Tiedusteluoperaatio THESAURUS –  RUBICON on ollut Yhdysvaltain yksi menestyksellisimmistä tiedustelutoimista ja samalla myös pisimpiä.  Paljastuessaan se vavisutti maan suhteita lähes kaikkiin operaation kohteiksi joutuneihin maihin.  Eikä vähiten sen omiin liittolaisiin, joihin kohdistui myös muita paljastuneita operaatioita.  Paljastuminen vahingoitti yleisesti kansojen välisiä suhteita ja etenkin eri maiden toimijoiden aitoa luottamusta toisiinsa.  Yhdysvaltoja sen kokema imagotappio tuskin heilauttaa maata  mihinkään suuntaan, mutta esimerkiksi Ruotsin ja etenkin Sveitsin tilanne on jo aivan toinen.  Ne hävisivät pelaamansa uhkapelin ja edessä on maksun aika.

 

Ymmärrettävistä syistä paljastuneen suuren ja pitkäkestoisen vakoiluhankkeen takana olevat tahot ovat olleet vaitonaisia.  Ne eivät ole liiemmälti itse paljastaneet, mihin ja keiden vakoiluun Crypto AG:n koodinpurkulaitteita on käytetty.  Yleisesti on toki tiedossa, että kohdemaita on ollut yli sata ja niissä useita vakoiltuja tahoja.  Valtiollisten toimijoiden lisäksi operaatiolla on ollut monia muita kohteita aktiivisessa seurannassa.

Julkisuuteen on nostettu vain tapauksia, joissa laitteet ovat olleet perinteisen ”Hyvän Lännen” hyviä tavoitteita palvelemassa.  Niinpä tiedotusvälineet laitettiin kertomaan kuinka britteille annettiin Falklandin sodan aikana tietoja Argentiinan armeijan sotilasviestejä avaamalla. Samoin on tuotu esiin, kuinka purettujen koodien avulla jäljitetiin Etelä-Amerikan diktaattorien murhakampanjoita ja saatiin tavoitettua sekä tuotua Yhdysvaltoihin laajaa huumekauppaa tehnyt Panaman diktaattori Manuel Noriega.  Ei myöskään jätetty salaamatta, miten avatun viestinnän kautta saatiin selville Libyan kytkeytyminen mm. eräässä Berliinin yökerhossa vuonna 1986 tapahtuneeseen pommiattentaattiin.

 

 

Kaikki nuo tapaukset ovat luonteeltaan sellaisia, ettei kukaan rehellinen ihminen voi olla pahoillaan niiden selvittämisestä, vaikka luvattoman viestienpurun kautta.  Samaa voi sanoa paljolti myös Iranin panttivankikriisin viestinnän purkamisesta vuonna 1979.  Tuolloinhan suuri joukko iranilaisia opiskelijoita tunkeutui Yhdysvaltain Teheranin suurlähetystöön ja otti panttivangeikseen sen henkilökunnan.  Teko tapahtui maan islamilaisen hallituksen ohjeistamana ja vastoin kansainvälisiä diplomaattisia suhteita säänteleviä sopimuksia.

Iranin panttivankikriisin aikana CIA, NSA ja Saksan BND seurasivat Crypto AG:n laitteilla maan islamistijohtoa.  Asia tuli myöhemmin ilmeisesti Iranin johdon tietoon, koska vuonna 1992 Iranissa vangittiin Grypto AG:n myyntiedustaja Hans Bühler.  Yhdeksän kuukauden vangitsemisen jälkeen hänet vapautettiin Crypto AG:n maksettua miljoonan dollarin lunnaat.  Yhtiö oli kuitenkin vain näennäinen maksaja, sillä rahan todellinen lähde oli BND eli Saksan tiedustelupalvelu.

Panttivankidraaman loppukäsittely ei sen sijaan ollut kaunis sen saksalaisen uhrin osalta.  Bühlerin rooli tässä pelissä oli ollut pelkkä naruista vedettävä sätkynukke, joka ilman omaa syytään joutui viattomaksi uhriksi.  Hänellä ei ollut mitään oikeaa tietoa työnantajansa todellisesta luonteesta ja sen takana olevista pimeistä voimista. Vapautumisensa jälkeen Bühleriä kohdeltiin työnantajansa taholta todella törkeästi.  Häntä vaadittiin maksamaan lunnasrahat takaisin yhtiölle ja vankeuden traumatisoima mies myös irtisanottiin.  Bühlerillä oli vahva aavistus siitä, että hänen vangitsijansa tiesivät Crypto AG:n asioista paljon enemmän kuin hän itse.  Mies yritti saada itselleen oikeutta julkisuuden kautta, haastatteluja antamalla, mutta piilossa toimivat vastavoimat olivat liian vahvoja ja yritykset tukahdutettiin alkuunsa.

 

 

Niin sanotun ”kriisiviestinnän” yksi merkittävä tarkoitus on toimia niin pienien kuin isojen mokien, paljastusten ja imagovahinkojen eräänlaisena palokuntana, korjaajana ja jälkien peittäjänä.  Keinot näillä, yleensä moraalittomilla sananselittäjillä ja silmänkääntäjillä ovat monet.  Yksi keino on korostaa jonkin laittoman ja paljastuneen likaisen hankkeen tuottamia hyviä puolia.  Näin on tapahtunut tämän kaksoisoperaatio THESAURUS – RUBICON paljastusten kohdallakin.  Hyvien saavutusten avulla pyritään häivyttämään ne valtavat vahingot, jotka koodien murto on aiheuttanut vuosikymmenien ajan yli sadalle valtiolle.  Vahingot eivät kohdistuneet vain noiden maiden diplomatian ja puolustuksen osalle.  Suurimmat vahingot on tuotettu ennen kaikkea maiden talouksille ja niiden yrityksille.  Vakoilun uhriksi joutuneen maan poliittinen johto on taas joutunut toteamaan, mm. kuinka heidän todellinen neuvotteluasema on eri yhteyksissä murentunut sen johdosta, että vastapuolella on ollut käytettävissä kaikki tieto sen neuvotteluasemasta, realiteeteista ja tavoitteista.  Voittajia ovat olleet pöydän toisella puolella istuneet ja paljastuneet tiedot saaneet tahot.  Useimmiten tietysti Yhdysvallat, Saksa, Ruotsi ja Sveitsi.  Tietoja tietysti voivat ostaa muutkin halukkaat riittävällä panoksella.

