Olemme ajaneet kohta 20 vuotta mökillemme samaa reittiä. Lyhin matka sinne on Vaasantieltä. Loppumatka kuljetaan enimmäkseen Vesajärventietä, josta valtaosa on päällystettyä ja loput sorapintaista ennen kääntymistä yksityiselle kylätielle. Yksityistie on ainoa hyväkuntoisena pysynyt tie. Totta kai, koska asukkaat tietävät omat tarpeensa eikä tienhoidon tietenkään tarvitse tuottaa voittoa, kuten ei julkishallinnonkaan.
Koko tämän ajan olemme vastenmielisyyttä tuntien seuranneet tienpidon jatkuvaa huonontumista Vesajärventiellä. Osaltaan se liittyy siihen suureen yhteiskunnalliseen mullistukseen, jota uusliberalismin läpimurto on merkinnyt niin Suomelle kuin muulle maailmalle.
Tiestön rappeutuminen on vuosikymmeniä kestänyt tarina. Sen laiminlyöntiin ovat syyllisiä kaikki viime vuosikymmenien hallitukset ja puolueet. Ikävin vaihe ajoittuu kuitenkin 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin entinen tielaitos uusliberalismin hengessä, vuonna 2008, yhtiöitettiin ja perustettiin valtio-omisteinen yhtiö Destia Oy.
Kuten kansan yhteisen omistamisen kohdalla yleensä tapahtuu, yhtiöittäminen merkitsee yksityistämistä jollakin aikataululla. Yksityistäminen on ideologinen pakkomielle useimmille nykypuolueille ja politiikoille. Destia myytiin keväällä vuonna 2014 148 miljoonalla eurolla Ahlström Capital -sijoitusyhtiölle. Se on yksi rikkaimman promillen useista rahamyllyistä.
Vuonna 2008 yhtiöittämisen toteuttanut hallitus oli neljän porvaripuolueen, kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja RKP:n muodostama Vanhasen II -hallitus. Liikenneministerinä hääräsi monessa muusakin asiassa tunaroinut kepulainen emäntä Anu Heluna Vehviläinen. Vehviläisen idea Destian yhtiöittäminen tuskin oli. Etenkin kokoomukselle yksityistäminen on ideologinen pakkomielle, oli siinä järkeä tahi ei. Julkisen omistuksen siirtäminen rikkaiden käsiin on puolueen olemassa olon keskeinen tarkoitus. Vihreät taas haluavat sabotoida yksityisautoilua ja maalla asumista, sekin yhtä ideologinen lähetystehtävä.
Seuraavan vaiheen eli Destian myymisen yksityiselle pääomalle hoitikin maaliin sitten Kataisen hallitus, jossa olivat myös molemmat vasemmistopuolueet mukana. Teko osoittaa, että myös vasemmistopoliitikot pystyvät tekemään idioottimaisa päätöksiä tai yhtymään niihin. Kokoomuksen, SDP:n, vasemmistoliiton, RKP:n, vihreiden ja kristillisten muodostaman suuren koaliitiohallituksen liikenneministerinä toimi Henna Maria Virkkunen pääomapuolue kokoomuksesta.
Tilasivatko nuo Kataisen hallituksen poliittiset riemuidiootit huonoa tienpitoa? Ehkä tilasivat, vaikka eivät sitä tunnusta, mutta ainakin saivat sitä. Tai oikeastaan me tienkuluttajat sitä saimme. Sen voin todistaa omalla kokemuksellani ja autojemme vuosien mittaan kokemilla vaurioilla. Virallisesti tienpidosta vastaa väylävirasto, jonka vastuulla olevien maanteiden yhteispituus on noin 78 000 kilometriä.
Tämäkin kokemus osoittaa, ettei yksityinen toimija saa tunkeutua julkisen vallan alueelle, koska sen tarkoitus on maksimoida voittoa ja minimoida kuluja. Ainakaan minä en ole huomannut, että yksikään yksityistetty julkinen ala olisi pystynyt toteuttamaan toimintaa paremmin ja vähemmin kustannuksin mitä julkinen valta. Surullisena esimerkkinä tästä on sähkönsiirto ja koronaviruksen tappamat vanhuksemme.
Maamme tieverkon kokonaispituus on noin 450 000 kilometriä. siitä suurin osa on yksityis- ja metsäautoteitä, joita on noin 350 000 kilometriä. Katuverkon suuruus on maassamme 26 000 kilometriä. Päällystettyä tietä Suomessa on yli 50 000 kilometriä.
Tilanne on tällainen vielä nyt. Kulissien takana on suunniteltu mm. päällysteiden poistoa ja osan tiestön siirtämistä yksityisteiksi tai niiden lopettamista. Se tullee varmaan tapahtumaan, koska ruskeakielinen, poliittinen eliittimme ajattelee vain rikkaimman promillen etua ja samalla omaa etuaan, joita voisi myös kolmeksikymmeneksi hopearahaksi kutsua.
Reino Seppänen
