Hervannan seurakunta on hankkinut kansan ihmeteltäväksi ns. Torinon käärinliinan kopion. Kyseessä on hyvin kiistanalainen vanha kangas, jota osa uskovaisista pitää aitona Jeesuksen ristikuoleman jälkeisenä käärinliinana ja osa taas keskiaikaisena huijauksena. Aikoinaan tehty radiohiilitutkimus tukee viimeksi mainittua näkemystä. Tosin sen luotettavuuden taas vastapuoli on asettanut kyseenalaiseksi.
Itse suhtaudun epäilevästi käärinliinan aitouteen. Epäilykseni pohjautuu siihen historialliseen tosiasiaan, että katolisella kirkolla on ollut kova taipumus tehtailla näitä ”pyhäinjäännöksiä” kautta aikojen eikä juuri vähiten keskiajalla. Niinpä sen ristinpuun kappaleita, jossa Vapahtajamme koki kidutuskuolemansa on tullut markkinoitua useammankin ristin edestä. Ja eiköhän näitä ns. pyhien miesten luita ja muita jäännöksiäkin löydy kussakin tapauksessa monenkin kloonin edestä?
On hämmästyttävää, että juuri luterilainen kirkko on halukas levittämään tällaista taikauskoa. Hervannan seurakunnan pastori ja mukaan värvätty ”päivystävä dosentti” esittelevät liinaa aidon kopiona. Ikään kuin radiohiilitutkimuksella ja hyvin painavilla vastakkaisilla näkemyksillä ei olisi mitään arvoa (Aamulehti 31.08.2013). Esittääpä arvoisa dosentti aidon käärinliinan tyhjentyneen ”merkillisen sähkökemiallisen ilmiön” seurauksena. Tuo ilmiö on muka tuhonnut ruumiin ja jättänyt ”jollain käsittämättömällä tavalla kuvan kankaaseen”. Itse näen tuon merkillisen sähkökemiallisen ilmiön tapahtuneen pikemminkin kunnioitettavan dosentin korvien välissä.
Hervannan seurakunta järjesti käärinliinan tiimoilta seminaarin, joka periaatteessa olisi ollut erinomainen asia, jos kyseinen tilaisuus olisi järjestetty tavalla, jossa esille olisivat nousseet myös kriittiset näkemykset käärinliinan aitoudesta. Nyt kyseinen seminaari muodostui tilaisuudeksi jossa haluttiin vain vahvistaa taikauskoa näennäistieteellisyyden varjolla. Kaukana on ranskalaisen matemaatikon ja uskonnollisen filosofin Blaise Pascal (1623 – 1662) suhtautuminen tieteellisen totuuden etsimiseen ja sen kunnioittamiseen.
En ole mikään uskonoppinut, mutta mielestäni protestanttisuuteen ei mitenkään kuulu pyhäinjäännösten ihannointi ja palvominen. Pyhyyden liittäminen esineisiin tai joidenkin eläneiden henkilöiden ruumiinjäseniin, on pikemminkin taikauskoa. Se muistuttaa jotenkin eri uskontoihin kuuluvia jumalankuvia, joiden valmistaminen kielletään muistaakseni jo Vanhassa testamentissa. On perin ikävää, jos uskonsa tueksi ihminen tarvitsee tällaisia keinotekoisia kappaleita, jopa väärennöksiä. Todistus elämän ihmeestä kun on kaiken aikaa silmiemme edessä mitä laajimmalla kirjolla.