Helsingin huumepoliisin päällikkö, rikosylikomisario Jari Aarnio on tehnyt räväkän ulostulon poliisin perinteisestä roolista ja tiedottamistavasta. Hän on väittänyt Ilta-Sanomien haastattelussa, että hänen ryhmänsä työtä alettiin vaikeuttaa ja pian sen jälkeen, kun huumepoliisi 4-5 kuukautta sitten pääsi järjestäytyneen rikollisuuden jäljille. Aarnio kertoo myös yksittäisiä poliiseja painostetun. Väitteet ovat siksi kovia, että ne on syytä ehdottomasti tutkia. Ja tutkia perusteellisesti, kaiken kritiikin kestävällä tavalla.
Suomessa on oman käsitykseni mukaan kohtuullisen hyvin toimiva ja kansainvälisen vertailun kestävä poliisitoimi. Se on niin kuin yleensä Suomen virkamieskunta vähän korruptoitunut, sijoitumme nimittäin tältäkin osin aivan maailman kärkeen. Tässä onkin tärkein peruste, jonka vuoksi mätämunat on kyettävä karsimaan virkamieskunnastamme pois. Erityisesti poliisin ja oikeuslaitoksen on oltava epäilysten yläpuolella. Se on kansanvallan ja ihmisoikeuksien toteutumisen välttämätön edellytys.
Rikosylikomisario Aarnion väitteisiin on poliisin ulkopuolisen vaikea ottaa kantaa. Miestä itseään ja hänen kuutta työtoveriaan kohtaan on esitetty väitteitä, jotka ovat johtaneet siihen, että valtiosyyttäjä A-P. Koivisto miettii onko heidän toimia aihetta tutkia tarkemmin.
Ilta-Sanomat on askarrellut tämän asian kimpussa jo pidempään. Lehden mukaan huumepoliisi on hyötynyt salaisten pakkokeinojen käytöstä ”liian helposti”, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Aarnion ryhmän epäillään suojelleen omia vihjeenantajiaan ja tiedottajiaan ja salanneen heitä koskevia asioita. Rikosylikomisario Aarnio on kiistänyt väitteet. Nyt hän on astunut vielä askeleen pitemmälle vihjaamalla tutkinnan tahalliseen vaikeuttamiseen. Kansa on seurannut hämmästyneenä tätä poliisijohdon keskinäistä nokittelua, jossa on tehty mm. toisiin tehtäviin siirtoja jopa kesken akuuttien työtehtävien. Kärhämä on johtanut siihen, että viime perjantaina ilmoittautui yli kaksikymmentä yksikön poliisia sairaaksi. Kaikki poliiseja kokeneemmasta päästä. Tähän joukkoon on nyt liittynyt myös yksikön johtaja itse, rikosylikomisario Jari Aarnio.
Aarnion esittämät väitteet on otettava vakavasti, koska huumebisneksessä tunnetusti pyörivät suuret rahat. Sen ympärillä toimiva järjestäytynyt rikollisuus on maailmalla näyttänyt kykynsä ostaa tukijoikseen lainvalvojia ja oikeudenpalvelijoita. Meillä Suomessakaan ei ole varaa sulkea silmiä tältä mahdollisuudelta. Poliisit ja tuomarit ovat ihmisiä omine heikkouksineen siinä missä me tavalliset pulliaisetkin. Tunnettua on, että eräs takavuosien ”Vuoden poliisi” siirtyi vastustajien leiriin ja on sen jälkeen kulkenut ”linnasta linnaan” vanhan laulun sanoja lainataksemme. Jos olen oikein ymmärtänyt kiistan kumpaakin osapuolta, juuri tähän liittyvästä problematiikasta kärhämässä on kysymys. Jo muinaiset roomalaiset kysyivät: Quis custodiet ipsos custodes? (Kuka valvoo valvojia?)
Poliisilla on Suomessa historiallisesti katsoen kovin raskaat perinteet, kuten myös koko muulla oikeudenkäytöllä. Meillä on suljettu kuritushuoneeseen lainsäätäjiä, jopa kokonainen eduskuntaryhmä. Lainkohta, jolla tapahtuma perusteltiin löydettiin kalastuslaista. Sittemmin 30-luvulla murhaajia ja väkivallantekijöitä ei saatu vastaamaan tekosistaan tai heidän tuomiot olivat oikeuden irvikuvia. Vielä pitkään sodan jälkeen poliisia kohtaan esitettiin syytöksiä pahoinpitelyistä jne.
Tämä vähemmän kunniakas organisaatiokulttuuri on pitkäjänteisellä uudistustyöllä kyetty jättämään paljolti taakse. Siinäkin siis eräs saavutus, jossa Suomi kykenisi antamaan oppia suurimmalle osalle maailman valtioista. Jopa rikollinen ”ammattisolidaarisuus”, joka pääsääntöisesti vaivaa lähes kaikkia maailman poliisilaitoksia, on maassamme vähäistä. On jotakin viiltävän upeaa siinä rehellisyydessä, jolla mm. puhallusratsioita tehneet poliisit ovat ”käräyttäneet” maan isokenkäisiä, omaa poliisijohtoa ja jopa työtovereitaan. Se on juuri oikein ymmärrettyä viranomaistoimintaa.
Tällaiset ratkaisut, joissa asetetaan kyseenalaiseksi työura ja työtoveruus eivät nimittäin koskaan ole helppoja. Niissä sitä vasta koetellaankin kansalaiskuntoa ja moraalista selkärankaa. Olisi todella ikävää, jos sallisimme tämän ammattimoraalin mädäntyä tavalla tai toisella. Siksi rikosylikomisario Aarnion esiin nostamat väitteet on ehdottomasti tutkittava. Ja toki Aarnio itsekin.