Kalahtiko kalikka?

Kirja-arvostelu on vaikea alue.  Siinä menee joskus viisaskin vipuun,  kuten kävi aikoinaan Helsingin Sanomien arvostetulle kriitikolla Toini Havulle hänen rusikoidessa pataluhaksi Väinö Linnan tuolloin tuoreen ”Tuntemattoman sotilaan”.  Havun aggressiota on selitetty kriitikon ihanteiden ja Linnan realistisen kuvauksen välisellä ristiriidalla.  Kulunut aika on osoittanut,  kuinka osuvaa hänen kritiikinsä oli.

Luettuani keskiviikon 01.09 2004.  Demarista  Pertti Rauhion arvostelun  Juha Siltalan  uusimmasta kirjasta  ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia”,  nousi mieleeni väistämättä analogia tähän Havun onnettomaan kritiikkiin.  Valtiovarainministeri Kalliomäen  erityisavustaja Rauhio on ilmeisen aidosti loukkaantunut Siltalan kapitalismi –kritiikistä.  Siis jälleen kriitikon ihanteet ja arkitodellisuuden karmeus törmäävät toisiinsa.  Ilmeisesti Rauhio ei ole alkuunkaan käsittäny Juha Siltalan puheenvuoron ajankohtaisuutta ja sen merkitystä.  Rauhion ”arvostelu” on ilmeinen eliitin vastaisku siihen kohdistuneelle arvostelulle.  Kaikessa karuudessaan Rauhion kirjoitus paljastaa,  kuinka kaukana on suomalaisen nomenklatuuran todellisuus tavallisen työtätekevän arkielämästä.  Minulle Juha Siltalan teksti on viiltävän oikeaan osuvaa kuvausta tämän nykymaailman arkitodellisuudesta ja kehityssuunnasta.  Siltala on kuin sadun lapsi,  joka huutaa ilmoille totuuden pöyhkeästä kekkoilijasta;  ”Keisarilla ei ole vaatteita”.  Tämä totuus ei tietyskään kelpaa eliitille ja sen juoksupojille.  Niinpä imperiumin vastaisku olikin odotettavissa.

Rauhion kirjoituksessa oli hämmästyttävää myös se,  että herra erityisavustaja ei omnipotenssin harhassaan tyytynyt murskaamaan vain professori Siltalan teosta.  Parilla lauseella tuli murskattua myös Karl Marx ja hänen  ”Pääomansa”.  Viisas herra tämä Rauhio tilastoineen kaikkineen.  Implisiittinen johtopäätös hänen ”kurjistuskirjoittelun” kritiikistään on,  että 1800-luvun proletariaattikaan ei ymmärtänyt minkä hyvinvoinnin keskellä se eli.  Siten siis koko työväenliikekin syntyi turhaan Pertti Rauhion mielestä.

Reino Seppänen

Tampere

Teksti julkaistu Uutispäivä Demarin  Lukijan ääni palstalla 08.09. 2004