Kokoomukselle on ennustettu tulevissa eduskuntavaaleissa roimaa tappiota. Ilmeisesti puolue on itsekin alistunut alenevien kannatuslukujen edessä. Tosin puolueen sananselittäjät, pääministeri Stubbin johdolla yrittävät muuta uhota. Tappion mukana kokoomukselta on karkaamassa käsistä kaksi sen itselleen omaksumaa suurta lähetystehtävää, uusliberalistisen ideologian ja toimintaperiaatteiden betonoiminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja maammeNato-jäsenyys.
Kumpikaan puolueen markkinoimista ”tuotteista” ei itse kansan keskuudessa ole herättänyt mitenkään suurta ”ostoryntäystä” aikamme humpuukimarkkinoilla. Ei, vaikka molempien tavoitteiden toteuttamiseen on valjastettu parhaat (lue: ketkuimmat) koti- ja ulkomaiset voimat niiden toteutumiseksi. Näyttääkin siltä, että puolue on suosiolla hyväksymässä Nato-unelman siitymisestä hamaan tulevaisuuteen.
Toisesta tavoitteestaan kokoomus ei halua luopua, vaikka ei istuisikaan tulevassa hallituksessa. Puolue on ottanut suurisuisen pääministerinsä johdolla ajankohtaisen keskustelun aloitteen röyhkeästi käsiinsä. Nokkelasti Stubb vetäisi hihastaan ”leikkauslistan”, jonka uskottavuutta eivät nauramatta niele aatteelle uskollisimmat porvarisoturit. Mutta jujuhan ei olekaan itse leikkauslistassa, vaan Stubbin vaatimuksessa, että muidenkin puolueiden tulee esittää omat leikkauslistansa. Kukaan ei ole vielä uskaltanut kysyä – miksi?
Suomen ylivelkaantumisesta on lyöty nyt pitkällä juoksulla rumpua ja samaa soitinta on paukuteltu verojen alentamisen merkeissä, kuten tapaus Stubb osoittaa. Nyt kokoomuksen ja EK:n strategit odottavat vain ansan laukeavan ja toisten puolueiden ryntäävän kilpalaulantaan verojen alentamisesta ja tarvittavista leikkauksista. Mutta mistä löytyisi se sadun pikkulapsi, joka kertoo, ettei kokoomus-keisarilla ole vaatteita? ”Pikkulapsi”, joka kertoisi, etteivät useat kansainväliset ja kotimaisetkaan tutkimukset tue väittämää, että verojen vähentäminen johtaa talouskasvuun. Varallisuuserojen kasvuun ne näyttävät sen sijaan johtavan.
Verovähennyksiä on perusteltu ostovoiman kasvulla. Samalla kuitenkin vaaditaan ”koko vaalikauden kestävää palkkamalttia” ja eläkkeiden jäädyttämistä. Ostovoima olisi siis hankittava yhteiskunnan verotulojen kustannuksella, joka tarkoittaa leikkauksia julkisista palveluista ja yhä suuremman taakan sälyttämistä kaikista vaikeammassa asemassa olevien kannettavaksi. Siinä tavoitteessa toteutuu kokoomuksen suuri uusliberalistinen lähetystehtävä.
Mistä löytyy se politiikko, joka kertoo kansalle oikean syyn ”leikkaustarpeisiin”? Yli 20 vuotta valtion verotuloja on systemaattisesti pienennetty, mikä on johtanut paineiseiin julkisen sektorin pienentämiseksi eli leikkauksiin. Julkista sektoria on mollattu ja häväisty sen työntekijöitä väittämällä heitä laiskoiksi ja tehottomiksi. Julkinen sektori on kuulemma ”liian suuri”. Näin väittävät kaikki ne uskovaiset, jotka vannovat uusliberalismin ahneusaatteen nimeen. Voin kertoa, että heidän mielestään julkinen sektori on aina liian suuri, olipa se kuinka pieni tahansa. Sen voi jokainen halukas todentaa Yhdysvaltain poliittisesta keskustelusta ja toteutuneesta politiikasta.
Ranskalainen ekonomisti Thomas Piketty on varaoittanut nimenomaa Pohjoismaita turvautumasta veronkevennysiin kilpailukyvyn vahvistamisteksi. Amerikkalaisten tutkimustenkin mukaan verojen alentamisen ja talouskasvun suhde on vähintäänkin kyseenalainen. Sen sijaan, saman tutkimuksen mukaan, on tuloerojen kasvaminen kiistatonta. Suurituloisimpien keskimääräinen veroaste on laskenut Yhdysvalloissa tasaisesti vuodesta 1945 lähtien. Samalla ikavälillä on heidän osuutensa kansantulosta kasvanut suhteettomasti. Siis kansa köyhtyy ja taloudellisen eliitin huippu rikastuu.
Monille puolueille voi olla vaikeaa esittää verojen korotuksia leikkauslistojen sijaan. Ainakin kannattaisi yrittää. Voitaisiin lähteä liikkeelle esimerkiksi palauttamalla perintövero ja nostamalla yritysvero takaisin 24,5 prosenttiin, mistä se laskettiin 20 prosenttiin. Kyseisillä veronalennuksilla ei ollut mitään niistä luvatuista vaikutuksista, joita ”ekonomistit” niin uskottavasti lupailivat.