Joskus syksyllä oli lehdessä juttu, jonka mukaan USA:ssa eräs hautaustoimisto oli myynyt 224 sille haudattavaksi jätettyä kalmoa. Ruumiit oli ostanut muuan hammaslääkäri, joka tarvittavat osat kyseisestä materiaalista irrotettuaan, myi jäännökset eteenpäin mm. sairaaloille. Tämä pieni makaaberi juttu ylitti meilläkin uutiskynnyksen. Varmaankin härskiytensä vuoksi. Vielä tänä päivänä moinen uusliberalismin kukkanen tuntuu meistä vastenmieliseltä. Mutta mistäpä tiedämme, miten lienee tulevaisuudessa asianlaita. Moraali, kun on aikaan, paikkaan ja kulttuuriin sidottua.
Rooman keisari Vesapasianuksen kerrotaan sanoneen pojalleen Titukselle: ”Pecunia non olet”, raha ei haise. Jos keisarillisen Rooman urinaalien maksut eivät lemahtaneet ylhäisen keisarin nenään, vielä vähemmän sähköisessä muodossa oleva raha tuoksahtaa tunteettoman markkinamiehen nokkaan. Eikä haju ole ennenkään kapitalistia hätkäyttänyt, kunhan siitä vaan on herunut kunnolla rahaa. Tämän tiedän omastakin kokemuksesta, Valkeakoskella syntyneenä. Havusulfaatin tuoksu on tuttua jokaiselle paikkakunnalla käyneelle tai ohi ajaneelle.
Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen, tuo suomalaisia valtiomahtejakin mahtavampi kapitalismin pappi ja uusliberalistisen ahneuden profeetta, on suuressa viisaudessaan päättänyt säädellä tämän kyseisen tuoksun jakoa kotomaamme ilmatilaan. Jatkossa pohjoisessa Kemijärven kaupungissa ei haise ainakaan havusulfaatti. Tuskin paljon muukaan vastaava lemu, kuten paperiteollisuuden paikkakunnalle tuoman leivän sulamisprosessissa syntyvän sivutuotteen tuoksu.
Keisari Vespasianus haistatutti vain rahaa pojallaan Tituksella. Teollisuussatraappi Jouko Karvinen taas haistattaa havusulfaatit melkoiselle joukolle paperityöläisiä ympäri Suomenmaata. Eikä pelkästään heille, vaan siinä sivussa myös Kemijärven kaupungille, tasavallan hallituksella, eduskunnalla ja ammattiyhdistysliikkeelle.
Katsoin keskiviikkoiltana YLE-ykkösen uutisista kyseisen herran haastattelun. Vastaavaa vallantäyteyttä ja ylimielisyyttä ei tässä maassa ole taidettu nähdä sen jälkeen, kun Hänen Majesteettinsa Venäjän Tsaari, Puolan kuningas, Suomen Suuriruhtinas ym. ym. Nikolai I käväisi täällä viimeisen kerran kylässä vuonna 1854 eli vuotta ennen kuolemaansa. Huh, huh! Olipa melkoinen esitys tältä Karviselta. Ylimielistä irvailua maan kansanvaltaiselle johdolle ja hyvää tarkoittavalle ammattiliiton puheenjohtajalle. En sanoisi sitä viisaaksi käyttäytymiseksi. Paremmin sitä kuvaa viisas-sanan vastakohta, mutta omapahan oli johtajan valinta. Jokainenhan meistä pyrkii nostamaan esille vahvimmat puolensa…
Lopetettava Kemijärven tehdas on Suomen mittakaavassa pieni. S en kapasiteetti on 250 000 tonnia vuodessa. Siitä huolimatta tehdas on Stora Ensolle erittäin tuottava ja Kemijärven kaupungille elintärkeä. Eikä pelkästään Kemijärvelle, vaan koko itä-Lapille. Sen työllistävä vaikutus alueelle on yli 2000 henkeä. Tämän työpaikkamäärän menettäminen itä-Lapille merkitsee samaa mitä 100 000 työpaikan menettäminen Uudellemaalle. Miksi siis teurastaa tällainen lehmä?
Maan sinivihreä porvarihallitus on joutunut paniikkiin taloussatraappi Karvisen ja Stora Enson sikailujen edessä. Panikointihan onkin tälle kabinetille ominainen tapa suhtautua vaikeisiin tilanteisiin ja kriiseihin. On pöyristyttävää seurata ministerien ristiriitaisia lausuntoja ja koko hallituksen avuttomuutta tämän suuren ongelman edessä. Pääministeri Vanhanen levittelee käsiään, kuten puoluetoverinsa Mauri Pekkarinen. Kiusaantuneet herrat hokevat, että kyse on pörssiyhtiöstä ikään kuin kyseessä olisi joku ylikäymätön luonnonvoima. Pieni vihreä nainen, ministeri Tarja Cronberg lupaa Kemijärvelle korvaavaa teollisuutta biopolttoaineen tuotannosta ja ministeri Pekkarinen taas tyrmää sen. Piiri pieni pyörii, hölmöt siinä hyövii. Ja kansa kärsii.
