Kari Salminen -niminen henkilö julkaisi aikoinaan Aamulehdessä (sunnuntai nnumerossa, 03.01.2016) artikkelin anarkismista otsikolla ”Mieti vielä, oletko anarkisti”. Yhdyn Salmisen esittämään miettimivetoomukseen, mutta en muuten hänen kirjoitukseensa, joka vilisi virheitä ja väärinymmärryksiä. Kyseinen juttu oli täydellistä ideologista ekletismiä siis sekametelisoppaa, slvemmin sanottuna soopaa. Siivittikö sitä tietoinen tarkoitus, tietenkin hyvien päämäärien vuoksi, vai suuri tietämättömyys ihmiskunnan aatteellisista virtauksista, se jää hämärän peittoon. Ikävä vain, että väärät premissit synnyttävät vähänkin asiasta kiinnostuneessa vastarinnan, joka vain entisestään vahvistaa ehkä horjuvaakin asennetta tähän utopistiseen oppiin.
On aivan uskomatonta verrata anarkismia Hitlerin natsi-Saksaan tai Neuvostoliiton kommunismiin. Molemmat olivat jo lähtökohdiltaan täydellisiä anarkismin ideologian vastaisia ylikorostuneessa vallan ja järjestyksen pakkomielteissään.
Salminen ja ilmeisesti myös hänen lainaamansa Timothy Snyder sotkevat sanojen anarkia ja anarkismi etymologisen merkityksen. Tieten tai tyhmyyttään. Anarkiaa käytetään puhe- ja arkikielessä kuvaamaan sekasortoa, joka taas ei anarkistisen ideologian mukaan ole näiden utopististen höyrypäiden aatteen tavoite. Itse asiassa heidän tavoite on yhteisöt, joissa on mahdollisimman vähän pakkoa ja vallankäyttöä.
Anarkismi kaikessa utopistisuudessaan on kuitenkin aatteena erittäin mielenkiintoinen, koska se osin lähtee samoista periaatteista, joista erilaiset sosialistisetkin aatteet. Tästä johtuen anarkismin juuret voidaan johtaa aina antiikin Kreikkaan ja muinaiseen Kiinaan. Venäläistä luonnetta anarkismi on kiehtonut ja kaksi aatteen suurta nimeä liittyykin kyseiseen kulttuuriin. Pjotr Aleksejevitš Kropotkin (1842-1921) oli aatteesta kiinnostunut ruhtinas ja toinen merkittävä henkilö Mihail Aleksandrovitš Bakunin (1814-1876) hänkin aatelista sukujuurta, loivat pohjan niin venäläiselle kuin eurooppalaisellekin anarkismille. Tosin ensimmäinen anarkistiksi itseään nimittänyt filosofi oli ranskalainen Pierre-Joseph Proudhon (1809-1865).
Anarkismin perusajatus pohjautuu uskoon ihmisen ”perimmäisestä hyvyydestä”. Tuo hyvyys kukoistaa vain ympäristössä, jossa valtarakenteet on poistettu tai minimoitu. Tässä on juuri mielestäni kyseiseen aatteen heikkous ja kardinaalivirhe. Ihminen on luonteeltaan laumaeläin ja järjestää sosiaalisen hierarkiansa kaikissa tilanteissa. Taistelu maallisesta ”hyvästä” on tosiasia, jota ei voi piilottaa tai abstrahoida pois ihmisluonnosta. Tämä on nähty myös kaikissa anarkistisissa koeiluissa. Nämä kokeilut Salminen sivuuttaa täysin. Pisimmälle aatetta ehdittiin kokeilla ensimmäisen maailmansodan jälkeen lokakuun vallankumouksen jälkeisessä sekavassa tilanteessa Ukrainassa. Tuolloin anarkisti Nestor Ivanovits Mahno (1888-1934) pystytti ”vapaita yhteisöjä”, joissa, Orwellia lainatakseni, ”toiset olivat vapaampia kuin toiset”. Kommunistit nimittivät mahnolaisia ”rosvojoukoiksi” eikä aivan turhaan.
Kommunistit liittoutuivat hetkeksi mahnolaisten kanssa, mutta tilaisuuden tullen selvittivät välinsä heidän kanssaan ”klassillisin menetelmin”, lainatakseni vuorostaan Bertolt Brechtiä. Sen he toki tekivät kaikkien muidenkin ideologisten vastustajiensa kanssa.
Myös Espanjan sisällissodassa, Kataloniassa, anarkistit saavuttivat valtaa, mutta joutuivat liittoutumaan trotskilaisen POUM-järjestön ja anarkosyndikalistisen CNT-ammattiliiton kanssa. Sielläkin niin anarkistien kuin trotskilaisten leppymätön vihollinen, stalinistinen kommunismi, selvitti välinsä kummankin aatteen kanssa ”klassillisin menetelmin”.
Anarkismi sai aikoinaan kannatusta etelä-Euroopan maissa, erityisesti Espanjassa. Siellä ja latinalaisessa-Amerikassa on edelleenkin toimivia anarkistijärjestöjä, joiden kannatus on suhteellisen laajaa. Suomessa sen sijaan aate on jäänyt poliittiseen marginaaliin. Kansalaissodan aikana tosin joukko venäläisiä anarkisteja saapui mustat liput liehuen sodan alkuvaiheessa Vilppulan rintamalle. Valkoisten antaman löylytyksen jälkeen porukka lähti paluujunalla takaisin Helsinkiin nuolemaan haavojaan jättäen tsuhnat selvittelemään välejään keskenään. Se siitä anarkistisesta internationalismista.
