Maailma eikä edes rakas kotimaani Suomi ole kehittynyt siihen suuntaan, johon nuorena utamina luulin sen kulkevan eli edistystä kohden. Humanismin, valistusajattelun ja demokraattisen sosialismin lapsena olen ollut liian optimistinen. Akanvirrassa ollaan ihmisyyden ja demokratian näkökulmasta.

Pettymyksiä on tullut joka tasolla. Tämänpäiväinen liittyy kotikuntani Tampereen alati luutuvaan byrokratiaan. Kaikesta asianosaisten näennäisestä itsekehusta ja sananselittelystä huolimatta, tosiasia on, että kunnallinen itsehallinto on virkamishallinnon verho ja kumileimasin. Meihin pieniin kuntalaisiin halutaan pitää selvää hajurakoa.

Uuden vaikuttavan kokemuksen hankin, joutuessani tänään seikkailemaan Tampereen kaupungin kotisivuilla etsiessäni vaimolleni osoitetta, johon hän voisi antaa palautetta Hervannan kävelyteiden hiekoituksesta. Hämmästykseskseni totesin, että kaupungin sivurakenteen kieli ja termit ovat mahdollisimman kaukana tavallisen kuntalaisen ymmärryksestä ja kielenkäytöstä. Näin ei muuten takavuosina ollut. Vaan kehitys kehittyy, tosin milloin mihinkin suuntaan ja jonkun tahon intressejä palvellen.

Koko kaupungin organisaatio on pääpiirteissään rakennettu konsulttikielen varaan. Sitä käyttävät ja syvimmältään ymmärtävät vain konsultit ja kunnallisen munkkilatinan taitajat. Virahhaltijoista en niinkään tiedä, mutta kunnallisilla luottamushenkilöilläkin tuo sanasto ja kaupungin hallintorakenne on pahasti hakusessa. Ainakin osalla, mikä tänään kävi selville. Ymmärtämättömälle apua ei löydy edes kolmesta korkeakoulutasoisesta tutkinnosta.

Jos tätä kertomaani ongelmaa ajattelee kunnallisen itsehallinnon ja kuntalaisten palveluiden käyttämisen kannalta, tilanne o aivan kestämätön! Kaupungin viranhaltijoiden, korkeiden ja keskitason, kannalta munkilatinankaltaisten sanojen ja siitä johtuva kotisivujen hakemistorakenteiden vaikeaselkoisuus on täysin ymmärrettävää. Se palvelee byrokratian etuja. Kikka säätelee arvoisia kollegiasessoreja (коллежский асессор) ja heitä korkeampia kohtaamasta meidän tyhmien kuntalaisten turhilta yhteydenotoilta säästäen viten aikaa tärkeimpiin toimiin kuten esimerkiksi persuksien ja sukukalleuksien raavintaan.

Sen sijaan luottamushenkilöiden välinpitämättömyys on paljon ongelmallisempi asia itseni kaltaiselle demokraatille. Vastaus saattaa pitkälti löytyä heidän rajoittuneisuudestaan ymmärtää konsulttikieltä ja viranhaltijoiden munkkilatinaa. Harva tai tuskin kukaan uskaltaa paljastaa muka ”tyhmyytensä” ja vaatia selvitystä selkokielellä. Ja jos vaatisikin, hän tuskin siihenkään saisi ymmärrettävää vastausta. Toinen syy suun supussa pysymiseen saattaa olla asioista vastuussa olevien viranhaltijoiden esityslistojen paksuus, jotka kunnallishallitusten ja -valtuustojenkin kohdalla ylittävät suurissa kaupungeissa jo puoli metriä paksuudeltaan ja lähenevät metriä. Kyseessä on byrokraattien kikka kakkonen.

Näihin pohdintoihin siis päädyin, että puolisoni saisi ilmaista huolensa Hervannan kulkuväylien huonosta hiekoituksesta. Hänellä on suuri pelko, piikkikengistään huolimatta liukastumisesta huonosti hiekotetuilla kävelyteillä. Tällaiseen turmaan meillä pariskuntana ei ole enää varaa. Itse reisiluunikaulan murtaneena (se tapahtui lenkkipolulla, jonka hiekotuksen puutteeseen kaupunki ei ole syyllinen) en kykene koirakaverini Oskun kusetusreissuihin kolmesti päivässä tai kauppareissuihin. Siten joutuisimme turvautumaan kaupungin sosiaalitoimen apuun, mikäli sattuisimme Tampereen kotisivujen hakemistosta löytämään asianomaisen kohdan palvelun anomiseen.

Ehkä pitäisi jo varmuuden vuoksi harjoitella etsimistä?