”Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa.

Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista;

jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista.”

                                                               Luuk. 16:13

 

Viime päivien yksi närkästyttävimmistä keskusteluteemoista mm. somessa on ollut entisen sosialidemokraattisen kansanedustaja Päivi Lipposen temppuilu parlamentista pudonneiden  sopeutumiseläkkeellä.   Se on valitettavasti jättänyt varjoonsa jopa lehtijutut ahneiden pörssijohtajien ylisuuriksi kasvaneista ansioista.  Demarina tässä on tietysti vaivautunut olo, kun joutuu todistamaan, miten puoluetoverin ja entisen puolueemme puheenjohtajan puoliso on tavattu kätönen hillopurkista.  Käyttäkäämme tässä tapauksessa tällaista vanhaa kliseetä, koska sanonta ”tavattu housut kintuissa” ei vaikuta oikein korrektilta. No, onkohan korrektius edes tarpeellista tällaisen härskiyden edessä? 

 

Päivin asioinnin kyseenalaisen eduntavoittelun hillopurkilla paljasti viime torstain (03.08. 2017) Ilta-Sanomat.  Juttu sai aikaan melkoista kuhinaa demareitten keskuudessa, mikä tietenkin saattaa osaksi olla jutun tavoitekin, mene ja tiedä.  Mutta julkaisemalla asian Ilta-Sanomat tekivät palveluksen niin tiedonvälitykselle kuin maan eliitin moraalin vahtimiselle.  Osoittaa SDP:n puolueväen enemmistön tervettä asennetta se, että valtaosa asiaan liittyvästä palautteesta on ollut tuomitsevaa.  Jotkut SDP:n poliittiset fariseukset ja ”lainoppineet” ovat repineet persauksensa ja vaatineet puoluetovereiltaan keskustelun lopettamista. Sellaiseen ei tule suinkaan alistua, vaan perata tapaus juuriaan myöten.

 

Ymmärrän toki johonkin rajaan asti näiden vaikenemista vaativien tovereiden huolen.  Onhan selvää, että vastustajat pyrkivät hyödyntämään puhki kulumiseen asti tapauksen herättämän närkästyksen.  Mutta kissan nostaminen pöydälle, eli asian avoin käsittely, on paras vastalääke noille härskeille hyödyntämispyrkimyksille.  SDP on julkisesti useaan otteeseen paheksunut vastaavanlaisia rivoja oman edun maksimointeja, joten oman jäsenen syyllistyminen ahnehtimiseen ei ole ainakaan lieventävä asianhaara.  Toiseksi mikään taho ei tässä suhteessa ole synnitön, vaan jokainen puolue istuu omassa lasitalossaan.  Joillakin nuo ikkunat näyttävät tosin olevan panssarilasia…

 

Päivi Lipponen putosi parlamentistamme viime eduskuntavaaleissa.  Sen seurauksena hänellä oli oikeus  kansanedustajien sopeutumiskorvaukseen, joka hänen edustajavuosiensa perusteella on 2 048 euroa kuukaudessa.  Itse en lainkaan vastusta tuota sopeutumisrahaa sinänsä, koska siihen on olemassa hyvät perustelut.  Vastustan vain sillä keinottelua veronmaksajien piikkiin. Päivi Lipposella oli näet myös oikeus ansaita sopeutumisrahan lisäksi 1 792 euroa kuussa ilman, että lainmukainen raha pienentyisi.  Paheksuttava käytös liittyykin siihen, että Päivi Lipponen oli toiminut miehensä Paavo Lipposen Cosmopolis Oy nimisessä konsulttifirmassa toimitusjohtajana.  Tästä työstään Päivi oli saanut 1800 euron suuruista palkkaa.