Virallisen version mukaan, johon mm. Sveitsi maana nojaa, salausohjelmia olisi ollut kahdenlaisia versioita – turvallinen ja peukaloitu.  Turvalliset olivat mm. Yhdysvaltojen, Saksan, Ruotsin ja Sveitsin käytössä.  Tosin on esitetty epäilyjä olisiko näitä turvallisia ollut itse asiassa muilla kuin Yhdysvalloilla ja Saksalla.  Ruotsi ja Sveitsi näyttelivät kuitenkin hankkeessa merkittäviä rooleja.  Molemmat laskettiin ns. ”puolueettomien maiden” joukkoon, jopa johtaviin sellaisiin.  Tämä puolueettomuus oli kuitenkin näennäistä ja sumuverho, joka lisäsi Crypto AG:n laitteiden uskottavuutta niiden myynnissä maailman valtioiden sisäisen ja ulkoisen informaation salaamiseen.  Ruotsin rooli oli tuottaa vakoiluhankkeelle asiantuntijat.

Grypto-skandaali ei ole ainoa liittolaisten epäluottamusta toisiinsa lisäävä paljastus.  Tietovuotoja tekevät hakkerit, mm. Julian Paul Assange  ja Edward Snowden ovat vuodattaneet valtavan määrän Yhdysvaltoja kompromentoivaa tietoa.  Snowden, oli oli NSA:n entinen työntekijä, joka vuoti maailmalle tietoa Yhdysvaltojen kyvystä verkkotiedusteluun.  Yksi siihen kuuluva kiusallinen yksityiskohta oli maan solmima sopimus salakirjoitusyhtiö RSA:n kanssa.  Sopimukseen kuului ehto jonka mukaan yhtiön tuli pitää salakirjoituksensa riittävän heikkona, että NSA pystyy purkamaan sen omiin tarkoituksiinsa.

Tuo kiusallinen paljastus oli isku useankin yhteistyötahon vyön alle, mutta America First.  Ajatus ei ole mikään uusi, vaikka presidentti Trump sitä hokee.  Saman suuntaisesti ajattelevat myös Venäjän ja Kiinan johtajat sekä korkea sotilasjohto.  Saksan tiedustelun, BND:n, johtaja Gerhard Schindler ja hänen  kollegansa Gerhard Schindlerin kertoivat vuonna 2016 Focus-lehden haastattelussa, että Venäjä pyrkii Edward Snowdenin paljastusten avulla lyömään kiilaa Euroopan ja Yhdysvaltain välille.  Varmasti pyrkiikin.  Sielläkin ajatus kulkee Россия первая.  Eivätkä kunnioitetut saksalaiset tiedustelujohtajatkaan ole kovin kaukana ajatuksesta Deutschland über alles.

 

 

Tiedustelutoiminta on maailman kattavaa ja ilmaus kansallisesta itsekkyydestä.  Sitä on harrastettu läpi historian ja sitä harrastaa jossain määrin kaikki maat ja useat muut toimijat.  Suuryhtiötkin, jotka monissa tapauksissa ovat mahtavampia ja vaarallisempia kuin monet valtiot. Olen miettinyt onko tiedustelu välttämätön, jopa tarpeellinen paha.  Se näet saattaa olla kenties ainoa keino, jolla valtasuhteiden tasapainoa voidaan maapallolla ylläpitää.  Klassinen esimerkkihän tästä on atomivakoilu eli atomipommin joutuminen tuolloisen Neuvostoliiton käsiin.  Atomiase kummallakin suurvallalla synnytti ns. kauhuntasapainon ja esti todennäköisesti ihmiskunnan siihenastisen historian suurimman tuhon.

Presidentti Trumpin ajattelu Amerikka Ensin edustaa julkilausuttua kansallista itsekkyyttä.  Mutta, jos pitäydymme tosiasioissa, onko tapahtunut muuta kuin se, että asia joka ennen verhottiin korulauseisiin, todetaan nyt julkisesti.  Mielestäni Yhdysvaltain ulkopolitiikka on aina perustunut tuolle samalle sloganille, vaikka maan kaikki lukuisat sodat ja aggressiot on tehty julkilausuttujen jalojen teemojen alla, kuten vapaus ja ihmisoikeudet.

Sama toistuu muiden maiden, etenkin suurvaltojen ulko- ja sotilaspolitiikassa.  Jos Venäjä Ensin tai Kiina Ensin -ajatusta toteutetaan täysimääräisesti on se aina jonkinasteinen ongelma tai  katastrofia muulle maailmalle, ainakin pienille maille.  Voimalla tulee olla vastavoima, joka mahdollistaa tasapainon ja siten myös harmonian, vaikkapa vajaavaisen.  Jotenkin tähän tapaan olen ajatellut jo nuoruudesta lähtien.  Luonnossakin tuo pyrkimys tasapainoon on liki kaiken läpikäyvä ilmiö.  Siten likimääräiseen tasapainoon pyrkiminen lienee ihmiskunnallekin siunaus?

 

 

Reino Seppänen