Kirkkoherran murhayritys Aalatorniossa 1909
Uudenvuoden aattoiltana 1909 Alatornion pappilassa tapahtunut kirkkoherra Gustaf Junneliuksen (1853-1911) murhayritys kuohutti paikkakuntalaisia, mutta paljastui hyvin pian skandaaliksi, joka herätti kiihkeää maanlaajuista huomiota ja pääsi lehtien otsikoihin Suomen rajojen ulkopuolellakin. Tapaukseen sisältyi kaikki ne ainekset, jotka järkyttivät aikakauden moraalisia arvoja sekä herättivät suurta uteliaisuutta luokkarajat ylittävän kielletyn suhteen vuoksi. Viranomaiset pääsivät nopeasti tekijän jäljille. Jo uudenvuodenpäivänä vangittiin Ruotsin puolella Haaparannassa tekijäksi epäilty ruotsalainen työmies Johan Johansson. Tämä oli aikaisemmin toiminut pappilassa renkinä ja erotettu varkaudesta epäiltynä. Johanssonin tunnustukset kuulustelun alkuvaiheessa paljastivat rikoksen laajemmat kuviot ja pian riitti lehdillä kerrottavaa aina mässäilyyn asti ja kansalaisilla kauhisteltavaa ”nykyajan moraalittomuudesta”.
Pappilan entisen rengin Johanssonin tunnustus kytki kirkkoherran puolison Alma Junneliuksen (1861–1930) murhayritykseen sen aloitteentekijänä ja suunnittelijana. Rikoksen tapahtuessa Alma Junnelius oli matkustanut päivää ennen murhayritystä, 30. joulukuuta, Helsinkiin. Siellä hän viipyi tammikuun neljänteen päivään asti, jolloin lähti matkalle tarkoituksenaan palata kotiinsa. Hän oli kuitenkin jäänyt Kemiin ja palannut vasta seuraavana päivänä, loppiaistorstaina kotiinsa. Kirkkoherra Junnelius ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastaan vaimoaan, jolloin tämä joutui palaamaan Tornioon ja majoittumaan siellä paikalliseen kestikievariin. Juttua tutkinut Alatornion piirin kruununnimismies B. J. O. Möller kuulusteli häntä samana iltana ensimmäisen kerran.
Seuraavana päivänä, perjantaiaamuna rouva Junnelius lähti Torniosta ja palasi Haaparannan kautta pappilaan. Tuolloin kirkkoherra ei ollut kotona, koska oli joutunut sairaalaan. Rouva Junnelius käytti nyt tilaisuutta hyväkseen ja meni sisään pappilaan sulkeutuen sinne lukkojen taakse. Seuraavana sunnuntaina rouvakin vietiin sairastumisen vuoksi Karihaaran sairaalaan hoidettavaksi. Syytä siihen eivät lehdet kertoneet. Vaikuttiko nimismiehen tarve kuulustella häntä Johanssonin tunnustuksen johdosta rouvan sairastumisee, se on jäänyt epäselväksi. Sairaalassa häntä ei voitu kuulustella, joten hänet päätettiin lähettää Oulun lääninvankilan sairaalaan säilytettäväksi. Kuulusteluissa rouva Junnelius kielsi Johanssonin kertoman ja kaikki väitteet hänen osallisuudesta rikokseen.
