Kävin ensimmäisen kerran elämässäni bordellissa. Se tapahtui tässä 75 ikävuoteni kukkeassa nuoruudessa. Mutta huoli pois, tiukkapipoisimmankaan siveydensipulin ei ole tarvetta närkästyä. Mukanani oli vaimoni, joka hänkään ei, vakuuttelujensa mukaan, ole aikaisemmin ilotalossa piipahtanut. Kaiken lisäksi tuo bordelli oli lopettanut toimintansa liki 2000 vuotta sitten. Toiminnan loppumisen syynä ei kuitenkaan ollut moralistien ylikiehahtanut paheksunta tai lainsäädäntö. Ei suinkaan, koska tuo bordelli oli peräisin roomalaisen kulttuurin aikakaudelta. Siis ajalta, joka oli perin hedonistinen ja seksuaalisesti salliva. Kyseisen ilotalon toiminnan lopetti syystä tai toisesta läheisen naapurinen kiehahtaminen yli äyräidensä. Tuo naapuri sattui näet olemaan tulivuori nimeltään Vesuvius. Sen raju purkaus päätti paitsi hyvin menestyneen ilotalon bisnekset, myös koko tuolloisen Pompeijin elämän.
Ilotalon nimi on Lupanare ja se sijaitsee Vicolo del Balcone pensile ja Vicolo del Lupanare -katujen kulmassa Pompejin rauniokaupungin alueella (Regio) numero VII. Kaupungissa oli ollut aikoinaan muitakin bordelleja ja kuulemma ihan itsenäisiäkin yrittäjiä. Arvion mukaan Lupanar oli aikoinaan yksi Pompeijin 25:stä bordellista, mutta ainoa, joka toistaiseksi löydetyistä on ollut kaksikerroksinen ja pyhitetty vain prostituutiolle. Muut alan yritykset sijaitsivat yleensä yksityisasunnoissa tai tavernojen yläpuolella. Opastus bordelleihin oli hoidettu hyvin. Tietä näyttivät paikkojen potentiaalisille asiakkaille katuun kaiverretut tai talojen seiniin muuten muotoillut falloksenkuvat.
Opastus seksuaalisten palvelujen pariin oli hoidettu oikein hyvin muinoisessa Pompeijissa. Näitä kikkelinkuvia on edelleen vähtävissä muistoina siitä, kuinka puutteessa olevat miehet löysivät helpotusta paineilleen.
Lupanaressa oli kymmenen huonetta, viisi pohjakerroksessa ja toiset viisi ylemmässä kerroksessa, jonne noustiin puisia portaita myöten. Ylhäällä huoneet olivat suurempia. Kaikissa huoneissa oli kivinen sänky, joiden päälle oli laitettu patjoja ja peitteitä pehmikkeeksi. Huoneet olivat käytävän varrella, jonka seinille, ylemmäs oli maalattu erilaisia seksuaalisia toimintoja esittäviä kuvia. Näiden freskojen tarkoituksesta on esitetty monenlaisia olettamuksia. Parhaimmat selitykset kertovat kuvien olevan eräänlaisia ”ruokalistoja”, joista latinaakin taitamaton asiakas saattoi kertoa toiveensa sormella osoittamalla. Toisaalta kuvien tarkoitus oli ehkä myös herättää ja voimistaa tulijan miehuutta, joka sujuvoitti ja nopeutti itse varsinaista asiointia.
Huone, jossa Lupanaren prostituoidut tarjosivat palvelujaan asiakkailleen. Näitä huoneita oli 10, joista viisi pohjakerroksessa ja viisi, surempaa yläkerroksessa.
Bordellien prostituoidut olivat valtaosin orjia, kreikkalaisia tai muualta Rooman valtapiiristä ostettuja. Tällaisen orjan hinta vaihteli ”tavaran” laadusta riippuen, mutta keskimäärin hinta liikkui 500 – 600 sestertiuksen välillä. Yksi sesterce oli kaksi ja puoli asia. Bordellin tariffit vaihtelivat 2-16 asin välillä. Prostituoitujen työn tuotoksen keräsi omistaja, ”lenone”. Kadella ”asilla” sai kaksi lasillista viiniä paikallisessa tavernassa. Hinnan liikkuessa tällä tasolla, asiakaskunta oli yhteiskunnan alempiin kasteihin kuuluvia, plebeijejä, kauppiaita ja matkustavia ulkomaalaisia. Eritasoisia yksityisyrittäjiäkin Pompeijista löytyi. Niinä Porta Marinan ulkopuolella olevan istuimeen kaiverrettu viesti kertoo, kuinka muuan ”Atticè vaati esityksestään 16 assia”. Oliko kyseessä ammatinharjoittajan mainos vai asiakkaan kommentti, sitä emme tiedä.
