Olen päivä päivältä tullut vakuuttuneemmaksi, kuinka Alexsander Stubb on preseidentinvaalien ehdokkaiden joukossa oikea Hannu Hanhi, onnellisten tähtien alla syntynyt jäniksenkäpälän ja hymyhuulet omaava Aku Ankka -lehden sankari. Siis niin uskomattoman hyvä tsäkä hänellä on käynyt. Toki on olemassa toinenkin selitys. Hänen ympärille on rakennettu suurella rahalla hyvin suunniteltukampanja, johon on liimattu oleelliseksi osaksi suuri osa valtamediaa  ja maamme poliittista eliittiä.  En lähde muotoilemaan asiasta mitään salaliittoa, koska mitään sinänsä laitonta siihen ei liity.  Kyllähän vapaassa maassa saa kaikenlaisia koplia perustaa ja kassakaappisopimuksia laatia.  Mutta rutkasti epäreiluja piirteitä ja pelisääntöjen rikkomista siinä silti on nähtävissä. En tiedä vituttaako asia pientä orvaa tai Li Anderssonia, minua se kuitenkin risoo.

Asia nousi mieleen, kun katselin päivän, 11. tammikuuta 2024 Aamulehdessä ollutta valokuvaa.  Sillä kuvitettiin presidentinvaalien juttua.  Kuva oli napattu yhdestä kaupungin pystyttämistä presidentinvaalien mainostauluista.  Kas, kas, kuinka sattuikaan sellainen kuvakulma, jossa oikeiston parhaiden poikien mainospotretit nousivat esiin niin soman sopivasti.  Tosi harmillisesti peitti ohi kulkeva hahmo muiden ehdokkaiden mainokset. Voi vain arvalla, oliko kyseessä satunnainen ohikulkija vai Aamulehden toimittaja, jonka lehden kuvaaja oli kehottanut asettua sopivaan paikkaan?

Itsekin haparoivia askeleita aikoinaan lehtityössä ottaneena ja valokuvia napanneena, mutta myös pahuksen paljon muutenkin kuvanneena, osaan punnita tilannetta kuvaajan näkökulmasta.  Jos olisin saanut toimitukselta yleisluontoisen taistelutehtävän ottaa valokuvan vaalien reklaamitelineestä, olisin tietysti odottanut, kun ohikulkija, vaikkapa nyt Aamulehden toimittaja poistuisi telineen edestä.  Malttia osoittaen, olisin katsellut, kuina satunnainen kävelijä olisi astellut arvokkaasti ohi ja napannut sitten tarpeellisen määrän otoksia.  Olihan minulta pyydetty kuvaa mainostelineestä, eikä toimittajan perseestä. 

Toisaalta, jos pyyntö olisi koskenut sellaista otosta, jossa esiin olisi sopivasti noussut herra Alex Stubbin pohjoisen rodun ylväät piirteet, olisin tietysti sellaisen ottanut.  Mikäli toimituksen työnjohtaja, ennen vanhaan niitä sanottiin muuten toimitussihteeriksi ja nykyään ties miksi, olisi vihjaissut, että kuvassa saisi mielellään näkyä pari kolme muutakin porvarillista ehdokasta, sellaisia kuvia olisin sitten napannut.  Ja jos täsmennyksenä olisi tullut, etteivät  vasemmistopuolueiden ehdokkaat saa kuvassa näkyä, eivät ne sitten olisi näkyneet.  Jonkinlaista kuva- ja pelisilmää osoittaen olisin mahdollisesti voinut lisätä toiminnallisen elementin vaikkapa satunnaisen ohikulkijan muodossa.  Tietysti toimituksen viisas johto olisi itsekin saattanut ehdottaa, että muun rupusakin reklaamit voi hyvin kätkeä satunnaisen ohikulkijan selän ja istumalihaksien taakse.  Silloinkin olisin tietysti noudattanut annettua työmääräystä. 

Tällaisia paranoidisia piirteitä nousee vanhan pölvästin päähän.  Holmön, joka on saanut liikaa oppia propagandan psykoottisesta kvasitieteen alasta ja valokuvilla vaikuttamisen taiteesta.  Ei sitä pidä kovinkaan ankarasti tuomita, etenkin, kun tässä taannoin tuli kohdanneeksi parikin ihan täysipäistä lajitoveria, joilla ilmeni samanlaisia paranoidisia piirteitä.

Heidän ärtymyksensä aiheena oli samaisen rotuvalion, Alex Stubbin satumainen onni niin monen monessa asiassa.  Erityistä kateutta nuo maatiaisrotuiset henkilöt osoittivat Stubbin varsinaista lottovoittoa, viimeistä paikkaa YLE:n vaalitenttien arvonnassa kohtaan.  Tämä Hannu Hani onnistui näet pääsemään turhan pitkän ehdokaslistan viimeiseksi ja mikä parasta, Alex saa valaista neroutensa kynttilällä vaalikarjaa jo ennakkoäänestyksen alettua.  Sellaista onnea ei vielä kukaan toinen olekaan YLE:n historiassa saanut!  Siinä jutustellessa putkahti ihan spontaanisti mieleen, ettei vain onnettarena olisi toiminut tuon kokoomuksen sivukonttuurin tirehtööri ja poliittinen jonglööri Jouko Jokinen?   Hänkin onnekas mies ja alkujaan Aamulehden, tuon laatumedian parhaita poikia.

Aamulehden kuvajournalismin helmi 11.01. 2024 edustaa edustaa lehden ”sitoutumatonta” linjaa konkreettisimmillaan. Tällaisella valokuvilla pelaamisella on suomalaisessa mediassa pitkät perinteet.