Junnelius-puolisot ja heidän avioliittonsa
Useissa lehtikirjoituksissa ja aikalaiskirjoituksissa pidettiin kirkkoherran ja hänen puolisonsa avioliittoa epäsovinnaisena. Huomiota kiinnitettiin puolisoiden ikäeroon, joka oli kahdeksan vuotta. Tosiasiassa ei se etenkään tuohon aikaan ollut poikkeuksellinen. Sen sijaan puolisoiden luonteet ja tausta olivat hyvin erilaiset. Rouva Junnelius oli syntyään Alma Viktoria Hjelt. Hänen isänsä oli nimituomari (vastaa nykyistä varatuomarin käsitettä) ja tilanomistaja Uskelasta. Almaa kuvailtiin temperamentiltaan hyvin tuliseksi ja elämänhaluiseksi naiseksi. Eräissä ajan lehdissä häntä sanottiin ”edullisen ulkomuodon omaavaksi, hyvin ja muodinmukaisesti pukeutuvaksi maailmannaiseksi”. On ymmärrettävää, ettei kuvatun kaltainen nainen istunut kovinkaan hyvin tuon aikakauden ja perä-pohjolan seudun odotuksiin kirkkoherran vaimosta. Kyseessähän oli tunnettu lestadiolaisalue.
Rouva Junnelius oli murhayrityksen sattuessa 48-vuotias ja avioliitossa kolmatta kertaa. Ensimmäinen aviomies oli ruotsalainen näyttelijä Gustaf Carlsén. Kolmen vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta heille syntyi Tukholmassa tytär. Tämä avioliitto hajosi aviomiehen lähdettyä pian lapsen syntymän jälkeen pois perheen yhteisestä kodista. Puolisoiden lopullinen avioero tapahtui vuonna 1890.
Toisen avioliittonsa Alma solmi vuonna 1893 kuopiolaisen eläinlääkäri Frans Hellmanin kanssa. Tämä liitto päättyi Frans Hellmanin kuolemaan seitsemän vuoden päästä sen solmimisesta. Kirkkoherra Junneliuksen murhayrityksen tapahduttua ja renki Johanssonin syytettyä Almaa rikoksen suunnittelusta ja siihen yllytyksestä, lisääntyivät epäilyt ja syytökset rouvan syyllistymisestä toisen aviomiehensä Hellmaninkin murhaan. Aikakauden lehdissä heräteltiin noita epäluuloja, koska vakuutusyhtiö ei ollut ensin suostunut maksamaan Hellmanin vakuutuksen korvaussummaa tämön aviovaimo Almalle. Syynä ei kuitenkaan ollut epäily rikoksesta, vaan vakuutusyhtiön väite siitä, että Hellman oli potenut kuolemaan johtanutta sairautta jo vakuutusta ottaessaan. Oikeudenkäynnissä yhtiö kuitenkin tuomittiin maksamaan vakuutuskorvaus Hellmanin puolisolle Almalle.
Kolmannen liittonsa Alma solmi Pälkäneen kirkkoherra Gustaf Junneliuksen kanssa 20.1.1903. Kirkkoherra Junnelius oli myös leski. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Maria Elisabet Lundström (1841-1902) oli syntyisin Raahesta ja kuollut Pälkäneellä. Pariskunta avioitui Raahessa 14.1.1883 Junneliuksen ollessa tuolloin Saloisten kappalaisena. Tästä avioliitosta Gustaf Junneliuksella oli yksi poika, joka rikoksen aikaan oli tilanomistaja etelä-Suomessa.
Gustaf oli tullut ylioppilaaksi Oulun alkeisoppilaitoksesta vuonna 1874. Teologisen erotutkinnon hän suoritti vuonna 1878 ja pastoraalitutkinnon vuonna 1881. Pappisvihkimyksen Gustaf sai 3. heinäkuuta 1881. Alan ja ajan tavan mukaan työpaikat olivat pitkään määräaikaisia kappalaisen ja kirkkoherran virkoja. Ensimmäinen kirkkoherran virka löytyi Pälkäneeltä vuonna 1892 noin 24 vuotta valmistumisen jälkeen. Kymmenen vuotta myöhemmin hänen puolisonsa Maria kuoli.
