Surullisen kuuluisa isä ja tytär Skripalin myrkytystapaus Salisburyssa on saanut uuden käänteen, käänteen joka heittää vakavan varjon naapurimaamme Venäjän päälle. Britania ja innokkaiden journalistien ryhmä on tuottanut julkisuuteen sellaisen aineiston, jossa ylittyvät nyt selvästi ainakin suomalaisen ja varmaankin myös brittiläisen oikeuden vangitsemiskynnykset. Venäläisestä en osaa sanoa siellä kun tuo politiikka ja ”valtion etu” on aina ollut oikeudenmukaisuutta tärkeämpää. Myös vakavissa rikoksissa, kuten nyt mm. murhassa ja murhayrityksissä.
Täällä kotisivuille 01.04. 2018 laittamassani kirjoituksessani totesin, että jos Venäjä on Skripalin murhayrityksen takana, on maa silloin rikkonut kolmea kansainvälisen politiikan normia (http://reinoseppanen.net/johan-myrkyn-lykkas/). Vakavin niistä oli Novitšok-nimisen hermomyrkyn käyttäminen murhayrityksen välineenä. Vielä tuolloin suhtauduin Venäjään kohdistuneisiin syytteisiin suurella epäilyllä, koska teko näytti monestakin syystä epäuskottavalta juuri suurvallan ”ammattitaitoisten palkkamurhaajien” tekemäksi. Se, että mahtimaat ja vähän muutkin moraalittomat valtiot, käyttävät murhia, kauniimmin sanottuna ”eliminointeja” välineenä tavoitteidensa saavuttamiseksi, on tunnettu tosiasia. Venäjällä siitä on valtava kokemus aina tsaarinajoista alkaen eikä ns. demokraattisista maista Britanniakaan ole kyseisestä synnistä vapaa. Ranskasta ja Yhdysvalloista nyt puhumatta.
Varteenotettavat epäilyt Venäjän osallistumisesta rikoksiin syntyivät, kun Englannin viranomaiset toimittivat julkisuuteen kuvat kahdesta Venäjän sotilastiedustelun, GRU:n, upseerista Salisburyssa. Hyvin nopeasti murhayrityksestä ja taposta epäilty kaksikko kiikutettiin Venäjällä televisioon RT-kanavalla haastateltavaksi. Kovin tiukkaan ”revolverihaastatteluun” herrat eivät ohjelmassa, kas kummaa, kuitenkaan joutuneet. Tutkiva journalismi ei näytä maassa olevan sen valtamedian suosiossa, ei ainakaan jos se kohdistuisi valtarakenteisiin ja etenkin salaiseen toimintaan.
Miehet esittivät nopean Englannin ja Salisburyn visiittinsä syyksi ”turismin” ja erityisesti kiinnostuksensa Salisburyn ”kuuluisaan katedraaliin”. Anteeksi nyt vain, mutta miesten kuvia ja habitusta katsoessani ainakaan minulla ei ensimmäisenä juolahtanut mieleen heidän intohimonsa kirkolliseen rakennustaiteeseen ja uskontoon. Etenkään, kun kaverit tulevat ortodoksisen kulttuurin piiristä, jolla ei kovinkaan paljon ole kosketusta anglikaaniseen kirkkoon. Pikemminkin minulle olisi tullut mieleen ensimmäisenä mafian palkkamurhaajat, jos kuvia olisi näytetty minulle ilman mitään selityksiä. Tätä mielipidettä en kylläkään pyydä anteeksi, sillä sen verran noita tappajien ja murhaajien kasvoja on tullut tähän mennessä katsotuksi.
Näkemys Venäjän osallisuudesta Skripalien murhayritykseen ja aivan satunnaisen brittinaisen tappoon on nyt saanut uutta vahvistusta ja muiden skenaarioiden osuus vastaavasti vähentynyt. Pallo on nyt Venäjän näpeissä ja se taitaa olla kovinkin kuuma. Maan uskottavuus esimerkiksi sopimuskumppanina kokee inflaation, koska hermomyrkky on otettu käyttöön murhavälineenä. Tapaus heittää epäilyksen varjon Venäjän johtoonkin, josta etenkin presidentti Vladimir Putin on kommentoinut asiaa hyvin ikävällä tavalla.
Näin maallikkona jää edelleen ihmettelemään sitä, miksi Venäjä pyrki murhaamaan jo merkityksensä menettäneen petturin? Ja etenkin miksi siihen tekoon on käytetty Novitšok hermomyrkkyä. Maan ja sen johdon arvovalta- ja uskottavuustappiot eivät ole missään suhteessa saatuun hyötyyn. Selitykseksi avoimiin kysymyksiin saattaa osoittautua perinteisen mafiamoraalin ylläpitämisen motiivi – petturille on kostettava. Ja viis siitä, jos samalla kuolee sivullisia! Jos näin on, ei voi muuta kuin sääliä Venäjää ja etenkin sen kansaa.
Salisburyn katedraali
Synkkäilmeisten GRU-miesten turistikohteekseen ilmoittama Salisburyn katedraali on kyllä tutustumisen arvoinen paikka. Se edustaa puhdaspiirteisesti tyylisuuntaa, Early English -tyylisuuntaa. Siten se poikkeaa monista muista merkittävistä katedraaleista, joihin yleensä kehittyi pitkäkestoisen rakennusaikansa vuoksi piirteitä monista tyylisuunnista. Salisburyn katedraali rakennettiin vuosien 1220 – 1258 välillä, joka omana aikakautenaan oli erinomainen saavutus.
Katedraalia edelsi pienempi kirkkorakennus, jonka brittipiispa Osmund rakennutti vuosien 1075 – 1092 välillä. Tuo katedraali ei sijainnut samalla paikalla, vaan ns. Old Sarumissa ja uusi perustettiin ns. New Sarumiin piispa Richard Pooren toimesta. Sen ympärille kasvoi myös nykyinen Saliburyn kaupunki. Katedraalin keskilaiva, poikkilaiva ja kuori valmistui 1258, minkä vuosiluvun katsotaan myös kirkkorakennuksen valmistumisajaksi. Katedraalin läntinen pääty valmistui kuitenkin vasta vuonna 1265, pylväskäytävä ja tuomiokapituli vuonna 1280. Tornin rakennelma sai seurakseen vuonna 1320 eli 100 vuotta katedraalin rakkentamisen aloittamisesta. Torni on 123 metriä korkeampi ja sen sanotaan olevan Britanian korkein toninhuippu.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että katedraalin kirjastossa säilytetään yhtä neljästä säilyneestä Magna Cartan kopiosta. Sen kerrotaan olevan niistä parhaiten säilynyt. Itse kävin joskus 90-luvun alussa tekemässä toivioretken British Museuiin katsomaan tuota siellä säilytettävää Magna Cartan kopiota. Kyseinen sopimuskirja tuskin GRU:n upseereita kiinnosti, koska se on nykymuotoisen länsimaisen demokratian lähtökohtia… Itse kyllä kävisin mielelläni sitä vilkaisemassa katedraalin ohella. Jos sen teen, lupaan kyllä olla ottamatta matkalle mukaan myrkkyjä ja muita tappovälineitä.
Reino Seppänen