Eikä tässä vielä kaikki. Kemijärvi ja Hamina eivät olleetkaan ainoita paikkakuntia, joissa Karvisen viikate niittää kuolemaa. Torstai-iltana yhdeksän uutiset tiesivät kertoa supistusten koskevan myös Inkeroista. Nyt näyttää siltä, että Stora Enso ja Karvinen vetävät tasavaltamme hallitusta kölin alta mennen tullen. Yhtiön voimantunto on nyt sitä luokkaa, että on syytä epäillä takana olevan suurempiakin voimia. Olisikohan niin, että ”kykypuolueemme” kokoomus on luvannut pistää lihoiksi valtion lopunkin omistuksen Stora Ensossa. Tällaisia huhuja kuulemma kulki jo aiemmin syksyllä niissä piireissä, joissa korvaa kyseisille kuiskutteluille yleensä kallistetaan.
Kokoomuksen halua tuhota kansallisomaisuutta ja viedä viimeinenkin syömähammas yhteiskunnalta elintärkeän tuotannon kotimaisesta hallinnasta, ei ole syytä epäillä. Puolueen johto ja joukot tyhmimmästä päästä ovat taas kerran syöksemässä isänmaatamme sellaiseen kuseen, josta nouseminen ei ehkä enää olekaan mahdollista. Se näytelmä, jota Stora Enso ja muut suuryritykset ovat tässä viime aikoina esittäneet tulee olemaan tulevaisuuttamme, jos porvarien ja sen takana olevien taloudellisen eliitin uusliberalistiset tavoitteet toteutuvat. Niinpä tulevaisuuden spektaakkelien jouko karviset, nuo vallantäyteiset öykkärit, nöyryyttävät kerta toisensa poliittista johtoa, suomalaista ihmistä ja maamme kansanvaltaa. Pikkusormi pirulle on jo annettu ja nyt jo syödään käsivartta. Pitääkö siis huutaa: – Eläköön banaanitasavalta Suomi?
Älkäämme unohtako myöskään Alma Mediaa, tuota uusliberalismin ja kokoomuspuolueen aulista pikku kätyriä. Muistakaamme, kuinka Alma Media ja sen taistelulaivat Kauppalehti, Iltalehti ja Aamulehti ovat käyneet tukihyökkäykseen uusliberalismin puolesta. Siihen taisteluun on johtavaksi amiraaliksi valittu sellainen talousnero kuin Tom Palmberg. Kyseinen herra on Hallitusammattilaiset ry:n puheenjohtaja, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Hänen tehtävänään oli todistaa, että valtiovalta ei voi puuttua Stora Enson tilanteeseen. Jotain pyhää maassa täytyy olla. Jos ei muuta niin ainakin raha ja ahneus!
Herra Palmberg toteaa, että ”johtamisen ja politiikan välinen ristiriita purkaantuu ajan mukaan, jos valtio päättää luopua pörssiyhtiöiden omistuksista”. Toivottavasti ei purkaudu, koska valtionomistus näyttää olevan liki ainoa keino betonoida maalle tärkeä omistus kotimaisiin käsiin. Ristiriita voi todellakin purkautua siinä mielessä, mitä Palmberg itse ”politiikalla” ajattelee, mutta ongelma onkin juuri tuossa perin ahtaassa ymmärryksessä. Ihmiset kun valtaosaltaan elävät muuta kuin pörssin ja pörssiyhtiöiden elämää. Jos herra Palmberg osaisi ajatella hän näkisi, että kasvuun perustuvan kapitalismin rajat on ylitetty jo ajat sitten. Myönnettäköön, että tekohengitystä antaa vielä idän valtavat markkinat. Antavat juuri niin kauan, kunnes luontoäiti viheltää pelin poikki ja hukuttaa ahneiden pörssit mannerjäätiköiden sulamisvesiin. Siinä alkaa vilu ja nälkä rutistella kiivaintakin uuskonservatiivia. Osakkeistakaan ei ole syötäväksi, kun nekin ovat nykyisin digitaalisessa muodossa. Ahneella on aina havusulfaatilta tuoksuva loppu.
Reino Seppänen 10.01. 2008