Pastori Junnelius sai uuden viran Alatorniosta noin kaksi ja puoli vuotta ennen murhayritystä ja pariskunta muutti paikkakunnan pappilaan. Muuton syytä voi vain arvailla. Alatornioon hakeutumiseen vaikutti ehkä kaksi asiaa; Alatornio oli Pälkänettä asukasluvultaan selvästi suurempi seurakunta, joka nosti kirkkoherran tulotasoa. Toinen todennäköisesti Junneliukselle merkittävä asia oli paluu juurilleen eli Peräpohjolaan. Junnelius-suku on lähtöisin Kemistä Junnilan talosta. Gustaf oli käynyt koulunsa Oulussa ja toiminut pastoriksi vihkimisensä jälkeen juuri Alatornion kirkkoherran apulaisena ja myöhemmin myös Tervolan sekä Ylitorion vt. kirkkoherrana. Paluu vanhoille konnuille saattoi hyvinkin miellyttää häntä. Sen sijaan voidaan hyvin olettaa, ettei Alma-rouva ollut muutosta Alatornioon lainkaan mielissään. Eläväistä naishenkilöä tuskin kiinnosti herännäisyys. Se vei hänet myös pitkien yhteyksien päähän ainoasta tyttärestään ja etelän ruotsinkielisistä seurapiireistä.
Alman avioliitto kirkkoherra Junneliuksen kanssa oli jo alkujaan vaikea ja vain vaikeutui puolisoiden erimielisyyksien lisääntyessä. Takana oli luonteiden ristiriita ja erilaiset elämänarvot. Erityisesti riidat koskivat pappilan taloudenpitoa. Kirkkoherra Junneliuksen asenne rahankäyttöön näyttää olleen paljon tiukempi kuin puolisollaan. Tämä pitikin vaimoaan tuhlarina.
Murhayritys ja sen epäonnistuminen
Rikoksen nopeaa selviämistä edisti siihen syylliseksi epäillystä tulleet vihjeet. Kirkkoherra Junneliuksella ei tiedetty syntyneen Alatorniossa olonsa aikana erityisiä vihamiehiä. Enimmät epäilyt kohdistuivat syksyllä irtisanottuun renki Johan Johanssoniin, jonka tiedettiin uhkailleen erottamisensa vuoksi pastoria. Johanssonin suhteita kirkkoherran rouvaan pidettiin myös liian läheisinä. Tieto Johanssonin oleilusta Haaparannassa, Ruotsin puolella, oli niin ikään tiedossa.
Haaparannassa toimitetuissa kuulusteluissa Johansson aluksi kielsi osallisuutensa rikokseen. Kun hänelle sitten kerrottiin käyttämiensä kalossien sopivan pappilan hangesta löytyneisiin jälkiin ja kun Johansson ei pystynyt selittämään käsistään löytyneitä haavoja, jotka olivat syntyneet ikkunan rikkomisesta paon yhteydessä, mies päätti tunnustaa syyllisyytensä. Lisänäyttönä oli myös pappilasta löytynyt pullo, joka tiedettiin Johanssonin omaisuudeksi. Tuo pullo ei voinut ilmestyä pappilaan muulloin kuin edellisenä iltana, sillä Johansson oli ollut pappilasta pois syksystä lähtien, jolloin hänet oli irtisanottu epäiltynä rahavarkaudesta.
Esitetty näyttö oli murtanut murhayrityksestä epäillyn Johansson vastustuksen, joka jo ennestään ei ollut kovin vahvalla pohjalla. Johansson päätti nyt Haaparannan vankilassa tehdä täydellisen ja yksityiskohtaisen tunnustuksen rikoksen taustoista ja sen toteuttamisen kulusta. Samalla Johansson oli kertonut rouva Junneliuksen olleen mukana rikokseen yllyttäjänä ja vastanneen sen käytännön suunnittelusta. Johanssonin poistuttua erottamisensa jälkeen pappilasta Haaparantaan, hän oli saanut rouva Junneliukselta useita kirjeitä, joissa rouva oli kehottanut häntä panemaan täytäntöön puheena olleen murhahankeen. Nämä kirjeet Johansson oli polttanut rouvalta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Vastauskirjeitä varten rouva Junnelius oli antanut Johanssonille osoitteen Haaparannan poste restanteen nimellä Walenius.
