Suurelle osalle suomalaisista kaksi sanaa, kristillisyys ja demokratia ovat tärkeitä asioita. Tosin meistä ei kovinkaan montaa houkuttele se patamusta yhteiskunnallinen taantumus, jota edustaa puolue nimeltä Suomen Kristillisdemokraatit. Puolue on äärikonservatiivinen ja edustaa pimeää, elämälle vierasta maailmankatsomusta. Näitä ”demokraatteja” leimaa suvaitsemattomuus kaikkea edistystä kohtaan sivusi se sitten tieteen käsitystä maailman synnystä, naispappeutta tai sukupuolista poikkeavuutta.
Tämän maailmankatsomuksen änkyrämäisyys tuli taas todistettua Aamulehden Mielipide-palstalla 27.12. 2019 olleessa Sirpa Pursiaisen kirjoituksessa. Kyseinen henkilö on kristillisdemokraattien Pirkanmaan piirin puheenjohtaja. Hänen kirjoittamansa juttu ”Kansalaisuus pois terrorismia ihannoivilta” oli kylmäävää luettavaa etenkin, kun ihminen julistautuu kristityksi. Siitä tekstistä ei armoa ole löydettävissä.
Seurasin itse aikoinaan pöyristyneenä Isisin äärimmäisen julmaa tapaa sotia ja harjoittaa terroria. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa. Tuo mieletön toiminta jätti paljon toistaiseksi avoimiksi jääviä kysymyksiä. Tosiasia kuitenkin on, että sille löytyi länsimaista kannattajia ja ihannoijia. On selvää, että vielä elossa olevat terroristit on saatettava vastuuseen ja tuomittava. Sen on kuitenkin tapahduttava kansainvälisen yhteisön toimesta ja länsimaista oikeuskäytäntöä noudattaen.
Erityisesti on pyrittävä välttämään sitä summittaista ja kostonhimon täyttämää tapaa, jota amerikkalaiset toteuttivat vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkiselvittelyissä. Niissä tapahtuneet räikeät ihmisoikeusrikkomukset häpäisivät julkeasti Yhdysvaltain perustuslain ja sen säätäneet kansakunnan isät. Presidentti Bushin ideoimaa järjestelmää ei ole vieläkään saatu purettua Guantanamon kidutusleirin osalta. Länsimainen ihmisoikeusajattelu ja oikeuskäytännöt vedettiin kölin alta, kun jenkit lennättivät kidutettaviksi oletettuja syyllisiä eräisiin nykyisiin Euroopan unionin maihin. Tätä likapyykkiä unioni ei ole vieläkään pystynyt pesemään julkisesti.
Al-Holin haaskalle on liihotellut lukuisa joukko monenlaista korppikotkaa, etenkin poliittinen ketunhäntä siiven alla. Heidän ilmeinen tarkoitus on ollut julistaa vihaa ja kostoa sitä sen tarkemmin yksilöimättä. Tuo kostonhimoinen uhoaminen on etenkin suomalaisten kohdalla enemmän kuin outoa. Paremmin ymmärrän amerikkalaisten vihan perusteet syyskuun 11. tapahtumien osalta. Kuolihan iskuissa noin 2800 heidän maamiestään. Nyt me puhumme ongelmasta, joka käsittää noin kymmenkunta Suomen kansalaisuuden omaavaa naiseta, joista kaikki ei edes halua palata maahamme!
Sirpa Pursiainen on kirjoituksessaan vaatimassa lainsäädäntömme ja jopa perustuslain muuttamista tämän piskuisen mustakaapuisen akkajoukon takia! Näyttää siltä osa kansastamme on kadottanut malttinsa lisäksi myös tolkkunsa. Sirpa Pursiaisen ja etenkin kaikenlaisilla poliittisilla haaskoilla elävien perusnatsien kohdalla ymmärrän hyvin tuon maltin ja tolkun häviämisen. Mutta, kun sama ilmiö on nähtävissä jopa kokoomuksen eduskuntaryhmän eliitissä, sen juristisiivessä, lienee kyse eräänlaisesta massahoureesta poliittisten irtopisteiden keruun lisäksi.
On surkuhupaisaa, kuinka Sirpa Pursiainen vaatii, että ”osallistumisen terroristiseen toimintaan pitäisi olla tuomittava teko.” Ilmeisesti kirjoittajalta on jäänyt havaitsematta, ettei sen vain pitäisi olla, vaan se myös Suomen lain mukaan on rangaistava teko. Hän myös toteaa kuinka terroristiseen toimintaan osallistumisesta pitäisi olla seurauksena ”aito elinkautinen”. Hetken aikaa monella oikeuskäytäntöihin perehtyneellä lukijalla lyö tyhjää, mitä sellainen aito elinkautinen tarkoittaa. Heti kohta selviää, että kyseessä on loppuelämäksi vankilaan sulkeminen!
