Olen kansanvallan vankka kannattaja. Samoin myös vallan kolmijako-opin, johon ihastuin ensimmäisen kerran jo nuorena miehenä ottaessani ensi askeleitani valtio-opin alalla opettajani Ensio Kotirannan opastuksella Työväen Akatemiassa.Sittemmin olen ymmärtänyt tuon vallanjaon ohjeistuksen äärimmäisen tärkeyden yhteiskunnallisen tasapainon ja harmonian edellytyksenä. Kuten demokratia niin myös vallan kolmijako-oppi ovat se poliittis-juridinen häkki, joka rajaa homo sapiens -nimisen vaarallisen eläinlajin ahnetta ja itsekeskeistä riehuntaa.
Edellä todetusta huolimatta olen nyt kyllä todella ihmeissäni miten suhtautua tähän kohuun Puolan parlamentin päätöksestä luopua vallan kolmijaon opista. Skisma syntyi, kun Puolan johtava poliittinen voima, ”Laki ja oikeus -puolue” (Ompa ollut otsaa ottaa tälle lakia ja oikeutta kitsaasti edustavalle puolueelle tuollainen nimi!) päätti omalla parlamentaarisella voimallaan kumota maan perustuslakiin sisältyvän vallan kolmijako-opin. Demokratian ja laajojen kansailaisvapauksien kannalta siinä ei ole järkeä. Mutta mitä järkeä ja johdonmukisuutta on EU:n uhossa tuon päätöksen vuoksi?
Kaiken oikeudenkäytön ja yhteiskunnallisen toiminnan kannalta on tärkeää johdonmukaisuus ja tasapuolisuus. Mutta mitä johdonmukaisuutta tai tasapuolisuutta on tuomita Puola sen tekemän vallan kolmijako-opin kumoamisesta perustuslaistaan? Tuon muutoksen toteutumisen jälkeen Puola ei ole ainoa Euroopan unionin maa, joka ei toteuta vallan kolmijako-oppia. Sen poistaminen perustuslaista ei romuta sellaisenaan oikeusvaltiota, kuten päivän (22.07.2017) Aamulehtikin väittää.
Jos se romuttaisi, ei nykyinen Ranska eikä Yhdysvallat olisi olleet koskaan oikeusvaltioita. Vaikka ko. maista on paljon huonoja esimerkkejä poliittisen oikeuden jaosta, ainakaan minä en niitä lähtisi poistamaan oikeusvaltioiden listalta.
On tietenkin epätoivottavaa, että Puolan perustuslain muutos tulisi voimaan, mutta vasta tulevaisuus ja sen oikeuskäytäntö näyttävät, toteutetaanko sen avulla todella Laki ja oikeus -puolueen mielivaltaa ja epädemokraattisia käytäntöjä. On hyvä palauttaa mieliin, miten Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarien valinta on ollut aina äärimmäisen poliittinen prosessi. Siellä on pidetty väkisin hengissä lähes aivokuolleita kalkkiksia (yleensä syvästi taantumuksellisia rebuplikaaneja), kun on odoteltu uuden presidentin oikeutta nimittää samanlainen mulkku noutajaa odottavan ääliön tilalle. On syytä varmuuden vuoksi todeta, että Yhdysvaltain korkein oikeus tulkitsee maan perustuslakia ja liittovaltion sekä osavaltioiden lakien perustuslain mukaisuutta. Näissä tulkinnoisa, kuten nähty on, näkyy poliittinen kädenjälki.
No, myönnän auliisti, vallanjaon vankka kannattaja, kun olen, ettei tuollainen systeemi (Yhdysvalloissa tai Puolan mallilla toteutettu) ole kovinkaan demokratian ihanteiden mukainen, mutta sen taustalla toimii silti kansanvalta eli äänestäjien mahdollisuus vaikuttaa valintaan. Niin on myös Puolan vireilä olevassa systeemissä, jopa himpun verran parempi, koska yhden yhdysvaltalaisen neropatin (presidentin) sijasta ehdotuksia on tekemässä jopa kokonainen parlamentin valitsema neuvosto. Lieneekö sitten kysymyksessä neuvostovaltaa… Ainakaan edesmenneessä kommunistisessa systeemissä vallanjakoa ei ollut. Oli vain yksi vallanlähde – kommunistinen puolue tai jos vieläkin tarkemmin halutaan lähde määritellä niin ko. puolueen eliitin kulloinkin vallassa oleva kopla pomomiehineen.
Vallan kolmijako-oppi on lähtöisin alunperin ranskalaiselta (miten iroonista!) yhteiskuntafilosofilta paroni Montesquieulta (Charles-Louis de Secondat, La Brèden ja Montesquieun paroni), joka eli vuosien 1689 – 1755 välillä. Hänen pääteoksensa oli ”Lakien henki” (”De l’Esprit des Lois”) vuodelta 1748. Mies oli monitahoinen persoona, jonka vaikutus on kantanut hedelmää kansanvallan ja ihmisoikeuksien kannalta yli 200 vuotta. Aivan tykkänään ei hänellekään voi pissata hunajaa, kyllä tältä aatelismieheltä löytyi myös demokratian näkökulmasta epämiellyttäviäkin ajatuksia. Mutta kuka meistä olisi täydellinen, kuten niin mainion elokuvan ”Piukat paikat” päätösrepliikki kuuluu.
Paikat ovat piukat myös EU:ssa. Meidän onkin syytä pohtia, miksi juuri Puolan päätös närästyttää EU-eliittiä ja valtamedioita, mm. Aamulehteä. En usko, että takana raksuttaa yksinomaa huoli ”yhteisön arvopohjan” rapautumisesta.