Susanna Koski -niminen nuori nainen, kokoomuslainen kansanedustaja Pohjanmaalta, kertoi tässä menneenä torstaina (27.09. 2016) Ylen A-Talk -ohjelmassa ratkaisun maatamme vaivaavaan työttömyyteen. Se kuulemma ratkeaa, kunhan vain katsoo metsään. No, ei hän nyt toki ihan sitä tarkoittanut, vaikka puhuikin sekavia ja tyhmiä. Mutta sekava ajattelu tuottaa sekavaa puhetta, se on tunnettu totuus. Susannan sanat lienee sotkenut hänen tulinen paatos ja suuttumus laiskosta ihmisistä, jotka eivät halua mennä töihin. Nuo ilkimykset, kun vain loisivat ja elävät Susannan ja muiden uusliberaalien rahoilla. Tämähän oli ajatuskulku, jota Susanna ei saanut muotoiltua selväksi puheeksi pyhän tuohtumuksensa vuoksi.
Susannamme esiintyminen suurena talouselämän ja työpolitiikan asiantuntijana on huvittavaa. Kumpikin ovat asiakokonaisuuksia, joista puhuminen vaatisi kyllä muutakin kun tukun pimeimpiä ennakkoluuloja ja kourallisen uusliberaaleja iskulauseita. Valitettavasti Susanna ei ole ainoa politiikko tai ”puheenvuoron käyttäjä”, joka on näillä vaatimattomilla eväillä menestynyt ja tullee jatkossakin menestymään. Kun vanhat kunnon sivistysporvarit ovat sukupuuttoon kuollut rotu, elintilan ovat vallanneet ahneutta arvostavat röyhkimykset.
Olen odottanut muutaman päivän, että edes joku päivystävä dosentti puuttuisi Susannan sekoiluihin. Ilmeisesti myötähäpeän tunne estää heitä sitä tekemästä? Niinpä minä sitten totean Susannalle ja kaikille niille, jotka olivat hänen kanssaan samaa mieltä, että nyt menivät kansanedustajalta puurot ja vellit sekaisin. Tavoitellessaan epätoivoisesti syvällisten mietteittensä sanallista formulointia, Susanna mitä ilmeisemmin sotki keskenään työn ja palkkatyön käsitteet. Todetessaan, että maassa on tekemätöntä työtä, hän oli varmaankin arkitasolla oikeassa. Meillä kotonakin on paljon tekemätöntä työtä, josta taistelutoverini muistaa kyllä muistuttaa. Mutta kun puhutaan työttömyydestä, silloin Reiskan kotitalouden tekemättömät työt rajautuvat taatusti ulkopuolelle. Työttömyydestä puhutaan näet aina suhteessa palkkatyöhön.
Oletan, että olen elämäni aikana katsellut ja samoillut metsiä enemmän kuin Susanna tulee koskaan tekemään. En tiedä millä kompetenssilla Susanna on junanikkunasta arvioinut metsien tilaa, mutta itsekin olen sitä mieltä, että metsänhoidon taso on parina viimeisenä vuosikymmenenä laskenut. Ilmeisesti niin on tapahtunut metsänomistuksen siirryttyä yhä enemmän kaupunkilaisille. Nyt vain pitäisi selvittää millä mekanismilla yksityisomistuksessa olevat hoitamattomat metsät hoidetaan kuntoon palkkatyöllä. Susannan lääkkeen siihen tiedän ja sitä en hyväksy.
Jaa, että mistäkö tiedän? No, siitä että Susanna on mm. Suomen Kuvalehdessä 20.4.2015 todennut: ”työsopimus on vain työnantajan ja työntekijän välistä kaupankäyntiä”! Tässä kaupankäynnissä työntekijällä olisi munat mankelinvälissä, koska työnantajallahan se valta vasta liian suuri olisi. Olisi, koska ammattiliitoilla ei, Susannan ja uusliberaalien mielestä ole oikeutta tunkeutua ”kaupankäyntiin” mukaan. Siten työtä voidaan teettää hinnalla millä hyvänsä. Historiasta tiedämme mihin tämä ahneuden katkismuksen iskulause aikoinaan johti. Eikö muka Susanna tiedä? Luulenpa, että hyvinkin tietää, mutta hän kun haluaa takaisin 1800-luvun lopun luokkayhteiskunnan ja köyhien massat. Niiden avulla ne junanikkunasta näkyvät metsätkin saadaan Susannan sofistikoitunutta silmää hiveliviksi. Ei ilmaiseksi, mutta perkeleen halvalla.
Samassa lehdessä Susannamme töräyttää mm. ”Esimerkiksi ammattiyhdistysten järjestämät lailliset lakot aiheuttavat suurta vahinkoa elinkeinoelämälle. Lisäksi ammattiliittojen valta neuvotteluaseman näkökulmasta on kyseenalaisen vahva.” Tuoa valta siis on hänen ja muiden uusliberalistien mielestä hävitettävä. Se tuleeko ihminen pienellä palkallaan toimeen, ei huoleta Susannaamme, näkökulma kun on vankasti toinen. ”Jos ajattelen tätä työnantajan näkökulmasta, niin eihän juttu ole se, että maksaa pientä palkkaa, vaan se, että työstä saatu lisäarvo on suurempi kuin työstä maksettava korvaus; toisinpäin se ei toimi.”
Selkosuomeksi tuo lainaus tarkoittaa, että Susanna paskat välittää elääkö ihminen palkallaan vai kuoleeko pois. Jos työn tuottavuus, vaikka esimerkiksi risusavotassa ei nouse kymmentä euroa suuremmaksi päivässä niin mitä sitten? Ja mitä siitä, jos olemattoman pienet palkat suistavat pienyritykset kysynnän puutteessa konkurssiin tai taloudelliseen kurjuuteen. Uusliberalismi ei halua tunnustaa sitä, että sosiaaliliberalismi ja etenkin sen keynesiläinen muunnos pelasti aikoinaan koko kapitalistisen järjestelmän ja levitti hyvinvointia kaikkiin yhteiskuntakerroksiin. Rikkaiden muruset (uusliberalismin perustelu pääomien kasautumiselle) eivät sitä tee. Kyllä näiden roopeankkojen ja nallewahlroosien kyky kuluttaa on perin rajallinen!
Hei ihmiset! Huomatkaa, että tämä kokoomusviisas Susanna Koski elää siis 2000 lukua eikä 1700-lukua. Hänen mielestään rajaton ahneus on sallittua rikkaille ja omistaville, mutta ei palkallaan ja omalla työllään eläville. Uusliberalismi on aate joka ei edes ole aitoa taloudellista liberalismia, vaan psykopaattista ahneutta ja henkiin herätettyä sosiaalidarwinismia. Se, kuten asianomainen estottomasti itse kertoo, elähdyttää tätä kansanedustaja Susanna Koskea. Ja muuten monen monta muutakin porvaria. Kaikkia heitä, joiden ajattelu on sekavaa, historiatonta ja omien lyhytnäköisten päämäärien tavoittelua. Kuten tämän ihmistyypin piirteisiin kuuluu, he ovat aina valmiit antamaan iskuja toisille, itseään heikommiksi oletetuille, mutta ovat kovinkin yllättyneitä, kun uhrit iskevätkin takaisin. Heidän olisi syytä muistaa sananlasku: ”Joka tuulta kylvää, se myrskyä niittää”.
Reino Seppänen 01.10.2016