Kaikki tiedämme, että kieli kehittyy. Se kehittyy etenkin vuorovaikutuksessa toisiin kulttuureihin. Tämä selittää esimerkiksi englanninkielisten lainasanojen räjähdysmäisen lisääntymisen. Olen ollut havaitsevinani, että mitä sivistymättömäpi ja typerämpi ihminen, sitä innokkaampi tämä on käyttämään puheessaan ja kirjallisissa sepitelmissään englanninkielisiä sanoja, joille äidinkielestämme löytyisi paljon parempi vastike. Lieneekö havaintoni oikea, sen saa jokainen itsetykönään päätellä.
Toinen vastaava ilmiö on muodikkaiden sanojen käyttäminen. Takavuosina ”tiedostettiin” yhtä sun toista, nyt ovat asiat ja ihmiset toimintoineen ”aitoja”. Eräs muotisana, jonka hokemisen taustalla kuuluu seteleiden kahina, on kaikkien konsulttien taikasana ”ydinosaaminen”. Sana on uusi ja sitä ei löydy omistamastani Nykysuomen sanakirjasta. Tosin siitä taitaa olla uudempikin versio, jossa sana kenties esiintyy. Sanan etymologian voi kyllä jokainen selvittää vaikkapa wikipediasta.
Sinänsä termi ei ole ollenkaan huono. Huonoa asiassa on sen holtiton ja tarkoitushakuinen viljely. Asian selittää sanan business-tausta. Termi nousi käyttöön valtamerentakaisessa Harvard Business Reviewn artikkelisarjassa. Pian kaikenlaiset konsulttipellet ja rahanahneet kanssaihmisten alistajat ottivat käsitteen käyttöön niin muualla kuin myöhemmin meillä. Kaava on tuttu meille kaikille muistakin kusetuskuvioista.
Käsitteenä ydinosaaminen on laaja. Sitä voi olla niin yksilöillä kuin yrityksillä ja yhteisöillä. Eipä siis ihme, kun tässä viime aikoina on saanut työpaikkahakemuksistakin lukea mitä kaikkea sitä työhönpyrkijä osaakan ydinosaamisenaan. Sanan käyttö menee siis monesti pikkuisen metsään, koska käsitehän tarkoittaa erikoistumista, joka esimerkiksi meikäläisen kaltaiselle renesanssi-ihmiselle on perin vaikea asia. Yrityksissä taas ydinosaamisella ymmärretään useimmiten keskittymistä ns. perusasioihin eli siihen, mitä osataan parhaiten.
Olen aina olettanut, että lentoyhtiöiden ydinosaamista on ihmisten ja tavaroiden kuljettaminen ilmateitse. Väärin luultu, jos uskoo yhteisesti omistamamme Finnairin johtoa. Useampien ihmisten on yhä vaikeampi tosin uskoa, koska he eivät ole ääliöitä. Istuva hallituksemme, vihreine marakatteineen, kyllä uskoo, josta taas voi tehdä tarvittaessa päätelmiä mm. kyseisen koplan intelligenssin tasosta.
Finnairin nykyinen toimitusjohtaja on toimessaan tämän tammikuun loppuun asti. ”Luojan kiitos”, parahtaa moni taho rakkaassa isänmaassamme. Tiedä häntä miten rakas isänmaa tämä Suomi on yhtiön toimivalle johdolle. Itse olen kyllä useasti miettinyt, kenen tai keiden asialla yhtiön johto ja sen ”omistajaohjaajat” oikein ovat, sillä niin paljon pahaa se on yhteiselle firmallemme tehnyt. Ikävä kyllä sellaisen kysymyksen esittäminen ei ole tullut valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin, Jyrki Häkämiehen päähän. Jos on tullutkin, on se nopeasti pulpahtanut pois tai sitten taiottu juonimpien toimesta. Tosin eräs oikeistolainen tuttuni sanoi, että ihmiskunnalle on onni, ettei pyörän keksiminen jäänyt Häkämiehen vaivaksi, muuten ajettaisiin vielä purilailla. No, mikä minä olen asiaa kiistämään tahi vahvistamaan, koska tietämykseni tästä entisen Helsingin pormestarin Raimo Ilaskiven kloonista on jäänyt median seuraamisen tasolle. Siltä pohjalta, rehellisesti sanoen, ainakaan väitteen kiistäminen ei ole helppoa.
Finnairin maine on ryvettynyt ja romuttunut pahasti tämän viimeisen toimitusjohtajan aikana. Hän kantaa vastuun siitä, että yhtiö joutui napit vastakkain ensin lentäjien ulkoistamiseen liittyneen kiistan syntymisessä ja nyt viimeeksi yhtiön ulkoistaessa Helsinki-Vantaa lentoaseman matkatavaroiden käsittelyn. Kumpikin alueita, jotka vuorenvarmasti kuuluvat Finnairin ydinosaamisen alueeseen. Matkatavaroiden käsittelyn siirtäminen Finnairin sisaryhtiö Northport Oy:stä Baronalle on surkean johtamistaidon kruunu. Kyseisellä Baronayhtiöllä ei ole aikaisemmin ollut vastaavaa toimintaa, joten sen ”ydinosaamiseen” lentoaseman matkatavaroiden käsittely ei todellakaan ole kuulunut.
