Kuluvan vuoden alussa syntyi maailmanlaajuinen tiedusteluskandaali, jonka sammutustyöt jatkuvat edelleenkin. Helmikuussa 2020 saksalaisen ZDF-televisioaseman toimittajat Peter F. Müller ja Ulrich Stoll sekä yhdysvaltalaisen The Washington Post -lehden Greg Miller pystyivät näyttämään toteen CIA:n ja Saksan tiedustelupalvelu BND:n härskin yhteisoperaation, jolla oli hankittu yli 120 maan salattuja tietoja useiden vuosikymmenien ajan. Tämä menestyshanke paljastui yli vuoden kestäneiden tutkimuksen jälkeen, johon osallistui asiantuntijoita viidestä maasta. Epäselvää kuitenkin vielä on, kuinka valtavan vakoiluhankkeen paljastaneet asiakirjat on saatu käyttöön. Vakoilusta kyseen ollen, yksinkertaisimmatkin asiat voivat saada mitä oudompia selityksiä. Eräs selitys amerikkalaisten höyliyteen paljastaa osa asiakirjoista voi olla halu kompromettoida saksalaiset yhteistyötahot eurooppalaisten liittolaisten silmissä.
Amerikkalais-saksalainen operaatio onnistui valtaamalla ensin salauslaitteita tuottava Crypto AG yhtiö vakoilujärjestöjen hallintaan. Seuraava askel oli kehittää ja asentaa salauslaitteisiin takaportteja, joiden kautta päästiin helposti käsiksi toisten valtioiden viestiliikenteeseen. Niinpä CIA ja BND pystyivät vuosikymmenien ajan lukemaan näiden sveitsiläisvalmisteisten viestinsalauslaitteiden avulla yli 120 valtion hallitusten, armeijan ja diplomaattien kryptatut viestit. Myös muita toimijoiden mm. YK:n salatut viestit olivat urkinnan kohteina.
Päätoimija tässä äärimmäisen salaisessa ja erittäin hyvin onnistuneessa operaatiossa oli ollut CIA. Vuodesta 1970 vuoteen 1993 hankkeen toisena osapuolena oli ollut myös Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu Bundesnachrichtendienst eli BND. Skandaalissa ovat ryvettäneet itsensä myös Sveitsi ja naapurimaamme Ruotsi. Sveitsi on käynnistänyt asiassa ”tutkimuksen”, jolta asiantuntijat eivät odota kovinkaan merkittäviä tuloksia. Svea-mamma taas vaikenee tapansa mukaan kuin muuri jäätyään taas kerran ”rysän päältä kiinni”. Yhteistyö Yhdysvaltain hämärähankkeen kanssa ei maan johtoa hetkauta. Ruotsi jatkaa edelleen leikkiään ”puolueettomana” ja ”sitoutumattomana” valtiona.
Suomi puolestaan on ollut niiden yli 120 maan joukossa, joiden salattu viestiliikenne meni Yhdysvaltain, Saksan ja todennäköisesti ainakin rajoitetusti myös Ruotsin viranomaisten käyttöön. Tiedossa ei ole, miten asiaa on meillä tutkittu vai onko tutkittu lainkaan. Osaltaan tämä on heikko näyttö Suomen tiedustelulle ja yleensäkin suomalaisen poliittisen eliitin sinisilmäisyydelle. Siltä puuttuu kyky nähdä ja ymmärtää läntisten erityisesti ”merentakaisen mahdin” härskiydet omien etujen ajamisessa. Tässä tapauksessa ongelman ydin löytynee kuitenkin tiedustelusta ja salauslaitteiden huonosta teknisestä tarkastuksesta,
Yhdysvaltain ja Saksan tiedustelupalvelujen vuosikymmeniä kestänyt ja ympäri maailmaa tapahtunut hallitusten ja muiden viranomaisten ja toimijoiden, vakoilun parhaat hedelmät poimittiin hankkimalla näiden salauslaitteilla koodattua tietoa. Se oli mahdollista, koska tiedustelupalvelut omistivat bulvaaniyhtiöiden kautta sveitsiläisen kyseisiä laitteita tuottavan yhtiön Crypto AG: n. Tämän erittäin menestyneen tiedusteluhankkeen nimi oli vuosien 1970-1987 välillä Operaatio THESAURUS. Vuonna 1987 se sai uuden nimen Operaatio RUBICON.