Kirjoituksessaan Pursiainen myös julistaa, etteivät Al-Holin äidit ole uhreja. Eivät tietenkään ole! Mistä siis moinen väite? Minun silmiini tai korviini ei ole sellaista ilmestynyt. Kyse lieneekin siitä, että meidät, jotka emme ole menettäneet malttiamme ja tolkkuamme voidaan leimata ”terroristien ymmärtäjiksi”. Tuota leimanlyöntiä on jo paljon tapahtunutkin. Leimojen lätkimisestä välittämättä, minä tukeudun juuri tähän laillisuuden vaatimukseen. Syyllisyyden perusteluiksi ilman tutkintaa ja tuomiota ei riitä se, että on tavattu Isis-järjestön hallitsemalta alueelta ja on ollut taistelijan puoliso tai naisystävä. Joillekin se toki riittää, mutta onneksi nämä fariseukset eivät vielä ole tuomitsemassa Vanha testamentti lakikirjanaan.
Tämän uhri-kysymyksen Pursiainen muotoilee kirjoituksessaan seuraavalla tavalla: ”Itseäni ihmetyttää, että osa tuntuu ajattelevan lasten äitien olevan tilanteessa uhreja. Äideillä on kuitenkin ollut vapaa tahto ja valinnanmahdollisuus, kun he ovat päättäneet muuttaa alueelle ja sitoutua Isisin toimintaan.” Minua itseäni taas ihmetyttää, mistä Pursiainen tietää noiden naisten alueelle siirtymisen motiivit? Ehkä kyseessä on ollut pakkotilanne, jossa vaihtoehtona on ollut väkivalta tai hengenmenetys? Itseäni mietityttää kuinka suurta naisten tuolloinen tietoisuus Isisin toiminnasta on ollut? Tai mikä on ollut heidän aktiivisuuden taso Isisin toiminnassa? Eikö näiden asioiden tulisi perustua asialliseen tutkintaan?
Tämä asia on tietysti ilmeinen ongelma tutkintaa tekeville. Koska emme ole Isisin terroristien kaltaisia raakalaisia, meidän tulee suhtautua asiaan niin kuin vuosisatojen tai oikeastaan vuosituhansien (huom. roomalainen oikeus) aikana muotoutunut oikeuskäytäntömme edellyttää. Tai niin kuin viisaat esi-vanhempamme asian ilmaisivat: ”ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan”. Muistutan, että Isisin terroristeja pahempia saksalaisia natsejakin kohdeltiin tämän oikeusperinteen mukaisesti.
Kun rouva Pursiainen oikein vauhtiin pääsee, hänelle ei enää riitäkään vain noiden mustakaapuisten naisten syyttäminen. Syyttävän hurskas sormi kohdistuu viranomaisiinkin, joissa kuulemma ”ilmenee vääristynyttä ajatusta, ettei äiti voisi olla paha ja vahingollinen lapsiaan kohtaan. Tätä kuvaa ajattelu, ettei äitejä saisi erottaa lapsistaan.” En tiedä mistä kinkeripiiristä tuo johtopäätös on lähtöisin, vai onko se Pursiaisen ihan oma aivopieru. Suomalaiset sosiaalityön ammattilaiset tietävät taatusti, kuinka paha äiti tai isä voi lapsilleen olla. He tietävät jopa kuinka paha voi olla hurskas kristitty äiti tai isä. Minä olen ymmärtänyt, että viranomaiset korostavat luulojen ja oletusten sijasta tapauskohtaista tutkintaa ja siihen nojautuvaa oikeusharkintaa. Sitä myös edellyttää lainsäädäntömme. Pursiaisen halu riistää lapset äideiltään ilman vahvoja näyttöjä ei sen sijaan perustu mihinkään lakiin ja voimassaoleviin normeihin. Mihin se perustuu, sen jätän sanomatta ja lukijan itsensä arvioitavaksi!
Sirpa Pursiainen avasi kirjoituksessaan maailmankuvaansa ja ihmiskäsitystään aivan riittävästi pätevien johtopäätöksien tekoon. Varmaankin on paljon ihmisiä, jotka yhtyvät Pursiaisen näkemyksiin. Minä kuitenkin toivon esirukouksia aidoilta kristityiltä, ettei isänmaamme koskaan joutuisi näiden keskiaikaisten voimien käsiin. On ikävää todeta, että osa kansalaisistamme on valmis vajoamaan moraalisesti ja sivistyksellisesti samalle tasolle kuin Isis-terroristit, siis mielivaltaan. Meidän länsimainen yhteiskuntamme ihmisoikeuksineen ja oikeusvaltioperiaatteineen on parasta mitä ihmiskunta on tähän mennessä kyennyt luomaan. Siksi sitä on puolustettava!
Reino Seppänen
