Nokia Mission perustaja Markku Koivisto on erotettu firmansa johdosta. Lehdet ovat herkutelleet tapauksella eivätkä toki perusteitta. Oudoltahan nuo touhut ovat näyttäneet. Apetta asian tiimoilta riittänee meille lukijoille vastaisuudessakin märehdittäväksi. Saamme tietää mitä mahtanee tarkoittaa tuo ilmaan heitetty käsite ”seksuaalisten rajojen rikkominen”. Luulenpa, ettei tarvitse edes kovin kauaa odottaa. Rahastahan tässäkin on kyse eli iltapäivälehtien myynnistä. Hutkiva journalismi tullee tekemään kaikkensa hyödyntääkseen maksimaalisesti tämän potentiaalisen rahantekomahdollisuuden.
Olen vierastanut kovasti näitä erilaisia ”herätysliikkeitä”, joita on syntynyt aika ajoin ja kautta aikojen. Mistään uudesta ilmiöstä ei siis ole kyse. Mutta se mikä on uutta, on näiden liikkeiden kehittyminen yhä lähemmäksi liiketaloudelliselta pohjalta toimivia firmoja. Myyntiartikkeleina niillä ei ole enää vain perinteiset taivaspaikat, kuten katolisella kirkolla ennen uskonpuhdistusta. Firmojen sortimenttiin kuuluu vieläkin valovoimaisempi vetonaula, esiintymisareena asiakkaiden oman hurskauden näyttämiselle.
Bisnes bisneksenä, mutta valitettavasti omatekoisen profeettamme Markku Koiviston touhuihin liittyy perin ikäviä piirteitä. Pahimmillaan nuo ovat olleet makaabereja, joskin kieltämättä huvittavia. Itse en voinut olla nauramatta luettuani lehdestä jutun lahkolaisten yrityksestä virvoittaa vainaja henkiin voideltunsa johdolla. Edesmennyt ei kuitenkaan suostunut keskuuteemme palaamaan loitsuista ja kutsuista huolimatta. Siihen saattoi kyllä olla syynä sekin, että poisnukkuneelle oli tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Sen yhteydessä kalmolta oli poistettu sisäelimet ja aivot. Jutun luettuani, jäi kyllä sellainen tuntu, ettei tuo vaineeseen vaipunut ollut ainoa, jolta kyseinen ajatteluväline puuttui. Laitoksen narikassa niitä taisi riippua yhtä monet mitä oli loitsujen lukijoitakin. Mahtoikohan siellä olla homman organisaattorin omatuntokin?
Tutkijat ovat jo pitemmän aikaa pitäneet aggressiivisten herätysliikkeiden kasvua todennäköisenä. Näiden liikkeiden luvatussa maassa, Yhdysvalloissa, tuo ennuste on käynyt toteen. Äärimmäinen taantumus on liittoutunut siellä äärimmäisen uskonnollisen yksisilmäisyyden kanssa. Lopputuloksena on ollut äärimmäinen typeryys. Kuten kaikilla ääriliikkeillä, niin näillä jenkkilän uskonnollisilla fundamentalisteilla substanssi, kristinuskon sisin, on muuttunut itsensä vastakohdaksi. Armo on heille täysin vierasta.
Otetaanpa yksi esimerkki. Herramme antoi Siinain autiomaassa Moosekselle kymmenen käskyä. Niistä yksi kuului: Älä tapa! Amerikkalaiset hihhulit tulkitsevat kieltoa niin, että abortti on käskyn rikkomista. Ihmisillä on toki täysi oikeus niin ajatella. Se ei silti anna heille itselleen oikeuta murhata aborttiklinikoiden ja sairaaloiden työntekijöitä tai abortin puolustajia. Jos oikein muistan, ei kyseiseen käskyyn löydy Raamatustamme poikkeukset sallivaa momenttia.
Minun puolesta jokainen saakoon palvella Jumalaansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse arvostan kuitenkin suuresti protestanttien eleetöntä ja arvokasta jumalanpalvelusta. Siinä ei jää epäselväksi mikä on tilaisuuden varsinainen tarkoitus. Monessa muussa palvelusmuodossa tuo kysymys kyllä mieleen nousee. Ainakin minulla.
Katsellessani televisiosta hurmosliikkeiden ihmisiä, jotka kädet ylhäällä huojuen ja milloin maahan kaatuen, huutavat tai puhuvat sekavia, ajattelen että mitä vikaa on äitini opettamassa tavassa ristiä kädet ja keskustella Luojamme kanssa kahden kesken? En tiedä onko pahansuopaisuuden syntiä kysyä näiltä heilujilta, kenen kunniaksi tuo performanse tapahtuu. Onko se todella Hänen ylistystä, vai individualistisen nykyihmisen näytöstä itselleen ja muille lajitovereille? Individualismi kun etenee yhteiskunnassamme, lainatakseni Brechtin sanoja, varmoin askelin.
Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Mutta anekaupasta ja kaksinaismoraalista on kyllä syytä keskustella. Huijaus ei ole yksityisasia. Kuten ei uskon käyttäminen poliikanteon välineenäkään.
Reino Seppänen 02.09. 2011