Tiedustelupiireissä; alan tutkijoiden ja tiedustelua seuraavien toimittajien keskuudessa oli jo pitemmän aikaa liikkunut arveluja sekä huhuja, ettei sveitsiläisfirman toiminta kaikilta osin ole valonkestävää. Jo niinkin varhain kuin vuonna 1975 entinen CIA-edustaja Philip Agee kertoo tuolloin julkaistussa kirjassa Crypto AG: n tärkeydestä CIA: lle. Tieto sivuutettiin Suomessakin olan kohautuksin, vaikka hälytyskellojen olisi jo silloin pitänyt kilkattaa kovastikin.
On todella epäuskottavaa, että vilkas touhuaminen sveitsiläisyrityksen ympärillä olisi jäänyt sen paremmin Sveitsin kuin Ruotsinkaan viranomaisilta huomaamatta. Ja ”huomaamatta” se jäi siksi, että kummallakin taholla oli täysi tieto siitä, mitä tekeillä oli. Huomaamatta se tuskin jäi tuolloin voimissaan olevan Neuvostoliiton kyvykkäältä tiedustelulta. Neuvostoliitto / Venäjä ja Kiina olivat maita, jotka eivät tähän viritettyyn ansaan tallanneet.
Vuonna 1995 kerrottiin Baltimore Sun -lehdessä kuinka NSA:n signaalitiedustelun työntekijät vierailivat usein Crypto AG:n tiloissa Sveitsissä 1970-luvulla. Tietonsa lehti oli saanut eräältä Crypto AG:n työntekijältä, joka oli taltioinut näiden hämärämiesten vierailut. Vieraat olivat kyllä esittäytyneet Intercomm Associates -yhtiön työntekijöinä, mutta käyttivät oikeita nimiään. Tieto asiasta levisi maailmalle ja herätti jonkinasteista hälyäkin, vaikka melkoinen osa ”vapaasta” mediasta oli suostuteltavissa ”unohtamaan” uutisen.
Crypto AG:n perusti Yhdysvaltoihin paennut ruotsalaisyrittäjä Boris Hagelin vuonna 1940. Siten yhteistyön juuret hänen ja Yhdysvaltain tiedustelun välillä johtavat aina toiseen maailmansotaan asti. Kuten myös Ruotsin hallitus-, tiedustelu- ja sotilasviranomaistenkin. He ovat toimineet takapiruina ja kätilöinä aina tarvittaessa. (Asia, johon dekkarikirjailija, kriminologi Leif GW Perssonkin muutamaan otteeseen kirjoissaan ilmeisen ilkikurisesti viittaa).
Ainakin toistaiseksi jää epäselväksi, mitä kaikkea muuta mahdollista hämäräperäistä touhua tähän vahvaan yhteyteen on kytkeytynyt ennen Crypto AG:n myyntiä. Itse asiassa NSA julkaisi osittain vuonna 2014 NSA: n ja Crypto AG: n kytkennät Boris Hageliniin. NSA eli National Security Agency on vuonna 1952 perustettu Yhdysvaltain tiedusteluelin ja -virasto. Sen erikoisaloja ovat kryptoanalyysi, kryptografia ja signaalitiedustelu.
