Marraskuussa 2022 tekemällämme Italianmatkalla tutustuimme puolisoni kanssa moneen mielenkiintoiseen kohteeseen. Yksi parhaista oli Paestumin antiikinaikainen kaupunkivaltio ja kaupunki, joka on ollut arkeologisesti merkittävä kaivauskohde. Nimi Paestum (lausutaan Peestum) oli minulle hämärästi tuttu vuosikymmenien takaa. Minkäänlaista suurempaa ahaa-elämystä se ei kuitenkaan synnyttänyt. Sitä suurempi oli yllätys, kun Sorrentoon suuntutuneella matkallamme kävimme tutustumassa tähän arkeologisesti ja kulttuurillisesti rikkaaseen paikkaan. Näkyvimpinä kohteina silmään piirtyivät kolmen kauniin ja tyylipuhtaan kreikkalaisen temppelin rauniot. Paestumin kreikkalainen kausi oli asia, joka itseäni kiinnosti eniten, mutta alueen historialliset kerrostumat kertoivat runsaiden löytöjensä kautta muidenkin aikakausien kulttuureista.
Paestumin perustivat Sybariksen kreikkalaiset 600 eKr. Poseidoanian nimellä. Sybaris oli yksi kreikkalaisten perustamista ensimmäisistä siirtokunnista Italiassa. Tämä perustajien kaupunki oli noin 100 vuotta Paestumia vanhempi. Sybariksen perustajien sanotaa tulleen Kreikan Akhauasta ja Troizenista. Poseidoanian nimi taas viittaa kreikkalaisen mytologian meren jumalaan Poseidoniin. Tarustossa tämä oli toinen titaanien Rhean ja Kronoksen kahdesta pojasta. Vaikka Posoidonian äitikaupunki olikin Sybaris, kaupunki oli muiden kreikkalaisten siirtokuntien tavoin itsenäinen kaupunkivaltio. Siellä vapaat kaupunkilaiset kokoontuivat itse päättämään yhteisistä asioista. Kaupungin kreikkalaisen kauden runsas arkeologinen aineisto kertoo taloudellisesti menestyneestä yhteiskunnasta, joka kykeni luomaan kulttuurillisesti rikasta elämää ehkä noin parin sadan vuoden ajan.
Joskus 400-luvulla eKr. valta siirtyi kaupungissa aikaisemmin kreikkalaisten orjina ja palkollisina olleille lukaaneille, jotka nimesivät paikan uudelleen. Kaupungin nimi oli tuolloin Paiston tai Paistos. Alkujaan lukaanit elivät Rooman itäpuolella Samniumissa sijainneissa kylissä. Kyseessä oli, oskinkielinen kansa yhteisöllistä ja itsehallinnollista elämää elänyt. Monista syistä he siirtyivät uusille asuma-alueille nykyiseen Basilicataan. Lukaanien vallansiirtoa Posedoniassa näyttää edistäneen samat tekijät, jotka johtivat Suur-Kreikan eli Magna Graecian (etelä-Italian kreikkalaisten siirtokuntien) perikatoon. Sotien ja niiissä kärsittyjen tappioiden heikentämä Kreikka ei enää kyennyt tukemaan siirtokuntia. Lopullinen isku Suur-Kreikan kukoistukselle tuli toisen puunilaissodan seurauksena. Lukaanit asuttivat aluetta v. 400–200 eKr välillä. Poestumin kaivauksissa on löytynyt myös lukaanien taidetta.
Roomalaiset valloittivat Suur-Kreikan siirtokunnat toinen toisensa jälkeen. Näiden kaupunkien kohtalo oli erilainen riippuen siitä, miten ne suhtautuivat Roomaan. Jotkut tuhottiin niiden petettyä Rooman tai kieltäydyttyä alistumasta sen vallan alle. Tällöin kaupunkien asukkaat tapettiin tai myytiin orjiksi. Rhegion oli ainoa, joka säästyi tuholta, koska se pysyi uskollisena Roomalle. Voittoiset roomalaiset perustivat kreikkalaisten siirtokuntien alueille omia kaupunkejaan. Kreikkalainen Epeiroksen kuningas Pyrrhos sai avunpyynnön etelä-Italiasta ja taisteli siellä Roomaa vastaan vaihtelevalla menestyksellä. Hänen vetäydyttyä Lucanian alueelta vuonna 273 eKr. roomalaiset valtasivat Poseidonian muun Lucanian ohella. He tekivät kaupungista roomalaisen kolonian. Viimeistään tässä yhteydessä kaupungin nimi vaihdettiin Paestumiksi.
