Tasavallan lukuisten työryhmien ja selvitysmiesten tilatuista raporteista ja niiden yhtä tilatuista johtopäätöksitä on jälleen yksi katkaissut maalinauhan. Sen loppuraportin äärelle on kokoontunut koko porvarillisen Suomen kerma lepertelemään kuinka nerokkaaseen tulokseen siinä onkaan päästy. Tuon ylistyslaulannan suhteen ei mitenkään voi välttyä analogialta perheen pienimmän ensimmäistä pottatuotosta ihastelevan suvun kehuihin: ”Hellanlettas, kuinka nätin kakan sinä pikku mussukka lykkäsit”. Vertaus taitaa sopia niin kyseisen loppuraportin laatuun kuin hajuunkin. Mutta näin se vaan toimii.
Isänmaamme on kokenut 1990-luvun puolivälistä lähtien uusliberalismin, tuon ahneusaatteen, voimakkaan rynnistyksen. Potensseissa se on kohonnut tämän tunarihallituksen toimesta. Yhtenä uutena operaationa markkinoiden uusjaossa oli liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin asettama ns. ”mediatyöryhmä”. Näin se vaan toimii.
Keskustalaisen herätyksen äkillisesti saanut entinen kokoomusporvari Berner antoi työryhmälle tehtäväksi ”selvittää” kotimaisten mediamarkkinoiden toimintaedellytyksiä, markkinoiden esteitä ja kilpailuasetelmia”. Totesin jo tuolloin, että sitä taas saadaan mitä tilataan ja niinhän siinä kävi. Jo työryhmän kokoonpano antoi siitä viitteitä mitä tulossa on. Näin se vaan toimii.
Toisen melkeinpä samaa asiaa marraskuussa pohtimaan asetetun parlamentaarisen työryhmän puheenjohtaja kokoomusporvari Arto Satonen, ”pönttö-Satoseksikin” leikkisästi tahi ilkeämielisesti kutsuttu kansanedustaja, ehti jo kehaista Vanjoen porukan ähistämiä tuotoksia. Aika erikoinen kannanotto parlamentaarisen työryhmän vetäjältä! Kehutaan ennen kuin oma ryhmä on kokoontunut kertaakaan. Sen ilmeinen tarkoitus onkin ohjata oman työryhmän tuloksia. Törähdys viittaa siis siihen, että kyseessä on näiden kahden työryhmän lopputuloksien yhteensovittaminen. Näin se vaan toimii.
Tähän työryhmän lopputulokseen yhtyy tietenkin meidän tamperelainen Aamulehtemme. Lehti kiittelee työryhmää joka ansaitsee kiitokset ”tarkkanäköisestä ja oivaltavasta ratkaisuhakuisudesta”. Medialukutaitoa soveltaen se merkitsee, että työryhmä on tarkkanäköisesti huomioinut suurten mediafirmojen edut ja oivaltavasti tehnyt ratkaisuehdotukset maksimoidakseen nuo edut. Yhtenä tuloksena on kaventaa kansan yhteisesti omistaman ja parlamentaarisesti valvotun YLE:n toimintaedellytyksiä. Lukijalle tuskin lienee yllätys, että monopolimedian äänitorvet, esim. Helsingin Sanomat, MTV jne. ovat suitsuttaneet yhtä haltioituneesti työryhmän ehdotuksille. Näin se vaan toimii.
Aamulehden sisäsivuille on kuuden palstan kuvalla ja yhtä laajasti levitetyllä tekstimäärällä juttu, jossa kritiikittömästi helskytellään tuon työryhmän ähistyksen tuloksia. Tosin lehden taitossa ei ajateltu ihan loppuun asti, kun se innostuksen hurmassa laittoi sivulle suuren hymyilevän Bernerskän valokuvan. Teko, joka saa heikompihermoisen kääntämään sivua sukkelaan. Jutussa työryhmää vetänyt Anssi Vanjoki toteaa, ettei hän ”löytänyt mitään yksittäisiä kultamunia”. Ehkä ei todellakaan. Syynä siihen lienee se, että yksittäisten munien sijasta työryhmä tarjoaa mediakonserneille kokonainen kultamunakennojen laatikon! Näin se vaan toimii.
Siis miksi tällainen tiimi? Tiimi, jonka kokoonpano ja kytkökset eivät välttämättä kestä kriittistä tarkastelua. Vanjoki tuli tunnetuksi Nokian johtajana ja saamistaan suurista ylinopeussakoista, joiden johdosta silloisella oikeusministerillä taisi mennä vetelät housuun. Vanjoki on ilmeinen suomalainen nero! Näitä pula-ajan leonardo-da-vincejä. Hän on rehtorina Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, vaikka on kauppakorkeakoulun kasvatteja. Yliopiston rehtori on hieno arvonimi ja ehkä sellainen piti saada tiimin vetäjäksi uskottavuuden vuoksi? Mutta oliko Vanjoki maamme rehtoreista ainoa, joka kyseiseen hommaan suostui? Siihen tuskin saadaan vastausta, koska näin se vaan toimii.
Mediafirmojen kätyreinä tässä työryhmässä toimivat Vanjoen lisäksi sellaiset suuret mediapersoonat kuin ”kirjailijakolumnisti” Kalle Isokallio, viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner ja toimittaja Reetta Meriläinen. Viimeksi mainittu on ainakin minun mielestäni työryhmän ainoa henkilö, jolla on jonkinlaista alan uskottavaa painoarvoa. Ryhmän jäsenistä niin Isokallio kuin Jungner kuuluvat pikemminkin median pellesektoriin kuin vakavasti otettaviin osaajiin. Ihan kaikella kunnioituksella sanottuna. Tosin minä en Meriläistä olisi kyllä valinnut näin tärkeään työryhmään hänen Sanoma-konserniin liittyvien kytköksiensä vuoksi, mutta ehkä se juuri pätevöittikin hänet jäseneksi? Kyseenalaistaisin kyllä itse ryhmän vetäjänkin ansiot media-alalta. Kun tätä median puulaakisarjan joukkuetta katselee, ei yhtään ihmettele lopputulosta ja sitä, miksi kyseiset henkilöt on tiimiin valittu. Näin se vaan toimii.
Uusliberalistien valtakunnan staabi sai taas kerran mieleisensä tuloksen. Mutta sen kyllä pitää kiirehtiä, että ehtii hyödyntää tämän käsiin leviävän porvarihallituksen aikana maksimaalisesti viime eduskuntavaaleissa saadun vaalivoiton. Kello käy.