Latinan kielessä oli monia sanoja prostituoiduista. Yleisimmät olivat meretrix ja lupa. Meretrix juontaa juurensa verbistä merere, joka viittaa esityksen takana olevaan voittoon. Meretrix ei ollut mikä tahansa prostituoitu, vaan ars amatorian (rakkauden taiteen) asiantuntija. Hänellä oli muutakin osaamista kuin toimia miesten seksuaalisten purkausten objektina. Kurtisaanin lailla hän ehkä tanssi, soitti ja lauloi. Lupa-sanalla kuvattiin ”huonolaatuista” prostituoitu, ja siitä tulee myös sana lupanare , joka merkitsee lupaen paikkaa.
Prostituoidun vaatteiden piti herättää välittömästi huomiota. Vaatteiden tuli siis olla niukat ja läpinäkyvät. Lupan tunnisti myös meikistä ja niiden kirkkaista, räikeistä väreistä, mutta myös punaisella tai vaalealla värjätyistä hiuksista, joiden piti houkutella potentiaalisia asiakkaita. Asiakkaat taas ilmaisivat mielipiteensä bordellista ja prostituoitujen suorituksista raapimalla niitä seinille tähän aikaan asti säilyneinä grafiitteina. Näitä grafiitteja on tähän mennessä tunnistettu noin 120. Lisäksi on löydetty grafiitteja, joista käy selville ainakin 80 prostituoidun ja asiakkaan nimet.
Lupanaren käytävillä on koko joukko maalauksia erilaisista seksuaalisista toiminnoista. Näiden kuvien merkitystä ovat tutkijat tulkinneet monella eri tavoin. Oppaamme kertoi niiden olevan kuin eräänlainen kuvallinen ruokalista McDonalds`sin malliin. Pomeijissa kävi näet paljon vierailijoita, olihan kaupunki vilkas kauppapaikkakin. Merimiehet ja muista kulttuureista tulevat matkustavaiset eivät välttämättä osanneet latinaa. Nämä pystyivät kertomaan omista mieltymyksistään vain kuvaa osoittamalla.
En laita koko palvelujen menuta tähän näytteille. Nämä kolme kuvaa kertokoot kuvien idean. Tarvitessaan lukija voi turvautua omaan mielikuvitukseensa tai käydä vierailemassa asiasta kertovilla nettisiuilla. .
Lupanare-bordellin löytyminen Pompeijin kaivauksissa oli eräänlainen shokki aikansa moralisteille. Niinpä sinne laskettiin ensialkuun vierailijoita vain luvan kanssa edellyttäen jonkinlaista asiallista perustetta. Sittemmin sääntöä lievennettiin, joka hyvinkin saatettiin tehdä liirankuvat silmissä. Mutta vielä 1970-luvulla naisilla ei ollut lupaa päästä Lupanaren sisäpuolelle. Ajatuksena ilmeisesti oli pelko naisten ”siveyden” pilaamisesta. Eli ymmärryksenä oli naisten yleinen seksuaalivietin jonkinlainen vähäisyys ja mahdollisuus sen ”pilautumisesta”. Näkemys jolle ei ole löytynyt tieteellistä vahvistusta, mutta joka elää vielä nytkin sitkeästi. Nykyisin Lupanare on eräsi suosituimpia, ellei suosituin vierailukohde Pompeijissa. Vieläkin sisäänpääsyä tosin säädellään, mutta syynä siihen on huoli paikan freskojen säilymisestä. Tilaan on asennettu infrapuna-anturijärjestelmä, joka rajoittaa sisääntulijoiden määrän kerrallaan kymmeneen. Sisään pääsee sitä mukaa, kun ilotalosta poistuu kävijöitä.
Käynti bordellissa on ehkä monellekin vierailijalle hämmentävä tai peräti ahdistava kokemus. Toisaalta se voi avartaa normikansalaista näkemään ja ymmärtämään kulttuurien kirjoa ja sitä, ettei ole vain yhdenlaista moraalikäsitystä esimerkiksi ihmisen lisääntymiseen liittyvissä toiminnoissa. Itselleni juuri tuo antiikin mutkaton käsitys seksin ja seksuaalisuuden luonnollisuudesta, oli suorastaan virkistävä kokemus. Toisaalta kauhistutti bordellissa työskentelevien orjien kohtalo. Tuskin heistä kovinkaan moni koki ”työniloa” miesten seksuaalisten toimintojen objektina.
Reino Seppänen
