Kuinka Suomea kusetettiin?

 

Crypto-skandaalin vaikutuksia Suomelle ei koskaan ilmeisesti ole selvitetty juuriaan myöten.  Jos on, tietoa siitä ei ole annettu kansalle ei edes edustajiensa välityksellä.   Suomen Kuvalehti ja Helsingin Sanomat ovat jonkin verran selvittäneet puheena olevan kaksoisoperaation aiheuttamia tuhoja Suomen ulkopolitiikkaan.  Suomihan on käyttänyt näitä Crypto AG:n peukaloimia laitteita aina 1960-luvulta lähtien.  Tapauksessa on oleellista suomalaisten naiivius, joka on ollut likipitäen perinteellinen piirre jopa korkeiden suomalaisten virkamiesten ja sotilashenkilöiden toiminnassa.  Ollaan seisovinaan  suoraselkäisesti näennäisten ja kylläkin epävirallisten ”liittolaisten” riveissä näiden pettäessä häikäilemättömästi lapsenuskoisia typeryyksiä.

Mielenkiintoista on esimerkiksi tieto, että Ruotsin kuningaskunnan korkeimman johdon ja sotilasviranomaisten tiedossa on ollut alusta alkaen Grypton laitteiden peukalointi.  Se tieto ei välittynyt Suomeen, vaikka tuona aikana välitettiin valtavasti muuta salaista tietoa maitten kesken.   Osaltaan se ehkä selittyy Suomen omaksuman ulkopoliittisen linjan ja siihen sisältyvän, Neuvostoliittoa ymmärtävän asenteen pohjalta. Toisaalta maiden välillä oli muuta salaiseksi jäänyttä yhteistyötä, jonka olisi olettanut lisäävän salaliittolaisten keskinäistä luottamusta.  Tuo luottamuksellisuus eli naiivi hyväuskoisuus rajoittui ilmeisesti vain suomalaiseen osapuoleen?

Jo toisen maailmansodan aikana Ruotsin ulko- ja puolustuspolitiikkaa leimasi voimakas ”Ruotsi ensin” -asenne.  Sodan jälkeen sen ja Yhdysvaltojen välille syntyi lujat siteet monipuolisen salaisen yhteistyön merkeissä.  Suomen kannalta tuo sotilaallinen yhteistyö ja yhteinen strateginen näkemys oli äärimmäisen vaarallinen.  Tosiasiassa Suomi nähtiin molemmilla tahoilla ”menetettynä alueena” ja sotatilanteessa tulevien iskujen kohteena.  Kaikesta pohjoismaisen yhteistyön hymistelystä huolimatta Ruotsin ymmärrys oli paljon laajempi Yhdysvaltoja kuin itäistä veljesmaataan kohtaan.  Tosin on ymmärrettävä, että Ruotsin näkyvä liittoutumattomuus Natoon oli osaltaan myös Suomen geopoliittisen aseman ja maamme ulkopoliittisen linjan ”ymmärtämistä” .  Mutta vain osaltaan.  Siinäkin näkyi ”Ruotsi ensin”-asenne ja maan etujen maksimointi näennäistä puolueettomuutta noudattaessa.

 

 

Ruotsin tapa hoidella oma ulkopolitiikkansa on tietenkin sen oma asia ja ”Ruotsi ensin”-asenteessa ei ole sinänsä mitään väärää.  Maa on pyrkinyt luovimaan tässä häikäilemättömyyden maailmassa omat kansalliset etunsa turvaten ja onnistunut siinä ilmeisen hyvin.  Sen sijaan on paikallaan kysyä, onko Suomi?  Mutta tämä Crypto-skandaali on osoitus, ettei Ruotsi auttanut veljesmaataan, vaan mahdollisti aktiivisilla omilla toimillaan mm. tärkeiden ulkoasiain- ja puolustushallinnon viestien vakoilun Yhdysvalloille, Saksan liittotasavallalle ja Natolle.  Olettaisi, että tästä petkutuksesta olisi voitu ehkä oppia jotain Suomessakin.  Viimeaikaisten ”kenraalibisnesten” ja jenkkinuoleskelujen valossa oletus on väärä.

