Suomalainen sosialidemokratia on syvässä kriisissä. Kriisi on puolueemme historian pahin sitten vuoden 1918. Tosin kansalaissodan jäljiltäkin nousimme paljon laajemman kannatuksen turvin. Nyt olemme menettämässä seuraavissa eduskuntavaaleissa jopa 10 edustajanpaikkaa. Kannatuksen romahdustakin pahempaa on, ettei puolueemme johto tunnusta tai ei halua tunnustaa koko kriisiä. Seuratessa nykyisen puoluejohdon ja sitä tukevan eliitin toimintaa ja kannanottoja, on kuin katsoisi Perikato elokuvan (Der Untergang) suomalaista näyttämöversiota. Puheet ja todellisuus eivät enää näytä kohtaavan millään tasolla.
Sosialidemokratia ja SDP on pelastettava ja saatava nousuun. Se ei todellakaan tapahdu niillä eväillä, joilla romahdus ja potentiaalisen kannattajakunnan kato on saatu aikaan. Sitä kuitenkin nykyinen puoluejohto yrittää. Tässä yrityksessä se näyttäytyy kuin rivi vammaisia Pieter Bruegel vanhemman Sokea jotaa sokeita -maalauksessa. Kansalaisten uskoa sosialidemokraatteihin ei palauteta uholla vastuunkantamisesta ja tekemällä toistuvasti poliittisia virheitä, jotka heikentävät yhteiskuntamme vähävaraisten elämisen edellytyksiä.
Puolueen poliittinen linja on palautettava juurilleen eli tukemaan palkansaajien, eläkeläisten ja pienyrittäjien asiaa. Se merkitsee sitä, että SDP:n on luovuttava yksiselitteisesti hallituksen toteuttamasta uusliberalistisesta talouspolitiikasta ja haastettava tämä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunan perusteita jäytävä syöpä.
On ollut hämmentävää havaita, ettei puolueen kriisistä ja sen tulevista seurauksista ole haluttu puhua ongelman ytimeen paneutuen. Puolueen kaikilla tasoilla useat vaikuttajat istuvat kuin pelihait korttejaan piilotellen. Kriisin aiheuttanutta puolueen johtoa ja puheenjohtajaa ei ole uskallettu haastaa. Kiiltävähaarniskaiset ritarit ovat olleet harvassa. Istuvan puheenjohtajan haastanut Antti Rinne on astunut rohkeasti esiin ja painellut juuri niitä kipupisteitä, joista sosialidemokratian nykyinen näivetystauti on lähtöisin. On hyvä, että joku on uskaltanut tämän tehdä. Siinä syy, miksi minä olen asettunut Antti Rinteen taakse.