Kartagolaisen Hannibalin hyökätessä Italiaan, kaupunki pysyi uskollisena Roomalle, mistä uskollisuudesta se sai sittemmin erityisiä oikeuksia, kuten luvan oman kolikon lyömiseen. Rooman keisarillisena aikana Paestum menestyi edelleenkin. Myöhemmin kaupungista tuli roomalaiskatolinen Peston hiippakunta noin 400 jKr. Vähitellen Paestumin alamäki alkoi. Saraseenien hyökkäys 870-luvulla tuhosi kaupunkia. Lopullisen niitin sille antoi luonnon olosuhteiden muuttuminen. Alue alkoi soistua mikä kasvatti hyönteisten määrää ja se toi mukanaan malarian. Läheinen joki tulvi ja peitti ajanmittaan liejullaan aluetta tehokkaasti. Kaupunki autioitui ja sen rikas kulttuurillinen perinne unohtui sadoiksi vuosiksi.
Paestumin temppelialue
Näkyvin ja ehkä historiallisesti arvokkain nähtävyys Paestumissa on kolmen kreikkalaisen temppelin muodostama rakennuskokonaisuus. Niistä ensimmäinen oli Heran temppeli, jonka kreikkalaiset siirtolaiset rakensivat noin 550 eKr. Se on eteläisin ja Paestumin vanhin säilynyt temppeli. Tieto sen omistamisesta juuri Heralle, on saatu tutkimusten perusteella. Se perustuu terrakottapatsas löytöihin ja kirjoituksiin.
Kreikkalainen temppeli rakennettiin itä-länsi suunnassa. Tässä löytyy eräänlainen asiayhteys kristilliseen hautausperinteeseen. Siinäkin vainajat haudataan katse auringonnousun suuntaan. Temppelin etuhuone eli Pronaos oli se tila, johon kansalla oli pääsy. Kun Cellan (temppelin sisin osa, jossa jumalan patsas sijaitsi) ovet avattiin ihmiset näkivät palvontansa kohteen, tässä tapauksessa Hera-jumalataren. Jumalatar taas ”näki” idästä nousevan auringon.
Opisthodomos oli kreikkalaisen temppelin länsipäädyssä eikä sieltä ollut pääsyä cellaan eli jumalien asuintilaan. Kaikissa temppeleissä, etenkään pienemmissä, Opisthodomosta ei ollut. Joissakin tapauksissa opisthodomos saattoi toimia aarrekammionakin, jolloin siinä olivat suljettavat ovet.
Heran temppelin tultua kavettua esiin, oletettiin ensin alkuun, että temppeli olisi omistettu Poseidonille, olihan kaupunki saanut nimensäkin kyseiseltä jumalalta. Myöhempi tutkimus korjasi asian, kun esinelöydöistä ei saatu tukea esiolettamukselle. Ne kertoivat pikemminkin temppelin kuuluneen Heralle. Alttarin tultua siirretyksi ulos, temppelin eteen, sieltä saadut löydöt antoivat tukea uudelle tulkinnalle. Alttarin siirto ulos, temppelirakennuksen edustalle johtui mitä ilmeisemmin siitä, että tarvittiin riittävästi tilaa palvelukseen tulevalle väkimäärälle ja jumalien uhritoimituksiin.
Hera oli kreikkalaisessa mytologiassa avioliiton, aviollisen rakkauden, hedelmällisyyden ja synnytyksen jumalatar. Alun perin alttari oli rakennuksen sisässä, mutta myöhemmin se siirrettiin temppelin eteen. Temppelin pyhin paikka oli cella eli sisempi pyhäkkö. Sinne ei ulkopuolisilla ollut asiaa.