Tiedossa ei ole onko tästä viestiskandaalista tehty kriittistä tutkimusta tai tehdäänkö sitä edes.  Asia on sellainen, joka katsotaan meillä kuuluvan ”salaiseksi” leimattavien asioiden luokkaan.  Älkää naurako.  Paljastetut viestit ovat  maailmalla luettavissa, eivätkä siten salaisia, mutta salaisuutena halutaankin pitää se, kuinka meidän asioista vastaavaa johtoa ja virkamiehiä petettiin (pissittiin silmään ja oikein korvastakin sisään).  Se tietenkin nolottaa ja siksi juttu pitää korkeiden tahojen mielestä painaa villaisella.  On siis hyvin epätodennäköistä, että mitään aitoa tutkimusta tullaan tekemään.  Liian monen vastuullisen pallit joutuisivat sellaisessa selvityksessä mankelin telojen väliin.  Etenkin olisi vaarassa ikävien valtamerenylittävien vapaamuurariyhteyksien paljastuminen.

Kaiken mokailun takanahan on lopulta joko suomalaisen virkamiehistön sinisilmäisyys, perusteeton luottamus ”hyviksi nähtyihin” ulkovaltoihin tai maanpetos.  Tsuhnaa on tässäkin tapauksessa talutettu kuin pässiä narussa, mikä on koitunut isänmaamme vahingoksi.  Vai uskooko joku todella, että rakas naapurimaamme ja sen ”rikoskumppanit” ihan hyvässä tarkoituksessa halusi purkaa salatut sanomamme?  Ei, kyllä heillä oli siihen omat intressinsä, jotka tuskin olivat yhteneväisiä Suomen intressien kanssa.  Tässä kontekstissa tulisi tarkastella yhteistyötä EU-maiden ja etenkin Naton kanssa.  Mutta myös Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä, sinänsä kylläkin hyvää ajatusta.  Näyttää nimittäin siltä, että läntinen naapurimme osaa kyllä maksimoida etunsa.  Päinvastoin kuin Suomi onnettomien tunarien vuoksi.

 

 

Suomi oli jo sangen varhaisessa vaiheessa kiinnostunut näistä Crypto AG:n tuottamista viestien salauslaitteista.  Kauppoja ei vain ensin tahtonut syntyä.  Syyksi on kerrottu, että CIA kantoi huolta laitteiden pysymisestä Neuvostoliiton ulottumattomissa.   Oli siis olemassa pelko siitä, että suuri salaisuus paljastuisi, jos tällainen peukaloitu laite joutuisi vastustajan tiedustelun haltuun.  Tämä siis selityksenä, mutta huonona sellaisena.  Kyseessä oli täky, johon tyhmä tsuhnahauki tarrasi.  Samaa täkyähän on käytetty myöhemmin näissä lentokonekaupoissakin.  Ensin vanhojen Hornettien kaupassa tai nyt Lockheed Martin F-35 konetta myytäessä.  Ei muka haluttaisi myydä niihin sisältyvien ”suurten salaisuuksien” vuoksi kyseistä  kamaa, mutta silti kauppamiehet kuolaavat tarjouksineen ja hankkivat maasta lakeijoikseen entisiä korkeita sotilashenkilöitä.  Moinen ”luottamuksen osoitus” hivelee pikkusieluisia ostajia.

Ja kas kummaa!  Suomen ruinaus Crypton laitteista onnistui.  Erään tarinan mukaan Ruotsin ”veljellisellä avustuksella”! (Älkää naurako ellei sitten kyseessä ole vitsiksi tarkoitettu heitto?) Kaupat kuitenkin syntyivät ”Suomeen luotettiin kuitenkin sen verran, että Crypto sai luvan käydä kauppaa Neuvostoliiton naapurimaan kanssa”, muotoilee Suomen Kuvalehti kauniisti tosiasian, jolla CIA ja Yhdysvallat petkuttivat sinisilmäisiä suomalaisia maksamaan salaisten tietojensa paljastamisesta heille hyvät rahat.  Ehkä vuosikymmeniä myöhemmin selviää ja varmistuu, liittyikö tapaukseen myös oikeaa maanpetosta, ruotsalaisen veljespetoksen lisäksi.  Sekin mahdollisuus on näet olemassa.  Suomen Kuvalehden muotoilu hymyilyttää siinäkin suhteessa, koska paitsi CIA:lla niin myös etenkin Ruotsin sotilastiedustelulla ja BND:llä oli suurta kiinnostusta saada selville suomalaista salaista viestintää.  Siitä siis ”luottamus Suomeen”.