Kuulusteluissa Johansson oli myös tunnustanut olleensa useaan kertaan sukupuoliyhteydessä rouva Junneliuksen kanssa. Ne olivat tapahtuneet Alatornion pappilassa, Karihaarassa ja eräässä matkustajakodissa Kemissä. Johansson oli myös kertonut saaneensa rouva Junneliukselta jonkin verran rahaa ennen murhayritystä.
Johansson selitti kuulusteluissa, kuinka rouva Junnelius oli suhtautunut häneen renkinä ollessa hyväntahtoisesti. Tuo hyvänsuopaisuus oli kasvanut pian sellaisiin mittoihin, että se oli myös herättänyt epäluuloja niin pappilanväessä kuin naapureissa. Eräänä päivänä rouva oli lähestynyt renkiään ja tiedustellut suoraan, voisiko tämä ampua erään henkilön. Johansson sanoi ymmärtäneensä, mitä rouva tarkoitti ja antoi myöntävän vastauksen. Jonkin ajan päästä rouva Junnelius kysyikin jo suoraan, voisiko Johansson ”toimittaa kirkkoherran pois tieltä”. Syyksi ehdotukseen Johansson arveli pariskunnan tulehtuneita välejä ja kirkkoherran noudattamaa tiukkaa linjaa pappilan taloudenpidossa. Oli yleisesti tiedossa, että kirkkoherra Junnelius piti puolisoaan tuhlailevana.
Kuinka rikos toteutettiin?
Murhasuunnitelman oli Johanssonin kertoman mukaan laatinut rouva Junnelius. Hän oli myös ilmoittanut, milloin olisi itse poissa pappilasta, jolloin rikos olisi myös toteutettava. Hankkeen toteuttamisen aikaan, uudenvuoden aattona, Johansson oli tullut taloon keittiön kautta, tietäen ettei tuolloin tiloissa ollut ketään. Hän hiipi makuuhuoneeseen, missä kirkkoherra ei vielä ollut paikalla. Johansson meni piiloon huoneessa olleen kaapin taakse.
Odotettuaan 10 minuuttia hänelle oli tullut vahva katumuksentunne. Johansson päättikin luopua murha-aikeista ja hiipiä pois huoneesta. Juuri kun hän oli poistumassa piilopaikastaan, Johansson kuuli, kuinka kirkkoherra nousi viereisessä kansliassa tuolistaan aikoen mennä makuuhuoneen kautta ruokasaliin syömään illallistaan. Johansson kiiruhti makuuhuoneen ja salin välissä sijaitsevaan kapeaan tilaan, jonka kautta kirkkoherran täytyi kulkea päästäkseen ruokasaliin.
Johansson ja kirkkoherra kohtasivat toisensa tuossa tilassa, jolloin rikollinen laukaisi ensimmäisen kerran aseensa osuen Junneliusta leukaan. Laukaus näyttää säikyttäneen Johanssonin, jolta putosi revolveri lattialla. Mies kuitenkin karaisi itsensä ja nosti aseen ampuakseen toisen luodin. Tähtäys oli äärimmäisen huono, sillä kirkkoherran sijasta luoti osui makuuhuoneen kattolamppuun. Nyt Johansson menetti viimeisenkin rohkeutensa, syöksyi paikasta pois makuuhuoneeseen rikkoen siellä ikkunan ja hypäten syntyneestä aukosta ulos.
Paettuaan jonkin matkaa, Johansson kertoo pysähtyneensä ja ajatelleensa palata takaisin sekä tunnustaa kaikki. Hän ei kuitenkaan uskaltanut tehdä sitä, vaan poistui paikkakunnalta Haaparantaan, jossa hänet seuraavana päivää sitten pidätettiin.
Reino Seppänen
Tarina jatkuu näillä sivuilla osassa 2.