Aatehistoriaa ja ideologioiden tutkimista olen harrastanut aina 1960-luvun puolivälistä lähtien. Tai ainakin itse olen pitänyt sitä aihealuetta aatehistoriana, jolta olen lukenut ja kerännyt materiaalia koko aikuisikäni ja jota olen kirjoituksissani sivunnut hyvinkin usein. Harrastukseni alkoi tutustumalla eri tavoin sosialidemokratiaan, mikä oli hyvinkin luonnollinen valinta kolmannen polven demarina. Vuonna 1965 Vesannon kirjakaupan ikkunaan Valkeakoskella ilmestyi Karl Vorländerin Tammen uusintapainoksena julkaisema teos ”Sosialististen aatteiden historia”. Ostin heti sen luettuani lehdestä kirjan esittelyn. Tuon kirjan lukeminen oli tavallaan käänteentekevä kokemus elämässäni. Se syvensi ymmärrystäni sosialidemokratiasta ohi puolueohjelmien ja käytännön politiikan.
Varsinaisen herätyksen poliittisen ajattelun historiaan sain opiskellessani Työväen Akatemiassa Kauniaisissa vuosina 1966 – 1968. Rakkauteni valtio-oppiin ja aatehistoriaan siellä herättivät valtio-opin opettajani Ensio Kotiranta ja Akatemian rehtori Väinö Liukkonen, jonka aiheisiin kuuluivat mm. filosofian ja kansantalouden opetus. Läheisesti teemaa sivusi ja tuki myös historian oppiaineet, joista sosialismin ja työväenliikkeen historiasta tei sivututkielmanikin. Suurena apuna nuorelle tiedonhaluiselle miehelle toimi myös Työväen Akatemian kirjasto. Jo siihen aikaan kirjasto käsitti niin suuren kokoelman puheena olevasta aihealueesta, ettei siihen ollut kokonaisuutena mitään mahdollisuutta perin juurin perehtyä. Monta teosta kirjastosta tuli kuitenkin luettua. Yksi sykähdyttävimmistä oli eurooppalaisten suurten sosialistinimien kirjoittama ja Väinö Voionmaan suomentama ”Sosialidemokratian vuosistata” osat I ja II. Sittemmin sain hankittua itselleni tuon teoksen asuessamme Matinkylässä Espoossa.
Ensio Kotiranna valtio-opin luennot Työväen Akatemiassa laajensivat ymmärrystäni aiheesta. Opin, miten ideologiat olivat syntyneet ja miten niiden taustalta löytyi mielenkiintoisia filosofeja, oppirakenteiden luojia, ajattelijoita. Ymmärsin, että jokaista aatetta, filosofista näkemystä tai oppirakennelmaa edelsi aina paljon muuta inhimillistä pohdintaa, tutkimusta ja työtä, johon uusi oppi rakentui tai jonka se enemmän tai vähemmän kielsi. Tein sen johtopäätöksen, että kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta on tärkeää perehtyä mahdollisimman laajasti ja mahdollisimman objektiivisesti historiassa ja ajassa ilmeneviin ideologioihin. Jatko-opinnoilleni Tampereen yliopistossa Työväen Akatemia antoi hyvät eväät. Etenkin valtio-oppia, tuolloista pääainettani, oli erittäin helppo opiskella Ensio Kotirannan viitoituksen jälkeen.
Näistä lähtökohdista esittelen kotisivuillani aatteita tai, jos niin halutaan sanoa, ideologioita sekä niiden esittäjiä, teoreetikkoja, unelmoijia. Kirjoittelenko täällä aatteiden, poliittisten ideologioiden, yhteiskuntateorioiden, talousteorioiden vai filosofisten oppirakenteiden historiasta on minulle aivan sama. Ne kaikki kertovat mielestäni aatteista, vaikka monet saattavat olla kanssani eri mieltä. Esittelyyn tulevat ensi alkuun: sosialismi, liberalismi, konservatismi, kommunismi, anarkismi, fasismi ja kansallissosialismi edustajineen.
Reino Seppänen