Kolmantena haastateltavana YLE:n presidenttivaaliehdokkaiden tentissä oli Mika Aaltola. Miehellä oli kovat piipussa jo alkupuheesta lähtien. En mahtanut sille mitään, että paikallaan olevan naurun sijasta tunsin häntä kohtaan sääliä. No, kyllä myötä häpeääkin. Se ei koskenut niinkään hänen Rrrautaa Rrajalle -linjaansa, vaan likimain totaalisesti metsään mennyttä kykyä arvioida omia mahdollisuuksiaan näissä presidentinvaalien skaboissa. Se toki kertonee jotakin miehen kyvystä analysoida asioita ja tehdä luotettavia skenaarioita tulevasta. Minun ei siksi tarvitse muuttaa sanaakaan aiemmin kirjoittamistani jutuista Aaltolan ammattitaidosta ja kyvystä tehdä objektiivisia tilannearvioita ja edes jotenkin toteutuvia skenaarioita. Tosin hän ei ole Suomessa ainoa itsensä munannut siinä lajissa.
Aaltola saattoi todennäköisesti astua ihan omaa ajattelemattomuuttaan ansaan, jonka virittäjänä olivat politiikkaa ymmärtämättömät hössöt. Heitä viehätti tuo paukkujuttuja päästelevä ”asiantuntija”. Joku neropatti keksi ehdottaa häntä presidentiksi ja pian näitä ehdotuksen peukuttajia olikin netissä leegio. Korkea kannatus sai Mika-herran itsensä kertomaan ajattelevansa vakavasti ehdokkuutta, jopa minä ymmärsin asian epärealistisuuden. Sittemmin kyllä kansansuosio suli, kun varteenotettavammat kisaajat, Stubb, Haavisto, Rehn ja Halla-aho astuivat areenalle.
Kauaa ei pohdinta kestänyt. Ehdokas oli kuulevinaan massojen hurraukset ja taipui uhrautumaan valtavien kansanjoukkojen vaatimuksesta presidenttipeliin mukaan. Ensimmäinen kampanjapotrettikin otettiin imelänä asetelmana, josta kaikki vähänkin kampanjointia ja poliittista brändäystä tuntevat heittivät laattoja. Kuva hävisi sittemmin nopeasti levityksestä. Näyttää siltä, että Aaltolan pitkä hapuilu kampanjassaan on päättynyt ja mies on päättänyt tukeutua vankasti militaristiseen linjaan. Se linja faktojen osalta seisoo tukevasti ilmassa. Valinta tietenkin perustuu ”maakuntia kiertäessä” selkään taputtelijoilta saatuun palautteeseen.
Aaltola on luonut omat ulkopoliittiset olkinukkensa jo toimiessaan Ulkopoliittisen instituutin niin sanottuna asiantuntijana. Kampanjansa aikana hän on koristellut kerta kerralta nuo olkinukkensa yhä julmemman näköisiksi. Se tietenkin puree osaan äänestäjiä ja siksi Aaltola tulee järsimään ääniä vaalien ensimmäisellä kierroksella oikeiston ehdokkailta, etenkin Halla-aholta ja Stubbilta. Mutta onhan näitä sotaintoilijoilta, Venäjän vihaajilta ja yleensä väkivaltaa sekä tekoimelää isänmaallisuutta potevia riemuidiootteja muissakin ryhmissä. Ei kuitenkaan riittävästi Aaltolan presidenttiyteen.
YLE:n ohjelmassakin Aaltola nosti tuon militaristisen puolen keskiöön. Se oli aivan liian voimakas satsaus tavoittaakseen suurempaa osaa äänestäjäkunnasta. Näin ajattelen, vaikka tämä aika näyttää olevan kyllä täynnä sotaista intoilua, mutta siinäkään Aaltola ei pidä hallussaan ehdokkaiden monopolia eikä edes parasta osaamista kyseisellä alueella. Näissä kisoissa tarvitaan kyllä myös muutakin, kuten sosiaalisuutta, myötätuntoa ja yhteiskuntatalouden ymmärrystä. Tuohon viimeiseen sopii äärimmäisen huonosti sotilasmäärärahojen (kuten budjetin ao. enoerää kuvattiin vielä ennen sotien päättymistä) nostamista kolmeen (3) prosenttiin.
Voidaan vain toivoa, ettei Mika Aaltola omnipotenssinsa harhassa ole ottanut taloudelliselle kantokyvylleen liian suurta taakkaa. Itselleni muistui syystä tai toisesta, mieleen eräs tapaus vuosikymmenien takaa. Silloin erään nimeltä mainitsemattoman puolueen nimeltä mainitsematon piirisihteeri päätti asettua ehdokkaaksi eduskuntavaalikampanjaan. Vakuuttuen siitä, kuten Aaltolakin, että tulee valituksi. Piirisihteeri suuntasi piirin resursseja paljolti omaan vaalikampanjaansa, mikä kostautui vaalien jälkeisessä ensimmäisessä piirikokouksessa. Sen päätyttyä piirisihteeri huomasi olevansa entinen piirisihteeri. Kohta hän totesi myös olevansa ilman omakotitaloa, koska tuli laittaneensa kyseisen pytingin vaalivelkojensa pantiksi.
Peli on Pohjolassakin kovaa. Täytyy toivotella Aaltolalle onnea, etteivät kaikki ne militarismin hengessä kaveruuttaan vannoneet katoa lähipiiristä. Kuten laulussa sanotaan. ”mistä tunnet sä ystävän…?
