”Ahneelle koko luonto on liian vähän.”
Seneca
Vanhaa miestä ei saisi säikytellä! Ei ainakaan aamukahvilla. Aamulehden pirulainen sen kyllä teki ja vielä ihan itselleen epätyypillisellä tavalla. Olemalla rehellinen. Meinas mennä kroisantit väärään kurkkuun, kun avasin lehden ja silmäilin pääkirjoituksen otsikon – ”Ahneus on hieno piirre”. Sieltä se tuli selvällä suomen kielellä, tuo pitkään porvarin mielen sopukoihin kätketty salaisuus. Asia, jota Aamulehti muun valtamedian kanssa on piilotellut kansalta, mutta kautta rantain puolustellut superahneiden tekosia ja suitsutellut heidän ”saavutuksilleen” kunniaa. Vaan miksi nyt tällainen avoimmuus? Oliko kyseessä jonkinlainen ”freudilainen lipsahdus” tai ehkä oli tullut olo liian tuskaiseksi katkeä salaisuus kauempaa? Piti siis parkaista ilmoille tuo ihana totuus.
Erikoinen tuo Aamulehden toteamus on siinäkin suhteessa, että sitä on ainakin minun vaikea liittää itse pääkirjoituksen varsinaiseen asiaan eli tutkimustulokseen suomalaisten nuorten tyytyväisyydestä. Kirjoittaja näyttää sotkeneen joko tietoisesti tai tietämättään kahden äidinkielemme sanan etymologisen sisällön. Se rinnastaa ahneuden kunnianhimoon, mikä vertaaminen ontuu pahan kerran. Jos ahneudelle etsii synonyymiä, lienee sana kyltymätön huomattavasti parempi valinta. Kunnianhimo on, etenkin mikäli ei mene mielettömyyksiin, ihan siedettävä ja kannustettava piirre ihmisessä. Tunnen lievää kunnioitusta sitä omaaville, koska itselläni se todistettavasti on liiankin näivettynyt.
Ahneutta on meidän, kuten tiettävästi useimmissa, kulttuureissa pidetty inhottavana ja tuomittavana piirteenä aivan näihin päiviin asti. Nyt suunta näyttää muuttuneen näinä pääomien ja omistuksen keskittymisen loppusuoran aikoina. Aikoina, jolloin uusliberalistinen ahneuden ideologia on nostettu maisen kunnian huipulle. Sitä ilmeisesti implikoi Aamulehdenkin totuuspuuska. Ahneutta on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa, koska se näyttäisi kuuluvan monen eläinlajien, siten myös ihmisen, piirteisiin. Ihmislajilla se näyttää vain kehittyneen sairaalloisuuteen asti. Ahneuden takanahan on niukkuus tarpeiden tyydytyksessä, minkä niukkuuden muinoiset taloustieteen opetajani kertoivat olevan myös kyseisen tieteenhaaran perusta. Eräät eliminoivat niukkuutta turvautumalla kyltymättömyyteen.
Koska ahneus ilmiönä järkyttää kaikkien ihmisyhteisöjen ja siten myös yhteiskuntien koheesiota, sitä on pidetty paheksuttavana niiden normistoissa. Erityisen paheksuttavana ahneutta on pitänyt meidän kulttuuripiirissämme kristinusko. Kyseinen ideologia on perusasettamuksiltaan hyvin sosialistinen oppi ja on siksi kiehtonut minua aina syvästi. Yksi elämän merkillisistä piirteistä onkin se, miten kristinusko on joutunut liki pariksi vuosituhanneksi vuodeksi oikeiden vihollistensa hallitsemaksi ja yhdeksi pahimmaksi sorron välineistä. Tästä vahvimpina esimerkkeinä molemmat vanhat kirkot niin roomalaiskatolinen kuin ortodoksinenkin.
Raamattu suhtautuu ahneuteen kielteisesti. Jo Jesaja julisti ”Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä” (Jes. 56:11). Etenkin Raamatun upein sosialisti, tuo nasaretilainen puusepänpoika, jonka syntymää ja kuolemaa juhlimma joka vuosi, piti ahneutta iljetyksenä. Hän totesi mm., miten kamelin on helpompi mennä neulansilmän lävitse kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan. Sittemmin häntä viisaammat paavit, teologit ja kaikenlaisten lahkojen papit ovat suurentaneet tuota neulansilmää kamelin, jopa kamelikaravaanien kuljettavaksi.