Crypto AG yhtiön maine 1960- ja 70-luvuilla oli hyvä. Vuonna 1967 oli siirrytty uudenlaiseen salaustekniikkaan ja Hagelinin yhtiö eli tämän kehityksen hermolla. Ei siis ihme, että kiinnostus yhtiöön kasvoi muidenkin kuin aitojen sijoittajien piirissä. Niinpä sen ostoa suunnittelivat ensin Ranskan ja Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelut juuri em. vuonna 1967. Hagelin otti kuitenkin yhteyttä CIA: han, ja kertoi hankkeesta amerikkalaisille. CIA ei halunnut laskea ranskalaisia apajalle ja sitä huolestutti myös saksalais-ranskalainen yhteistyö etenkin tiedustelussa. Se koettiin vakavaksi uhkaksi jenkkien ylivallalle. Niinpä käynnistettiin neuvottelut CIA:n ja BND:n yhteishankkeesta ostaa Hagelinin firma muodostettavalle konsertiolle.
Yhdysvallat ja Saksan liittotasavalta pääsivät lopulta sopuun kaupasta vuonna 1970. Firma siirtyi CIA;n ja BND:n omistukseen liechtensteinilaisten peiteyhtiöiden nimissä. Hanketta oli kätilöimässä tunnettu saksalainen suuri lakiasiaintoimisto. Kauppasumma Crypto AG:n myynnistä oli 5,75 miljoonaa dollaria. CIA omistusosuus firmasta oli 50 % ja BND:n 50 %. Yrityksellä oli 400 työntekijää ja liikevaihtoa 14 miljoonaan Sveitsin frangia. Tiedustelulaitokset tekivät hyvät kaupat. Crypto AG:n myynti kasvoi kohisten, olihan valmistajana puolueettoman Sveitsin laadukas ja korkeatasoinen yritys sekä salauslaitteiden suosittelijoina länsimaiden luotetuimmat tiedustelulaitokset. Bisnesidea oli suorastaan huikea. Uhrit maksoivat itse kalliisti siitä, että heidän salaisuutensa tulivat ilmi ulkopuolisille vakoojatahoille ja osin myös myydyiksi.
Euroopan tilanne muuttui nopeasti Neuvostoliiton ja sen luoman sateliittijärjestelmän romahdettua. Saksan poliittisen eliitin ja hallituksien piiristä ei enää löytynyt kannatusta Operaatio RUBICON:ille, tälle onnistuneelle hankkeelle. Saksa kääntyi poliittisesti yhä enemmän Yhdysvaltojen sijasta Euroopan unionin ja sen muodostaneiden maiden puoleen. Se näki tulevaisuutensa tässä liitossa ja Venäjänkin potentiaalisena kumppanina talouden alueella.
Kuten politiikassa ja etenkin tiedustelussa usein käy, hyväksi nähty ja koettu asia saattaa muuttua kuumaksi perunaksi. Niin tapahtui RUBICON:in kohdallakin. Tämä aikoinaan todellinen aarre alkoi olla Saksalle enemmän uhka ja poliittinen taakka. Saksan johdossa pelättiin paljastumista. Jatkamisen sijasta tuli tarpeelliseksi päästä hankkeesta irti. Syksyllä 1993 CIA osti BND:n osuuden Crypto AG:sta noin 17 miljoonalla dollarilla.
Yhdysvalloissa sen sijaan RUBICON, tuo maan tiedustelun jalokivi, nähtiin edelleenkin tarpeelliseksi. Firmaa päinvastoin kehitettiin. Vuonna 1994 Crypto AG osti InfoGuard AG -nimisen yrityksen, joka tarjosi salausratkaisuja pankeille. Muutakin taloudellista aktiivisuutta harjoitettiin. Maailma oli kuitenkin ajanut tietotekniikan valtavan läpimurron vuoksi Crypto AG:n salauslaitteiden ohi. Niiden myynti takkuili myös esiin nousseiden epäilyjen ja suoranaisten paljastumisten vuoksi.
Oli aika laskea hyvä palvelija vanhuuden lepoon. CIA myi Crypto AG:n osakkeet bulvaaniensa välityksellä vuonna 2018. Mutta siitä ja näistä tiedusteluoperaatioista enemmän toisella kertaa.
Reino Seppänen