Miehen tausta huomioon ottaen se on ihmeellistä. Ei siis pitäisi olla näin ennakkoluuloinen! Vielä ihmeellisempää on se, että ministerinä Vapaavuori tyrmäsi Sukarin Ideaparkin kaavan ja laittoi muutenkin kapuloita rattaisiin suurmarkettien perustamisille. Vapaavuori on hyvin oikealla oleva poliitikko, mutta miehen toiminta tämän päivän politiikassa ansaitsee vastustajankin tunnustuksen, hatunnoston ja kauniin kiitoksen.
Aikoinaan neuvostoliittolainen uutistoimisto APN (Novosti) julkaisi lehteä ”Sosialismin teoria ja käytäntö”. Kyseinen lehti oli hyvin mielenkiintoinen, vaikka siinä ei tosiasiassa ollut paljoakaan aitoa teoriaa ja käytäntökin oli jostakin muusta kuin tästä maailmasta. Lehti antoi kyllä runsaasti tietoa, kunhan sitä osasi lukea oikein ja rivien välistä. Demokratiallakin on oma aatesisältönsä ja ideaalinsa. Ne eivät ole koskaan esiintyneet käytännössä puhtaina, mutta satojen vuosien kuluessa kansanvalta on siitä huolimatta alati kehittynyt ja laajentunut koskemaan yhä suurempaa osaa kansasta sekä myös ihmiskunnasta. Kansanvalta on väkevä voima!
Demokratian kehityshistoria ja –prosessi on pitkä. Sen alku yleensä paikannetaan Kreikan kaupunkivaltioihin ja Rooman valtakunnan senaattiin. Itse olen korostanut demokratian anglo-amerikkalaisia juuria; Magna chartaa, Englannin mainiota vallankumousta 1600-luvun lopulla, Virginian valtiosääntöä ja Yhdysvaltain perustuslakia. Merkittävän harppauksen demokratian aate koki Ranskan suuressa vallankumouksessa ja etenkin sen tausta-ajatuksissa. Ei toki sovi unohtaa kansanvallan pohjoismaisiakaan juuria ja etenkin Ruotsin valtiomuodon kehitystä. Siinä on jotakin samaa mitä Britanniassa tapahtui satojen vuosien kuluessa. Nykymuotoisen demokratian edellytys on ollut kuitenkin kapitalismin syntyminen. Jo Adam Smith korosti yhteiskunnallista vapautta ja kansalaisvapauksia taloudellisen vapauden rinnalla. Aito kapitalismi ei sen vuoksi kukoista muussa kuin demokratiassa. Työväenluokalla, meillä kapitalismin äpärälapsilla on siten pyhä velvollisuus vaalita tätä vapauden jaloa tulta.
Demokratian eräänä välttämättömänä tunnuspiirteenä on vapaat ja rehelliset vaalit. Milloin vaalit ovat vapaat ja rehelliset, siitäkin on kuvausta alan tutkimuksissa ja kirjallisuudessa vaikka millä mitalla. Yhtenä kriteerinä voidaan pitää mm. sitä, ettei annettavia ääniä ja edustukselliseen elimeen valittavia delegaateja osteta rahalla.
Tosin raha on aina näytellyt merkittävää osaa vaaleissamme. Isänmaamme politiikkaan on pyritty vaikuttamaan mm. ruplilla, dollareilla, Saksan markoilla ja kruunuilla. Tällöin kyseessä on kuitenkin ollut pikemminkin ns. suuret linjat ja aatteiden taistot kuin niljakkaiden ”liikemiesten” itsekkäät pyrkimykset. Tiedä häntä, olivatko nuokaan kovin kunniakkaita aikoja demokratian ideaalin kannalta, mutta ainakin kansanvaltainen järjestelmämme säilyi ja itsekunnioituksemmekin. Samaa ei voi sanoa nykyisestä tilanteesta.
Eduskuntamme on lähettänyt tarkkailijoita erinäisiin vaaleihin ulkomaille kansainvälisten järjestöjen ja viime aikoina EU:n kautta. He ovat kiinnittäneet huomiota vaalien väärinkäytöksiin ja mm. äänien ja edustajien ostamiseen. Parempi ehkä olisi, jos vastaisuudessa jätettäisiin nämä tarkkailijat lähettämättä ja pyydettäisiin meidän vaaleja seuraamaan tarkkailijoita meitä kansanvaltaisimmista valtioista.
Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät Jerusalemin teppelissä ja ruoski kamasaksat sieltä ulos. Demokratian temppelin saatuttajia ei voi ajaa pois kukaan muu kuin kansa kaikkivaltias. On vain toivottava hartaasti, että Suomen kansa olisi poliittisesti riittävän sivistynyt ja kypsä seuraavissa eduskuntavaaleissa ja äänestäisi tämän rahanhimoisen saastan ulos eduskunnastamme.