Katolinen kirkko julisti ahneuden yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä. Muita olivat ylpeys, viha, laiskuus, ylensyönti ja himo. En nyt enää tarkasti muista, mutta lienee ollut Tuomas Akvinolainen, jonka katolisen etiikan muotoiluun ne taisivat kuulua. Ahneuden tuomitsemisessa kirkko on tosin ollut enimmäkseen hävyttömän kaksinaamainen koko olemassa olonsa ajan. Teologit ovat uurastaneet tuon pari tuhatta vuotta keksiäkseen selityksiä teorian ja käytännön ammotaville eroille. Samaan ongelmaan törmäsivät muuten myöhempien aikojen epäpyhät bolsheviikit. Minulle seuraava Jeesuksen suuhun laitettu ajatus on yksiselitteinen, mutta hurskaimmat hänen seuraajikseen julistautuvat selittävät sen pois tai eivät yksinkertaisesti välitä siitä: ”Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”(Luuk. 16:13) .
Meille demokraattisille sosialisteille ahneus on aina ollut tuomittava asenne. Taloudellinen liberalismi perustui Adam Smithin ajatukselle laittaa omanvoiton tavoittelu palvelemaan koko yhteiskuntaa. Aika hyvä idea sellaisenaan ja kuvaa hyvin esittäjänsä terävää näkemystä ihmisluonteesta. Toisaalta Smith oli myös moraalifilosofi, joten hänelle olisi tämä nykyaikainen ahneus ollut kauhistus. Uusliberalistit niin kovin mielellään vetoavat Smithin ajatuksiin, mutta varovat visusti lainaamasta mitään sellaista sitaattia häneltä, joka sotii heidän kyltymätöntä ahneuttaan vastaan.
Varmaankin moni ahneliini on tätä tekstiä lukiessaan ja repinyt kalsarinsa ja ehkäpä siinä kiukuissaan naarmuttanut ihan pyllynsäkin pintaa. Olen kuulevinani vaatimuksia esimerkeistä sopimattomasta ahneudesta. No, jos siunatuksi lopuksi otetaan esimerkki sekä makrotaloudesta ja ”mikrotaloudesta”. Se näet johon ahneuden henki on iskenyt, on valmis käyttämään kyltymättömän janonsa sammuttamiseen kaikkia keinoja. Tästä yksi esimerkki:
Saksassa tapahtui juuri hiljattain pommi-isku Borussia Dortmundin jalkapallojoukkueen bussia vastaan. Saksan poliisi selvitti pian iskuntekijän ja hänen motiivinsa. Venäläistaustainen 28-vuotias mies pyrki rikastumaan nopeasti pörsissä vaikuttamalla hankkimiensa optioiden nousuun pommillaan. Onnistuessaan tuotto olisi ollut liki neljä miljoonaa euroa. Tätä tekoa on paheksuttu aivan oikeutetusti ympäri maailman. Mutta se, mikä on tuomittavaa yhden yksilön kohdalla, voidaan hyväksyä, kun kyseessä ovat suuryritykset, trustit ja valtiot. Niinpä mm.Yhdysvaltain aseteollisuus on vaurastunut tuhansilla miljardeilla dollareilla vuosikymmenien aikana paljon tuhoisimmilla pommi-iskuilla.
Ja sitten vielä pieni kurkistus ahneuden maailmaan maapallon mitassa. Oxfam-järjestö julkaisi tämän vuoden (2017) alkupuolella tiedon, jonka mukaan kahdeksan maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin 3,6 miljardia maailman köyhintä ihmistä. Vuoden 2015 lopulla, jukaisi sveitsiläispankki Credit Suisse raporttin, jonka mukaan ihmiskunnan rikkain kymmenys omisti vuoden 2015 puolivälissä 87,7 prosenttia maailman kaikesta varallisuudesta. Itse en nimittäsi tällaista, Karl Marxin ennakoimaa keskittymistä, muuksi kuin puhtaaksi ahneudesksi. Se ei kenties ole ongelma uusliberalistisen tai muunlaisen ahneuden omaksuneille, mutta ainakin kristityksi julistautuville se on mitä suurin moraalinen ongelma. Näistä luvuista löytyy muuten selitys sille, miksi minä olen demokraattinen sosialisti, kuten kunnioittamani ruotsalainen valtiomies Olof Palme.
Reino Seppänen