 

Asiaan perehtyvää ihmetyttää, kuinka sattuikaan, että Lipposten hyvin menestyvä firma ei ole kyennyt maksamaan toimitusjohtajalleen suurempaa palkkaa?  Tilanteesta syntyykin varteenotettava epäily keinottelusta entisen kansanedustajan sopeutumiskorvauksella.  Tilanne on siis käänteinen härskien pörssifirmojen johtajien suhteen.  Siinä missä nämä pyrkivät maksimoimaan keinoilla millä hyvänsä tulonsa, Päivi Lipponen rakkaan aviomiehensä kanssa haluavat minimoida toimitusjohtajan tulot tuohon 1800 euroon.  Eipä tarvitse olla kummoisenkaan nakkikioskin pyörittäjä, kun pääsee vastaaville ansioille.  Päivin tapauksessa helpotusta pieneen palkkaan tuokin veronmaksajien kukkaro ja sopeutumisraha.  Sen ansiosta  hänen tulonsa nousevatkin jo 3800 euroon kuukaudessa.  Ja kaikki menee ihan lainkirjaimen mukaan.  Vain homman henki haisee…

 

Viime presidentinvaalien tuloksista nieleskelin katkeruuden kalkkia.  Tein toki vaalityötä puolueen ehdokkaan Paavo Lipposen eteen ja äänestikin häntä, vaikka toki pitkin hampain.  Tämä vastenmielisyys liittyi Lipposen rooliin SDP:n puheenjohtajana ja puolueen suunnan sekä luonteen muuttajana. Tätä puolta olen osaltani selvittänyt kirjoittamassani Hervannan sos.dem. yhdistyksen 40-vuotishistoriikissa ”Kalliolle rakennettu”.  Lainaan tähän kyseisestä kirjasta näkemystäni selventävän kohdan SDP:n poliittisen  linjan muuttumisesta jota tuolloinen puolueen puheenjohtaja Paavo Lipponen kuvasi:

 

”…paradigmanomaiseksi muutokseksi, joka oli välttämättömyys siirryttäessä suljetusta taloudesta EU:n sisämarkkinoille. Lipposen ajattelussa Euroopan unionin uusliberalistinen talouspolitiikka näyttäytyy välttämättömyytenä, johon niin Suomen kuin sosialidemokraattien on ehdottomasti sitouduttava. Antti Satulin muistokirjassa ”Marginaalista ytimeen – Suomi Euroopan unionissa 1989 – 2003” Lipponen toteaakin: ”EU-integraation vahvimpiin perusteluihin kuuluukin välttättömyys talouden yleiseen liberalisointiin ja kilpailukyvyn parantamiseen”. Käytännössä tämä ”liberalisointi” merkitsi julkisen talouden alasajoa ja sen alistamista yksityistämiselle ja kilpailutuksille, jotka useissa tapauksissa johtivat kansainvälisten pörssiyhtiöiden markkinavaltauksiin.”

 

Maan eliitti ja porvaristo pissasi Lipposelle hunajaa ja tämä vieläpä näytti uskovan tuon suitsutuksen oikeaksi.  Monet toverit sanoivat tuolloin, että Paavo Lipponen tavoitteli kaikella tällä taloudellisen eliitin ja poliittisen porvariston nuoleskelulla omien asemiensa vahvistamista tulevissa presidentinvaaleissa ja ehkä myös  jonkinlaista uraa EU:ssa.  Jos näin todella oli, tuon turhaksi osoittautuneen tavoitteen maksumiehenä toimi Suomen sosialidemokraattinen puolue ja viime kädessä sen kannattajakunta.  SDP menetti vasemmistopuolueen imagon katoamisen ja uusliberalismille antautumisen myötä suuren osan uskottavuudestaan.  Puolueen  kannatus romahti ja sen uudelleen nostaminen on ollut työn ja tuskan takana.

 

Vuoden 2012 presidentin vaalit näyttivät, että Suomen kansa oli minua viisaampi.  Paavo Lipponen sai SDP:n ehdokkaana 205 111 ääntä ja 6,7 prosenttiyksikön kannatuksen vaalien ensimmäisen kierroksen äänestäjiltä. Sillä Lipponen sijoittui viidennelle sijalle perussuomalaisten Timo Soinin jälkeen.  Olipa Lipposen Päivi –rouvan käsi ollut hunajapurkissa tai housut kintuissa hänen varmaankin kannattaa miettiä pitkään omaa ehdokkuuttaan seuraavissa eduskuntavaaleissa?

 

Reino Seppänen