Yksi historian tunnetuimpia myrkyttäjiä oli muuan Lucrezia Borgia, jonka sanottiin olevan erään Rodrigo Borgian avioton tytär. Tästä Rodrigosta tuli myöhemmin paavi nimellä Aleksanteri VI. Mies oli paavien sarjassa yksi maallistuneimmista katolisen kirkon johtajista ja myös irstain, mikä on melkoinen suoritus omassa sarjassaan. Lucrezia tyttönen ei ollut suinkaan ensimmäinen myrkyttäjä eikä tosin viimeinenkään. Sittemmin hän on saanut koko joukon maineikkaita seuraajia, etenkin naissukupuolessa. Kriminologia osaa muistuttaa, että myrkyttäminen on etenkin naisten suosima rikos. Vaan kyllä miehetkin osaavat…
Venäjällä 20. elokuuta tänä vuonna tapahtunut Aleksei Navalnyin murhayrityksestä on tullut yksi nykyhetken kansainvälisen politiikan kiperimpiä ongelmia ja moraalinen kipukohta. Tapaus on herättänyt ansaitsemaansa närkästystä, mutta myös valtavan määrän erilaisia teorioita ja syytöksiä. Teon paheksunta on terve ja luonnollinen reaktio etenkin suuren yleisön kyseessä ollen. Sen sijaan suurvaltojen närkästys on puhdasta hurskastelua ja silmänlumetta. Oma syyllisyys vastaaviin tekoihin paistaa taustalta ja hurskastelun tavoitteet ovat suurvaltapoliittisia. Etenkin Yhdysvalloilla ja Britanialla omat kädet ovat veressä eikä heillä siten ole minkäänlaista uskottavuutta tuomita Venäjää, vaikka syytökset maan johdon osuudesta Navalnyin murhayritykseen pitäisivät paikkansa.
Meidän tavallisten pulliaisten olisi hyvä tarkastella tätä rikostapausta esiin tulleisiin tosiasioihin pitäytyen. Niitä on kovin vähän, mutta on kumminkin. Mitä nuo tosiasiat sitten olisivat? Ensiksikin Aleksei Navalnyin verestä löytyneestä Novitšok-nimistä hermomyrkystä on vahva näyttö. Kolmen eri maineikkaan laboratorion yhtenevä tulos on siitä osoitus. Se, ettei myrkkyä Venäjällä havaittu, on raskauttava näkökohta ja kallistaa vaakaa venäläiseen suuntaan. Maassa olisi kyllä ollut tietotaitoa selvittää asia. Selvitettiinkö, on vielä toistaiseksi avoin kysymys. Vai ilmestyikö myrkky näytteisiin vasta myöhemmin? Tuskinpa.
Toisaalta Navalnyi laskettiin maasta saamaan hoitoa Saksaan. Se sotii taas sitä käsitystä vastaan, että myrkystä olisi ollut tietoa Venäjällä tai, että murhayritys olisi maan johdon hyväksymä. Muita myrkytyksen kohteeksi joutuneita ei ole ilmestynyt, joten myrkky oli tarkoitettu juuri Navalnyille ja sen antaminen oli hyvin kohdistettu. Sitä, kuka myrkyn on antanut ja kenen määräyksestä, siitä ei taas ole kiistatonta näyttöä. Avoinna on myös paikka ja tilanne, jossa myrkky on annettu uhrille
Venäjän viranomaisia asian tutkiminen ei näytä kiinnostavan. Selityskin on siihen yksinkertainen. Venäjä ei ole länsimaisessa mielessä demokraattinen maa ja siellä ei koskaan ole toteutettu vallan kolmijako-oppia. Maassa kaiken vallan lähde on aina ollut yksi voimakeskus. Aikoinaan se on ollut tsaari, sitten kommunistisen puolueen valtaa pitävä johto ja nyt porvarillis-kapitalistisen oligarkian eliitti. Vaikka asia on valtava arvovaltatappio Venäjälle, rikoksen selvittämiseen ei näytä olevan haluja. Se taas viittaa siihen, että teon takana voisi olla merkittävä, korkeassa asemassa oleva taho, joka on lähellä Kremliä. Jäljen ei siis tarvitse suoraan johtaa itse ”tsaariin” tai hänen hoviinsa. Tässä tapauksessa tekijät ovat voineet toimia samalla tavoin kuin Anna Politkovskajan murhassa.
Selvitetäänkö murhayritystä koskaan, jää avoimeksi. Usein näissä poliittiset motiivit omaavissa rikoksissa, kuten Olof Palmen tapauksessa, tekijä ja hänen taustalla olevat käskyttäjänsä, jäävät pimentoon, vaikka syyllisistä olisikin varteenotettavia epäilyjä. Usein nuo vahvatkin epäilyt eivät edes nouse julkisuuteen, kuten näyttää Palmenkin tapauksessa käyneen. Ja nythän teon tekijäksi on keksitty joku manalle mennyt tyyppi ja juttu saatu kauniiseen pakettiin häiritsemästä maan ulkosuhteita.
Navalnyin murhayrityksessä syyttävät sormet osoittavat useimmiten venäläiseen taustaan. Etenkin maan johto on ollut syytettynä, mutta muitakin mahdollisuuksia on olemassa. Löytyykö riittäviä todisteita Venäjän johtoa vastaan tai kestääkö syytös kriittisen tarkastelun, onkin toinen juttu. Lähes yhtä varteenotettava mahdollisuus on ”läntinen” tekijä, jolloin rikoksen motiivi olisi murhan käyttäminen painostusvälineenä Venäjän nykyjohtoa vastaan. Osaltaan se voisi liittyä myös Venäjän sotilaallisen saartamisen jatkohnkkeisiin, onhan keskiöön nousseet nyt Valko-Venäjä ja Armenian ja Azerbaidžanin välinen konflikti. Tälle teorialle jonkinlaista tukea näyttäisi antavan läntiset vaatimukset asettaa murhayrityksestä pakotteita Venäjälle. Vaatimus olisi ymmärrettävissä, mikäli olisi riittävää näyttöä tekijästä. Nyt näin ei kuitenkaan ole. Länsimaisen oikeuskäsityksen vastainen ele siis.
On ymmärrettävä, ettei Novitšok ole vain venäläisen tahon saatavissa, kuten julkisuudessa on virheellisesti väitetty. Aineen kemiallinen kaava on tunnettu ja sitä on ollut käytössä edesmenneen Varsovanliiton muillakin mailla. Jokin painoarvo toiseen suuntaan on puolestaan sillä, että poliittisilla murhilla on Venäjällä vahva perinne. Myrkkyä niiden toteuttamisessa on käytetty mm. Neuvosto-Venäjän synnystä lähtien. Jo Lenin oli innostunut asiasta ja hänen toiveestaan maahan perustettiin erityinen kabinetti hoitamaan tehtävää.
Tosin myös läntisillä mailla, etenkin Yhdysvalloilla ja Britanialla on alan vankkaa osaamista, joten tämäkin näkökohta motiivista vuotaa. Moraalisia ja poliittisia estoja ei noilla osapuolilla teolle ole olemassa. Ihmishengellä ei ole mitään painoarvoa silloin, kun pimeät voimat ovat liikkeellä. Olivatpa nuo voimat sitten valtiollisia tahi yksityisiä. Niinpä tässäkin tapauksessa molemmat mahdollisuudet ovat varteenotettavia tutkimuslinjoja. Mutta koska ”savuavaa asetta” ei vielä ole kyetty osoittamaan, on tapaus avoin ja mahdollisuus, että se sellaiseksi jääkin on suuri.
Reino Seppänen