Matkailu avartaa

Taisi olla maineikas Metrotytöt lauluyhtye, joka aikoinaan veisasi kaihoisasti ”On kesä mennyt, tunne lämpöä en nyt…”  Upea vanha venäläinen valssi, jota on helppo tanssia, varsinkin jos tahdittajana on torvisottokunta.  Kappaleen nimi on, kas kummaa ”Kun on kesä mennyt”.  Säveltäjä oli Ilja Shatrov, vuosien 1885 – 1952 välillä elänyt mies, jonka vieläkin suositumpi teos meillä on ollut ”Mantshurian kummut”.  Suomalaiset sanat värkkäsi, kukapas muu kuin, Repe Helismaa.  

 

Syksyn henkäys on ollut tunnistettavissa jo jonkin aikaa tämän elokuun lopun aamujen ja iltojen viileydessä.  Eipä siis ihme, jos Metrotyttöjen kappale juolahti papan mieleen.  Tosin radiosta tämän tästä pauhaava hirvitys väittää vastaan ja toistaa toistamasta päästyään ”Vielä on kesää jäljellä”.  Sitäkin väittämää on pakko kuunnella, rouva ylivääpeli on liittoutunut radiokanavien kanssa.

 

Hiljalleen väistyvä kesä virittää eläkeukonkin mielen kaihoisaksi.  Takana on näet neljä kuukautta leppoisaa elämää Hämeenkyrön korvessa.  Kasvukausi on olltu tänä vuonna käsittämättömän hyvä.  Nyt odottelenkin vain mikä on peruste, jolla MTK tällä kertaa lyö lyttyyn maatalouden satotulokset.  Ihan jännittää.

 

Omalla kohdalla mennyt kesä on ollut puutteellisen tiedonvälityksen aikaa.  Rouva ylivääpeli on julistanut mökkimme tietokonevapaaksi vyöhykkeeksi, joten olen joutunut opettelemaan elämistä  YLE:n uutisten varassa.  Sanomalehtiäkin olen päässyt lukemaan vasta pakollisten kotikäyntien aikana.  Silloin kahlattavana onkin ollut vino pino journalistista satoa.

 

Tämän kokemuksen jälkeen olen vakuuttunut, että väite ”tieto lisää tuskaa”, on tosi.  Monellakin tavoin.  Kun nyt esimerkiksi lukaisi Aamulehdestä, mikä on Tampereen pormestarin tämän hetken päällimmäinen huolenaihe, sitä aivan häkeltyi.  Meillä täällä Mansessa ei nyt ole arvon pormestarin mielestä polttavampaa ongelmaa kuin kapakan puuttuminen raatihuoneelta.  Hän oli maita ja mantuja matkustellessaan huomannut, että Saksanmaalla on monessa kaupungissa juottola raatihuoneen yhteydessä.  Meillä taas ei ole, joten sellainenhan on heti saatava.

 

Voi pyhät pyssyt!  Jutun lukiessani ajattelin kyllä aivan vakavissani, että pelaako tuo mies todella täydellä pakalla.  Jopas löysi pormestarimme suurenkin ongelman.  Tampere on täynnä ravintoloita, kuppiloita, kapakoita ja räkälöitä.  Raatihuone taitaa olla Vanhan kirkon lisäksi niitä harvoja Keskustorin taloja, joissa ei todella ole anniskelupaikkaa.  Nyt kulkee päättäjän aatos:  ”Ei pahus vieköön, sellainen ei saa olla mahdollista.  Kyllä sinne kapakka pitää saada!

 

Meillä suomalaisilla on vaikea, lähes skitsofreninen suhtautuminen alkoholiin.  Näkemykset jakautuvat liki dikotomisesti kahtia; äärimmäinen tuomitseminen ja äärimmäinen suvaitevaisuus.  Siinä onkin sitten meillä  kohtuukäyttäjillä tukalat paikat.  Arvoisa pormestarimme edustanee ehdotuksineen toista ääripäätä, niitä jotka haluavat opetta kansalaisemme ”eurooppalaisille tavoille”.  Se tarkoittanee hänen mielestä viininlipittelyä pikkusormi pystyssä.  Kaunis idea, mutta kuinka realistinen?  Pakko kysyä,  kun on tutustunut arkitodellisuuteen täällä Tampereella.  Jo vuosia sitten lopetimme rouvan kanssa Tapahtumien yössä käynnit, koska emme kaivanneet juuri senlaatuisia performance-esityksiä, jota Koskipuistossa ja keskustassa näyteltiin.

 

Puhe ”eurooppalaisista juomatavoista” on sita paitsi paljolti puppua.  Ei näet ole mitään yhtä eurooppalaista juomatapaa.  Me havumetsien asukkaat juomme humalahakuisesti olimmepa sitten mistä maasta tahansa.  Tältä osin pitäisikin puhua pohjoisesta juomatavasta, jonka jakavat myös sellaiset eurooppalaiset kansat kuin ruotsalaiset, norjalaiset, virolaiset, venäläiset, britit, skotit ja irlantilaiset.  Ja jos mennään Euroopan ulkopuolelle, niin mm. eskimot ja intiaanit.  Historia kertoo, että Britanniassa vakavat päihdeongelmat ovat jo vuosisatoja vanhoja.  Aikoinaan mm. englantilainen taiteilija William Hogart kuvasi niitä 1700-luvun puolivälissä kuuluisassa teoksessa kuin Gin Lane.

 

Alkoholi on vaikea asia käsitellä journalismissakin.  Älkäämme siis ihmetelko, kun valtakunnan päälehtikin tässä eräitä vuosia sitten joutui uutisoinnissaan turvautumaan ns. korkeampaan matematiikkaan.  Lehti kertoi alkoholin haitoista seuraavaan tapaan: ”Kaksi kolmasosaa kaikista aivovammoista johtuu kaatumisesta, toiset kaksi kolmasosaa syntyy muutoin alkoholin vaikutuksen alaisena.”

 

Matkustelu tunnetusti avartaa.  Jos ei muuta niin ainakin rahapussia.  No, onneksi kelpo pormestarimme voi matkustella, uusia ideoita hankkiessaan, vähän isommalla kukkarolla eli meidän kaupunkilaisten piikkiin.  Toivon kuitenkin hartaasti, että matkat vastaisuudessa suuntautuisivat joihinkin astetta puritaanisempiin maihin kuin Saksa ja vastaavat.  Saattaahan näet olla, että pormestarin ideoita pälyilevä katse sattuukin siellä Saksanmaalla osumaan johonkin punaisen lyhdyn taloon, vaikkapa nyt liki kaupungin Rathausia.  Eikä meillä täällä koti-Tampereella ole sellaisiakaan paikkoja…

 

Reino Seppänen          23.08. 2011