Porvari nukkuu huonosti. Porvari on huolestunut. Ei kuka tahansa poroporvari, vaan rahaeliitti, se varsinainen kultahammasporukka. EK, uusliberalismin suuret strategit ja vapaamuurareiden kerma on kauhuissaan katsellut poliittisen pohjansa murenemista. Heidän kaksi suurta lähetystehtäväänsä, hyvinvointiyhteiskunnan murskaaminen ja Suomen Nato-jäsenyys, ovat vaarassa. Kumpikin projekti on keskeneräinen ja näillä näkymin sellaiseksi ne jäävätkin. Jotain on tehtävä. Pannaanpa poika asialle.
Ja poika laitettiin asialle. Pojan nimi on Kari Salminen. Asialle laitettu poika keskittää hyökkäyksensä suoraan uusliberalismin suurimpaan uhkaan keynesiläisyyteen. Isku on tosin huti, koko kultahammasjengin suruksi. Silti kyseinen Salmisen hengentuote julkaistiin näyttävästi sivun juttuna sunnuntain 12. huhtikuuta Aamulehden numerossa.
Jutussaan Salminen julistaa kaikella sillä tiedollaan, jonka on ehtinyt hätäisesti haalia, että John Maynard Keynes ei ollut keynesiläinen. Jo pikaisella lukemisella Salmisen tieto osoittautuu perin vajavaiseksi. Sen ymmärtää jopa minun kaltainen kansantaloustieteen diletantti. Asian substanssin sijaan Salminen kohdistaa katseensa Keynesin persoonaan, joka itse asian, taloustieteen yhden merkittävimmän suuntauksen ns. keynesiläisyyden, kannalta on pelkkä sivujuonne.
Onko Keynes keynesiläinen, jää jälkipolvien arvioiden varaan sillä asiaa ei voi tiedustella enää häneltä itseltään. Mies vaihtoi niin sanotusti hiippakuntaa eli siirtyi ajasta iäisyyteen vuonna 1946 kuudenkymmenen kahden vuoden kukkeassa nuoruudessaan. Sen sijaan Salminen toistaa räpellyksessään fraasin, ettei Karl Marx ollut marxilainen. Ihan taatusti oli, sen voisi joku kertoa Salmisellekin, joka tuskin on hankkinut kovin laajoja tietoja kyseisestä toveristamme ja marxilaisuudesta. Sanonta kyllä on itseltään Marxilta, mutta tullut irroitetuksi ajasta ja asiayhteydestä aina sopivasti kunkin suurmiehen mainetta jyrisivän otuksen omiin poliittisiin tarkoituperiin.
Kansantaloustieteen ja jälkimaailman kannalta kysymys oliko Keynes keynesiläinen, on turha. Pääteoksellaan ”Työllisyys, korko ja raha” (”The General Theory of Employment, Interest and Money”) hän antoi lähtökohdan sille kansantaloustieteen suunnalle, jota sittemmin alettiin kutsua keynesiläisyydeksi. Jo 1930-luvulla ja paljon myöhemminkin suuntauksen lähtökohtana olleita ajatuksia, eli valtion johtavaa roolia markkinoiden laskukaudesta selviämiseksi, on kehittänyt koko joukko merkittäviä taloustieteilijöitä.
Näistä Keynesin perusideoiden kehittäjistä on syytä mainita ainakin Sir John Hicks, joka palkittiin taloustieteen Nobel-palkinnolla vuonna 1972. Tässä yhteydessä kannattaa mainita toinenkin Nobel-palkittu, vuonna 1974 palkinnon saanut yksi ruotsalaisen kansankodin arkkitehdeistä, Gunnar Myrdal. Samana vuonna sen sai myös itävaltalainen Friedrich August von Hayek. Kun Nobel-palkinto annettiin kaksi vuotta myöhemmin uusliberalismin ja thatcheriläisen talouspolitiikan kehittäjälle Milton Friedmanille, Myrdal ehdotti koko Nobel-palkinnon lopettamista. Friedmankin oli alun perin keynesiläinen, mutta käänsi takkinsa ajoissa, eikä turhaan, jos ajatellaan miehen omaa maallisen mammonan ja kunnian karttumista. Moni pienempikin nilkki on tehnyt vastaavaa. Muistaakseni Suomessakin aivan hiljattain.
Tarkoitushakuiseen kirjoitukseensa Salminen olisi saanut lisää ruutia mm. Keynesin ihailevasta lausunnosta von Hayekin kirjasta ”Tie orjuuteen” (”The road to serfdom”) vuodelta 1944. Salminen jättää mainitsematta myös sen, että Keynes oli homoseksuaali, kuten niin monet brittiläisen poikakoulujen kasvatit. No, seksuaalinen suuntaus ei ole oleellinen asia kansantaloustieteessäkään. Ei ainakaan sosialistin näkökulmasta.
Sitä talouspolitiikka, jota on harjoitettu hyvinvointivaltioiksi kehittyneissä yhteiskunnissa ja jota harjoitetaan vielä mm. Itävallassa ja johon ollaan pikkuhiljaa palaamassa monissakin maissa, kutsutaan keynesiläisyydeksi. Nykymuodossaan se ei ole mikään talouspoliittisen ajattelun monliitti, vaan käsittää useita erilaisia juonteita, joiden yhteinen ajatus on se, ettei talousliberalismi vanhassa tai uudessa muodossaan toimi, vaan vaatii sääntelyä. Millaista se on ja kuinka voimakasta kulloisessakin tapauksessa, siitä vallitsee taas erilaisia näkemyksiä.
Kari Salmisen juttu Aamulehdessä on tuskin lukemisen arvoinen, mutta asettuu kyllä hyvin kyseisen lehden oikeistopainotteiseen linjaan. Sitä linjaa taas voisi kuvata sanoilla ”Viis totuudesta, kunhan poliittiset tarkoitusperät saavutetaan”.
Reino Seppänen 12.04.2015
Ps.
John Maynard Keynesin teoksen ”Työllisyys, korko ja raha” käänsi muuten suomeksi mies nimeltä Ahti Karjalainen. Jos oikein muistan niin monet keskikoulun englannin -taidon omaavat irvistelivät aikoinaan Karjalaisen kielitaidolle. Sitä nimiteltiin tankero-englanniksi erään oikeistolaisen lauluyhtyeen, Kivikasvojen, kappaleen mukaan. Itse epäilen, ettei koko Kivikasvojen henkinen kapasiteetti olisi riittänyt kyseiseen suurtyöhön, siis Keynesin pääteoksen kääntämiseen äidinkielellemme.