Presidentti Trumpin entinen neuvonantajan John Boltonin hiljan julkaistu paljastuskirja ”The Room Where It Happened” on saanut aikaan melkoisen kohun rapakon takana. Samantapaisen hälyn, mutta pienimuotoisemman kirjan eräät kohdat ovat nostaneet esiin meidän oman ”trumpin” presidentti Sauli Niinistön suuren luokan mokauksen vuoksi. Tämä advokaatin taustan omaava tunarimme ryhtyi opettamaan presidentti Trumpille kuinka Venäjän johtajaa Vladimir Putinia tulisi käsitellä presidenttien Helsingin tapaamisessa vuonna 2018. Tämä Boltonin yksityiskohtaisesti kuvaaman opetustuokion julkitulo aiheutti paskahalvauksen Suomen ulkoministeriössä ja ulkopolitiikkaa paremmin osaavissa piireissä.
Samalla elegantilla ”norsu lasikaupassa” -tyylillään Niinistö on saanut pieniä katastrofeja ennenkin aikaiseksi, mutta ei mitään tämän luokan mokausta. Toisaalta hänen puolustuksekseen on todettava, ettei Sauluksemme osannut aavistaa asian tulevan julkiseksi ja jopa koko maailman laajuisesti. Se on taas osoitus hänen politiikan asia- ja taito-osaamisesta, alueesta joka erottaa todellisen valtiomiehen tunarista. Vai voitteko kuvitella, että presidentti Kekkonen olisi saattaut syyllistyä johonkin samantapaiseen?
Nyt on siis kakat housuissa ja haju ylittää rajat suuntaan, jos toiseen. Isänmaamme kannalta valitettavasti myös itään, jossa on maamme ulkopolitiikan kannalta keskeinen toimija – Venäjä. Toki tämä nyt maassamme vallassa oleva uusi ulkopoliittinen lapuanliike naureskelee tai pui nyrkkiä itään surkean lopun saaneiden edeltäjiensä tapaan. Jostain syystä he eivät ole saaneet Suomen kansan enemmistöä taakseen ja se on synnyttänyt suuren huolen siitä, miten tämä Boltonin paljastus tulee aiheuttamaan paitsi Venäjän johdossa niin myös maan oman väestön keskuudessa.
Syntynyttä tilannetta on pyritty parsimaan kokoon parhaiden kriisinhallintaoppien mukaan. Apuun on huudettu kaikki mahdolliset tahot, mutta näyttää pahasti siltä, että asiantuntevimmat ja vakuuttavammat henkilöt eivät halua koskea juttuun pitkällä kepilläkään. Eivät ainakaan paikatakseen presidenttimme typerää taitamattomuutta.
Mutta aina löytyy ystäviä suomalaisen ”länsimyönteisen” (lue: venäjävihamielisen) median joukosta. Jos Niinistön takuuhenkilöiksi ei saada asiaosaajia, mm. itseään kunnioittavia tutkijoita ja ulkopolitiikan osaajia, niin so what. Jos tilanne on tällainen, on tyydyttävä sekundaan. Niinpä peliin pieraistiin kaksi Venäjään mahdollisimman nurjamielisesti suhtautuvaa julkkista, Hanna Smith ja entinen Venäjän suurlähettiläämme Hannu Himanen. Kumpaakin on riiputettu julkisuuden kepinnokassa ”pätevöitymässä” Venäjän asioiden erikoisasiantuntijaksi. Heidän vahvin puoli on sama, joka löytyy presidentti Trumpilta – tosiasioista ja objektiivisuudesta piittaamattomuus.
Molemmat ulkopolitiikan silmänkääntäjät vakuuttivat, ettei syytä huoleen. Ilmeisesti kuitenkin on, koska peliin heitettiin samantasoinen venäjänvihaaja Martti J.Kari, jota tituleerattiin Jyväskylän yliopiston opettajaksi. Hänet tunnetaan myös surullisen kuuluisana entisenä puolustusvoimien apulaistiedustelupäällikkönä ja evp everstinä, jonka intohimona on ollut saada Suomi liitetyksi Natoon. Varsinaisia veijareita koko sakki!
Iltalehden 24.06. 2020 julkaiseman jutun mukaan eversti Kari näkee Niinistön neuvot ”myönteisinä”! Hän toteaa, että Niinistön antamat ohjeet ”kertovat totuudenmukaisesti minkälainen Putin on”. Tämä argumentti jo todistaa, ettei eversti Kari ymmärrä ulkopolitiikasta mitään. Siinä ei useinkaan ole ”totuudenmukaisuus” se tärkein asia. Ottamatta nyt kantaa Putinin persoonaan, ainakin minä ihmettelen sitä, onko Suomen valtionpäämiehen tehtävänä toimia Yhdysvaltain presidentin valmentajana. Tiedän, että minun lisäksi samaa asiaa ihmettelee moni viisaampi ja ulkopolitiikkaa taitava ihminen. Herra eversti suvaitsee väittää myös, ettei Niinistön viljelemä sanonta ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni” ei ole loukkaava. Varmaankaan ei Niinistön ja herra everstin mielestä, mutta aika monen muun mielestä kylläkin. Sehän sisältää selvän viittauksen varkauteen ja laittomuuteen. Kansainvälisiä suhteita ei yleensä ole hoidettu tuollaisilla kohteliaisuuksilla, joita on enemmänkin nähty pohjois-korealaisen diplomatian käytössä.
On tärkeää ymmärtää, että Niinistön moukkamainen käytös ei ole vain Venäjän valtionpäämieheen kohdistunut loukkaus, vaan myös Venäjään valtiona. Eversti Martti Jii, kuten Hanna Smithkin ovat latistaneet näppärästi tai sitten tyhmyyttään tapauksen henkilötasolle, jossa ikäänkuin kaksi kaverusta selvittelevät välejään ja kolmas auttaa heistä toista antamalla neuvojaan miten päihittää vastustaja: Periksi ei saa antaa eikä kompromissia yrittää.
Asian focus ei ole missään henkilösuhteiden hoitamisessa, vaan kolmesta valtiollisesta instituutiosta, valtioiden päämiehistä. He edustavat, ei itseään, vaan omia maitaan ja niiden kansoja. Tästä näkökulmasta kysymys on paljon ongelmallisempi ja Suomen kannalta myös ikävämpi. Huomiotta jätetään, että Venäjällä on koko joukko muita tärkeitä tahoja ja vaikuttajia. Kaikki ei pyöri Putinin ympärillä, vaikka meille sellaista kuvaa pyritään alati antamaan. Maan ulkoministeriössä ja armeijassa on taatusti korkeita virkamiehiä, jotka ovat ottaneet nokkiinsa tsuhnien valtiojohtajan öykkäröinnin. Syvä kumarrus Yhdysvalloille on yhtä suuri pyllistys Venäjälle. Minusta meillä ei ole sellaiseen varaa eikä presidentillämme siihen oikeutta.
Pahoin pelkään, että tämä ”moukkadiplomatia” tullaan vielä jossain vaiheessa syöttämään meille takaisin.