Tarina Terijoelta vuodelta 1915

Löysin oheisen tarinan selaillessani Terijokea koskevia tietoja netistä.   Se on julkaistu Karjala-lehden numeron 25 / 1970 pitäjäliitteessä.  Tarina kiinnosti minua sen vuoksi, että siinä esiintyy äitini kummisetä Adolf Tokoi.  Kummisetänsä äitini tapasi viimeeksi joskus 1960-luvun lopulla Terijoki-juhlissa.  Adolf-setä oli jo tuolloin yli 90-vuotias.

 

Lapsena kuulin monta tarinaa tästä Tokoin perheestä.  Adolf Tokoi oli aktiivi toimija Terijoen Kuokkalan työväenyhdistyksessä, jossa myös äitini vanhemmat, Mikko ja Aino Karvonen toimivat aktiivisesti.   Työväen Arkistosta löytyy mm. pari ryhmäkuva yhdistyksen johtokunnasta, missä Aino, Mikko ja Adolf esiintyvät yhdessä.

 

Kuokkalan työväenyhdistys on toinen kuin Terijoen työväenyhdistys, joka toimii edelleenkin.  Sen nykyinen kotipaikka on Järvenpää.  Kuokkalalaiset yrittivät 1900 luvun alussa liittyä jaostona Terijoen työväenyhdistykseen,  mutta poliisi ei tuolloin sitä sallinut.   Niinpä he perustivat oman yhdistyksen ja rakensivat komean työväentalon  Kuokkalaan.

Liitän Karjala-lehden jutun kokonaisuudessa oheen.

Reino Seppänen

Julkaistu Sukuseura Antti Seppäsen jälkeläiset ry:n kotisivuilla 19.01. 2016

———————————————————————————————————————–

KOMISARIO SADVOI

 

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 määräsivät venäläiset viranomaiset Kuokkalaan, joka kuului Kronstadtin linnoitusalueeseen, poliisikomisaarioksi venäläisen santarmiupseerin Sadvoin. Tämä jo vanhan puoleinen partaniekka santarmiupseeri oli omalaatuinen virkamies. Kohta virkaan astuttuaan hän karkoitti kotikylästään emäntä Helena Huuhtasen ja hänen poikansa Sakari Huuhtasen.

 

Tsaarin santarmi - tyly, mutta ynseä.. (Kuva filmistä)   Kerran luultavsti talvella 1915, komisario Sadvoi nähdessään halkopinoja Kuokkalan asemalla, tiedusteli paikalta olleilta, kuka omisti halot. Kuultuaan, että halot olivat posteljooni Adolf Tokoin, joka sivutoimenaan harjoitti halkokauppaa, käski Sadvoi hakemaan Tokoin paikalle. Tokoin saavuttua Sadvoi tiedusteli olivatko halot hänen. Saatuaan Tokoilta myöntävän vastauksen, hän kysyi halkojen hintaa. Kuultuaan hinnan Sadvoi kysyi, miksi hinta oli korkeampi kuin Kronstadtin komendantin määräämä rajahinta. Tokoi selitti, että ostohinta oli niin ja. niin paljon ja kun siihen lisätään rahti ja muut kulut ja yrittäjävoitto ei halkoja voitu myydä halvemmalla. ”En tahdo kuulla rnitään selityksiä, olette syyllistynyt rikokseen ja tästä seuraa ankara rangaistus”, sanoi Sadvoi. Minä laadin tästä raportin, tulkaa huomenna kello kuusi kuulemaan asiasta poliisikamarille, ilmoitti hän Tokolle. Keskustelu tapahtui venäjäksi, sillä komisario oli täysin ummikko ja Tokoi taas puhui hyvin venäjää.

 

Posteljooni-halkokauppias Adolf Tokoi, tuntien komisario Sadvoin karkoitus- ja muut ankarat toi¬menpiteet, saapui seuraavana iltana poliisikamarille pahojen aavistusten ja pelon vallassa kuulemaan tuomiotaan. Komisario ei nyt näyttänyt niin vihaiselta kun edellisellä tapaamisella, vaan kehotti istumaan ja selitti Tokoille, ettei tämä aavistanut kuinka ankaraan rikokseen hän oli syyllistynyt. Tästä voi aiheutua erittäin ankara rangaistus, jopa karkoitus Siperiaan. Tulkaa huomen illalla kello kuusi kuulemaan, hän kirjoittaa raportin puhtaaksi siihen mennessä.

 

Seuraava päivä oli Adoli Tokoille synkkää odotusta mahdollisista seurauksista ja rangaistuksista, joilla Sadvoi oli häntä uhannut. Tokoi puhui asiastaan esi¬miehelleen, asemapäällikkö Bromsille, joka oli myös postinhottaja.

 

Asemapäällikkö, joka tunsi tsaarin virkamiesten menettelytavat, lohdutti Tokoita, että tämä seiviäisi kolmellasadalla ruplalla koko jutusta. Tokoin jännitys kasvoi sitä suuremmaksi, mitä lähemmäksi määräaika lähestyi. Ennen määräaikaa tapahtui kuitenkin sellaista, joka muutti koko tilanteen. Kello viiden tienoissa soitettiin Terijoen asemalta Kuokkalan asemalle, että tulkaa korjaamaan komisario Sadvoin ruumis Terijoen asemalta, jossa hän oli saanut sydänhalvauksen. Näin selvisi tämä Adolf Tokoin raskas painajainen ilman mitään jälkiseurauksia.

 

Sadvoin kuolema oli varsinkin Kuokkalan poliisilaitoksessa palvelleille suuri helpoitus. Kerrotaan hänen erikoisesti kiusanneen ja vainonneen konstaapeli Mäkistä. Huhuiltiin Sadvoin hautajaisissa, jossa poliisit joutuivat kantamaan hänen arkkuaan Kuokkalan hautausmaan portilta hautapaikalle, ratsukonstaapeli Mikko Mutan, joka oli hyvä laulumies, laulaneen arkkua kantaessaan »Miksi sä kultani kylmenit» — E. R.

—————————————————————————————————–
Julkaistu Sukuseura Antti Seppäsen jälkeläiset ry:n kotisivuilla 19.01. 2016