Crypton laitteista oli kulkenut jo pitemmän aikaa tiedustelua lähellä olevissa piireissä huhuja niiden epäluotettavuudesta.  Olivatko tiedot saavuttaneet Suomen tiedustelun ja jos olivat, eikö niitä halutta varmentaa?  Vasta Bühlerin tapauksella kerrotaan olleen se seuraus, että Suomen ulkoasianhallinto luopui käyttämästä Crypto AG:n laitteita.   Hans Bühlerhän oli se Grypto AG:n myyntiedustaja, joka joutui Iranissa panttivangiksi ja jonka lunnaat Saksan BND maksoi, vaatien myöhemmin rahoja Bühleriltä itseltään!  Baltimore Sun -lehden vuonna 1995 tekemien paljastusten seurauksena ainakin Argentiina, Italia, Saudi-Arabia, Egypti ja Indonesia peruttivat aikeensa hankkia laitteita Crypto AG:ltä.  Etenkin Saudi-Arabian johdon voisi olettaa olleen kovinkin katkera ostamistaan peukaloiduista laitteista, koska maalla oli merkittäviä intressejä salata linjauksiaan ölyjykaupoissa.

 

 

Ulkoministeriön tietohallintojohtaja Ari Uusikartano, kertoo lehtijutussa kuinka Crypto AG laitteiden jälkeen otettiin käyttöön  Omnisec-nimisen sveitsiläisyhtiön laitteita.  Päätös oli sekin ilmeisen hätiköity ja vajavaisella tiedolla tehty tahi sitten petos.  Kävi nimittäin ilmi, että niissä oli sama ongelma mitä vanhoissa ”vehkeissä”.  Tai kuten hallintojohtaja Uusikartano asian virkamieskielellä ilmaisee:  ”kunnes niistäkin alkoi liikkua vihiä etteivät ne ole turvallisia”.   Tässä nimenomaisessa tapauksessa nuo ”huhut” tai ”vihit” olivat kuitenkin puhdasta tietoa.  Valitettavasti näitä kyseisiä laitteista käytettiin myös puolustushallinnossa.  Ulkoasianhallinnossa Omnisecin laitteista luovuttiin lopullisesti vasta vuonna 2011. Huomionarvoista on, miten tämä  Omnisec-yhtiö lopetti toimintansa vuonna 2018 eli samaan aikaan kuin Crypto AG!

Koko THESAURUS –  RUBICON  -operaatio on jo sellaisenaan aivan uskomaton tarina.  Se että Suomikin liittyi petkutettujen uhrien suureen joukkoon, on vain saagan sivujuonne.  Meidän suomalaisten kannalta se ei tietenkään sitä ole.  Me alaa ja asiaa tuntemattomat kansalaiset olemme kuitenkin huolissamme siitä, miten onnettomasti vastuulliset virkamiehemme ovat tässä tärkeässä asiassa toimineet.  Tuo huolimattomuus herättää koko joukon kysymyksiä, joihin tulisi saada vastaukset ihan julkisesti.  Oleellista olisikin, että Suomi ja sen poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen johto virkamiehiä myöten keskittyisi vain oman isänmaan edun valvontaan ja intressien ajamiseen.  Nyt on nuoleskeltu Yhdysvaltoja ja Natoa kieli ruskeana.  Edelleenkin puhutaan kuinka Suomi oli Neuvostoliiton edessä rähmällään.  Mitään ei ilmeisesti ole opittu.   Nyt ollaan oltu kyllä lännen ovimattona, johon nuo röyhkimykset ovat pyyhkineet niin lakeri- kuin maihinnousukenkänsä mennen tullen.

Ovatko asiat nykyään tältä osin paremmin?  Sitä sopii kyllä epäillä kaiken tämän aikaisemman historian perusteella.  Nykyiset suomalaisten käyttämät salausratkaisut perustuvat EU:n standardeihin, jotka ovat, kas, kas,  samankaltaisia sotilasliitto Naton standardien kanssa!  Suorakielelle käännettynä tämä siis tarkoittaa, että mitään parannusta ei ole tapahtunut.  Sinisilmäinen lapsenusko, että intressimme ovat jotenkin yksi yhteen EU:n ja Naton kanssa, ei vakuuta vaan suorastaan pelottaa isänmaallista ihmistä.  On ilmeistä, että naapurit ja ”ystävämme” niin Euroopassa kuin valtameren takana lukevat isänmaamme salaiset viestit kuin omaa aapiskirjaa.  Paljon parempi ratkaisu olisi paluu näkymättömään musteeseen ja kirjekyyhkyihin.  Siinä ainakin tiedonhaluisella olisi vaiva ampua nuo pulut alas…

 

Reino Seppänen