Aikoinaan 80- ja 90-luvuilla kiersimme perheen kanssa kesäisin telttailemassa ympäri Suomea ja pohjoismaita. Tulipa kerran käytyä telttailen keski-Euroopassakin Saksat, Ranskat, Britanniat ja Benelux-maat katsomassa. Tuo telttailun ilo loppui, kun vaimo kyllästyi nukkumaan ulkosalla. Itse olisin sitä iloa jatkanut mielelläni.
Tämä telttailu tuli mieleen, kun lukaisin lauantain ( 26.maaliskuuta 2016 ) Aamulehdestä erään Kari Salmisen kirjoittaman jutun otsikolla ”Luokkasota jatkuu… teoriassa”. Jutun luettuani mieleeni palautui muistikuva eräältä matkalta. Siinä Ladan perään oli kytketty iso asuntovaunu, lieneekö ollut ihan Münsterland-sarjaa ja sieltä kookkaammasta päästä. Hommasta ei Ladan kuskilta tahtonut tulla mitään, koska haaste oli liian suuri pienelle vehkeelle.
Samaan ongelmaan on tämä Kari Salmisemmekin törmännyt, kun on ryhtynyt vallan suureksi ideologiksi ellei ihan aatefilosofiksi. Miehen ylväänä tarkoituksena on ollut ”vasemmistoajattelun” maanrakoon polkeminen. Täytyy toki arvostaa hänen rohkeuttaan ottaa vastaan itseään suurempi tehtävä, vaikka yritys onkin katastrofi. Mutta toisaalta ovathan viisaammatkin miehet ja naiset yrittäneet samaa (”vasemmistoajattelun” dementointia) noin 150 vuotta ilman mainittavampia tuloksia.
Salmisen kirjoitus tavoittelee jonkinlaista aatefilosofista otetta, mutta lopputulos on ekleettistä soopaa, jossa jalot ”vilosohviset” tavoitteet sekoavat päivänpoliittiseen porvarilliseen pikkupolitikointiin. Valitettavasti, koska vakava aatteellinen keskustelu tässä ajassa olisi perin tervetullutta. Yritykset ova harvinaisia ja useimmista ei tahdo tulla mitään. Monia vasemmistolaisiakin näet vaivaa Salmisen tauti eli ajatelun sekavuus ja liian vähäiset asiatiedot. No, lehtenä Aamulehti kuitenkin näyttää arvostavan Salmisen ponnistusta, koska on uhrannut sille kokonaisen sivun. ( Tosin puolet tuosta sivusta on valokuva Bernie Sandersin vaalitilaisuudesta! ) Siksi asiaan on syytä ottaa kantaa.
Aatevilosohvi Salminen kirjoittaa mm. ”Vasemmiston maailmankuva on aina ollut vainoharhainen, filosofiassa vieläkin enemmän kuin puoluepolitiikassa.” Väite on toki heitetty, mutta todistelu jää heppoiseksi. Eikä ihme, koska hyvin harva aatehistorioitsija tai harrastaja edes väitää, että olisi olemassa yksi ”vasemmistolainen maailmankuva”. Itse olen jonkin verran perehtynyt noin 50 vuoden ajan työväenliikkeen ja sosialististen aatteiden historiaan ja ainakin minua moinen väite naurattaa. Kunnianarvoisan vilosohvimme todeistelu nojaakin sellaisten järisyttävien auktoriteettien kuin Luis Alhusserin ja Josif Stalinin kehäpäätelmiin. Voi Pyhä Sylvi!
Jutusta käy ilmi, että Salmista loukkaa vasemmistolainen kritiikki, joka suuntautuu kapitalismia, sievistellen markkinataloudeksi kutsuttua talousjärjestelmää ja eritoten uusliberalismia kohtaan. Astalokseen Salminen ottaa käsitteen ”viholliskuva”. Se toistuu kirjoituksessa useasti, kuten väite vihollisista. Kun tähän liitetään vielä Salmisen marxilaisuuden nuijiminen ylimalkaisin sanoin, päästäänkin hyvin tuttuun asetelmaan. Luen juuri parhaillaan kirjaa ”Suomalaiset fasistit”, jossa nuo samat asettamukset ja väitteet toistuvat ajan ”sankareiden” argumentoinnissa. En väitä Salmista fasistiksi, koska yllytys väkivaltaan puuttuu. Mutta eikö juuri hän itse maalaile vasemmistosta pahimmanlaatuisia ja epätosia viholliskuvia? Viholliskuvia, jotka ovat perin tuttuja historiasta.
Salmisen kirjoitus on hämmentävää luettavaa, koska hän on kiihkossaan onnistunut tyystin hävittämään länsimaiseen demokratiaan kuuluvan keskustelun ja intressiristiriidat. Elementit, jotka ovat oleellisia edustuksellisessa demokratiassa ja artikuloituvat juuri kansanvaltaan kuuluvien mekanismien kautta. Siksi jäinkin ihmettelemään miksi poliittisen vastustajan sijasta Salmisella on syytöksissään vihollisen ja viholliskuvan käsiteet. Demokraattisena sosialistina en sellaista hyväksy eikä sitä hyväksy sosialidemokratiakaan.
Vastustaessamme uusliberalismia, kyse on kansanvaltaisen järjestelmän sisällä käytävästä kädenväännöstä, jossa me demarit edustamme työn intressejä. Siis kaikenlaisen työn, tehtiinpä sitä tuotantolaitoksissa, palvelualalla, virastoissa tai yrittäjänä. Työn etujen puolustaminen on demokratiassa yhtä legaalia kuin pääoman etujen ajaminen. Tämän tajuaminen näyttää herra Salmiselle, kuten muuten Aamulehdelle yleensäkin olevan vaikeaa. Hyvin perustein joku voi nähdä näiden eri intressien ajamisen luokkataistelunakin, mutta ei porvari nyt sentään mikään vihollinen ole. Avoimeksi jäi jutussa se, pitääkö Salminen vasemmistolaista vihollisenaan…
Salmisen tekstiin sisältyy myös erääänlainen freudilainen lipsahdus. Hän näet toteaa, että nykyvasemmisto on ”konservatiivista”, koska se haluaa säilyttää valtion ja hyvinvoinnin. Vilosohvimme osuu tällä kertaa naulan kantaan. Ainakin deamarit haluavat säilyttää vahvan valtion, koska se on paras turva heikoille. Ja tietenkin haluamme säilyttää nimenomaa hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion. Implisiittisesti Salmisen toteamus paljastaa, että vasemmiston vastustaja, uusliberalismi ja oikeisto on siis ”modernia” ja ei halua säilyttää sen paremmin valtiota kuin hyvinvointiakaan. MOT.