Uutinen perjantain 12. helmikuuta 2021 Aamulehdessä hätkähdytti. Otsikko siinä oli raflaava, ”Ylinopeutta ajanut poliisi selvisi sakoitta”. Otsikointi vei mielestäni jutun ydintä hieman sivuun ja siinä painotettiin, varmaankin tarkoituksella, että selviytyjä oli ammatiltaan poliisi. Itse olisin otsikoinut, että oikeus jätti tuomitsematta 21 kilometrin ylinopeutta ajaneen. Ajajan ammatti on tässä sivuseikka, jollei lehden toimitus vihjaa siihen, että juuri ajajan ammatti olisi ollut tuomion lieventämisen peruste. Enpä oikein usko, että oli. Se on itse asiassa luettavissa tuomiolauselmastakin.
Ylinopeutta ajanut oli saanut 10 päiväsakkoa valtatie viidellä Lapinlahdella 27. päivä kesäkuuta 2020. Hän oli ylittänyt rajoituksen 21 kilometrin ylinopeudella. Paikalla oli 80 kilometrin nopeusrajoitus. Ylinopeuden ajamisen paljasti ns. ”peltipoliisi” eli valvontakamera. Tapahtuman jälkeen rutiinit pyörivät omalla painollaan ja nopeusrajoituksen rikkoja sai käteensä em. sakkomääräyksen. Tämä ei kuitenkaan tyytynyt siihen, vaan käytti mahdollisuuttaan valittaa annetusta liikennesakosta käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus antoi päätöksensä helmikuun 2. päivä kuluvaa vuotta ja kumosi sakon.
Oikeudenpäätös on varsinainen juridiikan kukkanen. Tai oikeastaan kakkanen, joka järsii kansan oikeudentajua (mikä se nyt kulloinkin sitten lienee). Varsinaisesti se kuitenkin syö jo muutenkin huonoa liikennekuria etenkin nopeuksien noudattamisessa. Päätöksen inspiroimia jäljittäjiä tulemme näkemään lukemattomia, sanokaa minun sanoneen. En ole kovin innokas rangaistusten kannattaja, mutta yli 45 vuotta ajokortin omistaneena ja yhden ylinopeussakon sinä aikana saaneena (tunnustan syyllisyyteni), tiedän minkälaisia silmänpalvojia me autoilijat olemme. Me emme usko muuta kuin lain kovaa kouraa, joka jakaa sopivia muistutuksia vääristä teoistamme.
Tässä välissä on sopiva kertoa toinenkin liikennevalvontaan liittyvä typeryys. Joitakin aikoja sitten, palasimme taistelutoverin kanssa Raholasta, jossa olimme olleet lastenlapsia katsomassa. Ajoimme kuuluisaan Tampereen rantatunneliin, joka oli juuri vihdoin viimein saanut modernit valvontakamerat. Liikenne soljui sopuisasti kuudenkympin nopeusrajoituksen merkeissä, kunnes takaa tuli punainen Audi, todella tyylikäs ja ilmeisen kallis. Auto suhahti, kuin nuoli ohitsemme ja naureskelimme, että nyt tuli ajajalle ”palkinto” nopeuskilpailun voittamisesta. Hyvä tunteeni lainnoudattamisesta katosi, kun tuttavani kertoi valvontakameroiden sijaitsevan tunnelien suilla. Ne eivät siis valvo nopeutta itse tunnelissa, joka aivan tavallisen logiikan mukaan olisi mielekästä. Vaan taliaivoillahan on aivan erilainen ymmärrys järkevyydestä, mikä sitten selittääkin miksi tämä maailma on sellainen, kun on.
Jotain samanlaista taliaivojen logiikkaa on myös tämän Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätöksen takana. Käräjäoikeus käytti vain omaa harkintaansa uuden tieliikennelain puitteissa. Laki tuli voimaan vuoden 2020 kesäkuun alusta. Nyt lakien aukko tarjoaa mahdollisuuden olla saamatta rankaistusta, jos liikenneturvallisuuden vaarantaminen on ollut omiaan aiheuttamaan vain vähäistä vaaraa. Puheena olevassa tapauksessa olosuhteet olivat olleet hyvät eikä liikennettä ollut liiemmälti. Koska nopeus ylitti 20 kilometrin ylinopeusrajan ei hallinnollista sakkomääräyksen ylinopeudesta ollut mahdollista antaa. Rangaistustakaan ei voinut tuomita, koska kyseessä ei siis ollut rikos. Tämä avaa portit kaikille kaahaajille. Nyt he siis tulkitsevat olosuhteita mielensä mukaan ajaessaan ”tuhatta ja sataa”. Syyttäjäpuolen tehtävä on näyttää toteen, ettei niin ollut.
Olen tässä jo pidemmän aikaa seurannut uutisia kuolemantapauksista, joissa on menehtynyt aivan poikkeuksellisen paljon nuoriamiehiä. Koska olen itsekin ollut nuori ja tehnyt omat tyhmyyteni kamppaillessani itsekunnioituksesta, naaraista ja kaverien arvostuksesta (jolla ei itse asiassa ole hevonpaskankaan merkitystä), tiedän mitä riskejä nuorimies on valmis ottamaan. Ja nuorimies ottaa niitä aina sen mukaan, kuinka paljon ureaa on kovien välissä. Useimmilla se aikaa myöten kyllä haihtuu, mutta valitettavan monilla ei, ja erityistapauksissa se jopa lisääntyy. Koska näin on, lainsäätäjien tulisi olla hyvin skarppina siitä minkälaista tavaraa se tuutistaan tuuppaa ulos. Tässä tapauksessa on ainakin niin valmistelijat kuin eduskunta avartanut valtavan porsaanreiän leipäjuristien iloksi ja eloksi. Se tulisi nyt paikata tavalla tai toisella.
Ehkä Korkein oikeus hoitaa mokan? Parempi vaihtoehto olisi tehdä korjaavat määräykset itse lakehiin. Oletan, että asia hoituu tavalla tai toisella. Mutta kuka korjaa Tampereen rantatunnelin tunaroinnin? Veikkaan, ettei kukaan. Näitäkin kameroita saatiin odottaa iät ja ajat. Näemme siis jatkossakin erivärisiä Audeja, Bemareita ja Mersuja kiihdytysajoissa ohitettuaan luolan suuaukkojen valvontakamerat.
Reino Seppänen