Heran nuorempaa temppeliä Peasumissa pidetää yhtenä parhaiten säilyneenä kreikkalaisena temppelinä. Tätä nuorempaa Heralle omistettua temppeliä käytettiin myös Zeuksen ja jonkun toisen jumalan palvontaan, jonka nimeä ei tunneta. Mahdollista kuitenkin on, että temppeli olisi sittenkin omistettu Heran lisäksi Posodonille. Tätä oletusta tukevat ulkoalttarin läheltä löydetyt patsaat. Temppelin edessä on toinenkin, pienempi alttari. Sen arvellaan olleen roomalaista perua ajalta, jolloin kaupungin uudet isännät omistivat temppelin omille jumalilleen. Rooman aikana temppelin vanhempi ja suurempi alttari kaventui roomalaiselle foorumille johtavan tien rakentamisen vuoksi.
Pallas Athenen temppeli Peasumissa
Kaupungin korkeimmalla kohdalla, jonkin verran Hera-temppeleistä ja muinaisen asutuksen keskustasta pohjoiseen, on Athenen temppeli. Se rakennettiin noin 500 eKr, jolloin temppeli ajoitettuu niin sanotun arkaaisen kauden (aikakausi kaupunkivaltioiden synnystä persialaissotiin eli 700 eKr. –480 eKr.) Ajoitus on perusteltu pitkälti temppelin pylväiden kapiteelien kaiverrusten perusteella. Temppeli vaikuttaa valmistuneen yhtenä rakennusvaiheena.
Tämänkin temppelin oletettiin ensin olleen aivan toiselle jumallalle, Ceres-jumalalle omistettu. Roomalaisessa mytologiassa Ceres oli viljan- ja kasvillisuuden jumalatar, jolla oli myös yhteyksiä tuonpuoleiseen. Athenen temppeliksi se todettiin läheltä löytyneiden, votiivilahjoiksi tarkoitettujen Pallas Athenen pienoispatsaiden perusteella. Tätä tunnistusta pidetään nykyisin varmimpana Paestumin kaikista kolmesta suuresta temppelistä. Pallas Athene oli kreikkalaisessa mytologiassa sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar sekä kaupunkien ja valtioelämän puolustaja. Myöhemmin roomalaiset ilmeisesti omistivat tämän temppelin Minervalle, joka oli roomalaisessa mytologiassa viisauden ja käsityötaidon jumalatar. Tavallaan on hämmästyttävää, että temppelistä on löytynyt myös kolme keskiaikaista kristittyjen hautaa. Tämä osoittaa kuinka temppeli on kelvannut kolmen eri uskonnon harjoittajille.
Paestumin temppelien valokuvia katsottaessa on paikallaan muistaa, että aikanaan temppelit eivät näyttäneet näiden valokuvien kaltaisilta. Ne ovat kyllä rakennettu paikallisesta kivestä, mutta kivipinta maalattiin valkeaksi muistuttamaan alkuperäisiä kreikkalaisia temppeleitä. Temppeleihin liittyi myös kuvia ja kirjoituksia, jotka on joko korjattu rakennuksista talteen tai ne ovat hävinneet aikojen saatossa. Alueen esiinkaivetut esinelöydöt kultakin aikakaudelta ovat runsat. Niiden avulla on mm. elämää niin Poseidoniassa kuin Suur-Kreikan alueella laajeminkin kyetty selvittämään, kuten myös yhteyksiä kanta-Kreikkaan.
Paestumin alue käsittää paljon muutakin historiallisesti ja arkeologisesti mielenkiintoista. Muinainen Paestumin kaupunki käsitti näet noin 120 hehtaarin suuruisen alueen. Vain 25 hehtaaria, jotka sisältävät kolme päätemppeliä ja muut esillä olevat rakenteet, on kaivettu esiin. Loput 95 hehtaaria ovat yksityisellä maalla, eikä niitä ole tutkittu. Näihin Paestumin muihin rakennusten jäännöksiin ja esiin tulleisiin arteisiin on paikallaan palata myöhemmin.