Isäni Karl Adolf Seppänen syntyi Venäjän keisarikunnan puolella sijaitsevalla Siestarjoella, tai niin kuin isä ja hänen sisarensa kaupunkia kutsuivat, Systerbäckissä. Hänen isänsä Mikko oli muuttanut sinne Valkjärven Tarpilasta. Mikon veli Tuomas vielä pitemmälle, Pietariin, jossa hän toimi nuohoojana. Yksi Mikon siskoista, Helena, päätyi avioliiton kautta Kronstadiin.  Mikko meni avioliittoon Siestarjoen kivääritehtaan ruotsalaisperäisen työnjohtajan tyttären Fredrika Matilda Wikströmin kanssa. Pariskunnalle syntyi Siestajoella kolme lasta Karl (Kalle) vuonna 1904, Ida vuonna 1909 ja Elsa 1916.

 

Vanhimpana lapsena Kalle lähti koulutielle jo ennen perheen Suomeen siirtymistä. Hän kävi ensimmäiset kolme vuotta suomalaista alkeiskoulua Siestarjoki-Pietarin radan varrella sijaitsevassa Lahdenkylässä. Paikalla on pitkät perinteet yhteydestä Venäjään. Asujaimisto on tosin ollut etupäässä suomalaisperäistä pitkälle 1800-luvulle asti. Ensimmäisen kerran paikkakunnan nimi mainitaan vuonna 1500 Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa.

 

Kallen alkaessa koulunsa Lahdessa, paikkakunnalla asusti noin 700 henkeä, joista puolet oli suomalaisia. Lahden venäläistyminen liittyi Pietarin läheisyydessä kasvaneeseen huvila-asutukseen, joka lisääntyi Siestarjoki-Pietarin radan valmistuttua. Samaa huvila-asutusta oli myös Siestarjoella. Varsinaiseen kukoistukseen se puhekesi kuitenkin Suomen suuriruhtinaskunnan puolella Pietari-Viipuri radan johdosta. Huvila-asutuksen helmi oli tietenkin Terijoki, jonne etenkin Pietarin ylimystö halusi rakentaa kesäpaikkansa. Suomi näet koettiin, huolimatta siitä, että se oli osa Venäjää, jonkinlaisena ”ulkomaana”.

 

Suomalainen alkeiskoulu, jota Kalle-poika kävi kolme vuotta oli pietarilaisen Pyhän Marian seurakunnan ylläpitämä. Tuon seurakunnan juuret ulottuvat aina Pietarin kaupungin syntyvuosiin asti, jolloin suomalaisilla ja ruotsalaisilla oli yhteinen evankelis-luterilainen seurakunta. Se kuitenkin hajosi lähinnä kieliriitoihin vuonna 1745. Ruotsinkieliset jatkoivat Pyhän Katariinan seurakunnassa ja suomenkielinen seurakunta sai nimensä, Pyhän Marian seurakunta, vasta vuonna 1804. Molemmilla oli omat kirkkonsa, joista suomalainen valmistui vuonna 1805.

Seurakunnan toiminta oli monipuolista ja muutakin kuin sielunhoitoa. Niinpä Pietarissa oli kirkon yhteydessä kaksi orpokotia, vaivaistalo, köyhien avustusrahasto ja suomenkielinen koulu. Koulu oli toiminut jo vuodesta 1820 alkaen. Tosin ensivaiheessa se oli sunnuntaikoulu, mutta vuonna 1835 koulu muuttui alkeiskouluksi. Se oli tarkoitettu kaikille Pietarissa asuvien suomalaisten sekä ympäristön inkeriläisten lapsille. Mielenkiintoinen yksityiskohta koulun historiassa on se, että Suomen kansakoulun isäksikin mainittu Uuno Cygnaeus toimi vuodesta 1847 lähtien 12 vuotta tuon kirkkokoulun johtajana. Koulu oli siis merkittävästi aikaansa edellä sitoutuessaan kansanopetukseen jo näin varhain.

 

Koulu sai filiaalin Lahdenkylään testamenttilahjoituksen turvin.  Pyhän Marian seurakunnalla oli ollut Lahdenkylässä kappelikin Mitrofanin hautausmaalla sekä rukoushuone. Perusteena seurakunnan kiinnostukseen lienee ollut seudun suomalaisasutus ja kansansivistysaatteen nousu. Nauhoitetussa haastattelussaan Kalle Seppänen kertoo opetuksen tapahtuneen pääasiassa suomenkielellä, mutta venäjä oli ensimmäisestä luokasta lähtien ollut pakollista. Alkeiskoulun jälkeen Kalle jatkoi opiskelujaan Systerbäckissä venäjänkielisessä kymnaasissa.