Finnairin johdon toiminta on perin outoa varsinkin siinä suhteessa, että äskettäin Helsinki-Vantaan lentoasema valittiin matkatavaroiden käsittelyn osalta maailman parhaaksi lentoasemaksi! Nyt ei taatusti valita, vaan jumbopaikka on taattu. Lentoasemalta varastetaan laukkuja jo enemmän kuin New Yorkissa, mikä on mahtava saavutus omalla alallaan. Ehkä ”omistajaohjaaja” Häkämies antaa siitä hyvästä karaattirikkaan kultaisen kädenpuristuksen tai ainakin ansiomitallin uurastuksesta SRV-yhtiöiden palvelukseen siirtyvälle toimitusjohtaja Jukka Hienoselle. Jatkakoon hän yhtä ansiokkaasti uraansa rakennustoiminnan saralla!
Helsinki-Vantaan matkatavaroiden käsittelyyn liittyvä riita on jakanut kansaa voimakkaasti kahtia. Ymmärtääkseni se on yksi operaation strateegisa tavoitteitakin. Vaikka jouduimmekin tässä hiljattain odottelemaan omia matkatavaroitamme lähes tunnin, palatessamme taistelutoverin kanssa Prahasta, sympatiani ovat vahvasti työntekijöiden puolella. Ne vain vahvistuivat, kun kotimatkalla kuulin millä keinoilla tätä työriitaa on käyty kulissien takana.
Varmaankin jokainen, joka viime vuosina on lentomatkailua harrastanut, on joutunut kokemaan lentoasemien vartijoiden ja tarkastajien ylimielistä kohtelua. Tälläkin matkalla mammalla jokin kengissä pisti piippaaukset toimimaan ja niin sitä sitten marsittiin edes takaisin ja käsiskannerilla tutkittiin mistä äänimerkit oikein syntyvät. Ettei vain sorea rouva aikonut kaapata Finnairin konetta!
Suhteessa tähän tarkastusten vääpelimeininkiin on irvokasta kuulla, että lentoaseman oikeiden matkatavarakäsittelijöiden poissaolojen aikana lentoasemalle pääsi luvatta töihin jos jonkinlaista lentojätkää ja hampparia. Me tiedämme, että työskentely lentoasemilla on luvanvaraista. Luvan saamiseksi tehdään poliisin toimesta aina ns. suppea turvaselvitys. Tämän lisäksi kaikki saavat Finavian turvallisuuskoulutuksen. Tästä johtuen töihinpääsy lentoasemalle kestää vähintään kaksi viikkoa. Tosin huoltoluvalla kielletyille alueille voi päästä tekemään lyhytkestoisia huoltotöitä ja vastaavia, mutta tämä edellyttää aina yhden saattajan. Yhdellä saattajalla ei vierailijoita saa olla kerralla viittä enempää.
Näitä turvallisuusmääräyksiä on kuulemma työnseisausten aikana rikottu räikeästi. Barona on tuonut Helsinki-Vantaan lentoasemalle heti työnseisausten alettua luvattomia työntekijöitä. Erikoista asiassa on se, että rikkureiden joukossa on ollut Venäjän ja Viron kansalaisia! Työntekijäpuolen saaman tiedon mukaan tämä on tapahtunut lentokenttäpoliisin päällikön ja Finavian turvapäällikön sopimuksella. Osoittaako tämä ehkä sen, että lentoasemien turvallisuusmääräykset ovat liioiteltua ja tarkastusten yhtenä päämääränä onkin kyykyttää lentomatkustajia ja pitää näitä varpaillaan? Ehkä ei sittenkään niin, koska reippaat rikkurimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla ovat syyllistyneet kuulemma matkustajien laukkujen varasteluun.
Poliisi ja lentokentän turvallisuusväki ovat siis puolensa valinneet. Mutta niin on valinnut myös paikallisen Aamulehden toimitus. Lehti on kirjoittanut palstakilometreittäin työntekijöiden aivan oikeutettua taistelua vastaan. Tässä sodassa Aamulehti on häikäilemättä turvautunut totuuden muunteluun, mikä ei Aamulehden kyseessä olen ole suinkaan poikkeus. Pikemminkin asia on päinvastoin, tunnemmehan riittävän hyvin nämä huovialat, apuset, pitkot ja pokkiset.
Viimeeksi tänään, sunnuntaina 17.01. 2010 esitti lehden pääkirjoitussivulla, Kronikka –otsakkeen alla päätoimittaja Jorma Pokkinen katkeria syytöksiä työntekijäpuolta kohtaan. Aamulehti ei olisi Aamulehti eikä Pokkinen Aamulehden toimittaja, mikäli hän olisi pitäytynyt tosiasioihin. Ei, Pokkisen pokka piti silloinkin, kun hän vittuilumielessä väitti työntekijöiden heittelevän tikkaa laukkuvuorien takana. Tämä tikanheittoväite on lähtöisin Aamulehti-konsernin omistamasta Iltalehdestä, joten jäljet johtavat taas porvarilliselle sylttytehtaalle. Pokkinen varsin hyvin tietää, ettei tikanheittoväite ole totta ja sen on kumonnut jopa Baronan toimitusjohtaja. Pokkiselle ihan vain tiedoksi, että vittuilla voi valehtelemattakin. Ehkä on kuitenkin niin, että tapojaan voi olla vaikea muuttaa?
Hyvää alkanutta vuotta, toverit! Saanen kai vielä käyttää tuota vanhaa termiä, vaikka puolueemme verkkosukkainen puheenjohtaja näyttääkin jo siitä luopuneen?