Tutkiessani aivan muuta asiaa, törmäsin tietoon. että lapsuuteni ja nuoruuteni kotijärvellä, Mallasvedellä oli sattunut vuonna 1917 Suomen sisävesien toiseksi eniten henkiä vienyt laivan haaksirikko.   Siinä menetyi neljä henkeä.  Höyrylaiva Kurun haaksirikko  Siilinkarin luona Näsijärvellä menehtyi  peräti 136 ihmistä  vuonna 1929.   Kyse on siis sisävesien laivaturmista ei merellä tapahtuneista haaksirikoista.  On myös huomattava, kuinka useissa aikojen saatossa tapahtuneissa kirkkoveneiden kaatumisissa on  ihmishenkiä menetetty enemmänkin. 

 

Höyrylaiva Sorsa lähti varhain perjantaiaamuna 28. syyskuuta 1917 Pälkäneeltä Valkeakosken kautta Viialaan.  Lähtöajasta liikkui tuon ajan kahdenlaista tietoa,  kello neljä tai puoli viisi.  Laivalla oli lastina liki 3000 kiloa ruisjauhoja ja 40 säkillistä perunaa.  Lastin oli tarkoitus päätyä Viialan kautta rautateitse Tampereen elintarviketoimikunnalle.  Matkustajia oli vain kolme ja laivan henkilökuntaa neljä henkeä.  Myöhemmin kävi ilmi, että laiva oli lastattu keulapainotteisesti, mutta myös peräkannella oli ollut perunaa, koska säkit olivat sittemmin estäneet kajuutasta poispääsyn sen takaoven kautta.

Laivan edettyä noin kaksikymmentä minuuttia Onkkaalan Uutanankärjestä kohti Äimälää, sitä koetteli länsituulen nostattama aallokko.  Aallot löivät jo alun perin matalahkoksi rakennetun laivan keulan yli joka mahdollisti veden pääsyn konehuoneeseen.  Sinne valunut vesi johti pahimpaan mahdolliseen eli tulen sammumiseen höyrykoneen tulipesässä.  Laiva menetti kaiken ohjattavuutensa ja raskaassa keulalastissa ollut laiva vajosi nopeasti pohjaan.

 

 

Haaverista ja sen jälkeisistä tapahtumista ajan sanomalehdissä liikkui monenlaista ”uutisointia”.  Erikoisin selostus löytyi uppoamisen jälkeisen päivän, 29.09, Kansan Lehdestä, jossa jutun kirjoittanut toimittaja turvautui hyvin moderniin, meidän Mediapoolin suosimiin menetelmiin, täydentäessään juttunsa ilmeisiä aukkoja.  Lehti näet kertoo, kuinka pelastuneet  matkustajat  konelämmittäjä R. Wallini, tarkemmin nimeämättömät Raade ja Lahtinen, olivat siekailematta hypänneet  järveen, josta heidät pelasti noin puoli tuntia myöhemmin Onkkaalasta lähtenyt Pälkänne-laiva.   Mistä toimittaja oli nuo matkustajansa, Raateen ja Lahtisen keksinyt, se on jäänyt epäselväksi.

Pelastuneiden lukumäärää Kansan Lehti ei sentään valehdellut.  Heitä oli kolme; koneenkäyttäjä, Johan Jalmari Nieminen, lämmittäjä Kalle Wallin ja 12-vuotias  valkeakoskelainen pikkupoika Aapo Paasi .  Hukkuneita oli neljä ja heidän joukossaan laivan kapteeni ja myös sen omistaja August Prikander.  Myös kaksi muuta oli laivan henkilökuntaa, lämmittäjä Onni Civil ja hänen sisarensa Linda Civil, joka toimi tarjoilijattarena ja muuan suutari Setälä, kaikki kolme Valkeakoskelta kotoisin olevia.  Laivuri Prikanderin tapauksessa sallimuksen oikku sälytti saman kohtalon hänen veljelleen, joka menehtyi puolestaan Höyrylaiva Kurun onnettomuudessa.

 

 

Ihmetystä herättää koneenkäyttäjä Niemisen toiminta.  Hän näet reagoi hyvin nopeasti tulen sammumiseen höyrykoneen tulipesässä ja laivan vajoamiseen.  Niin Nieminen kuin lämmittäjä Wallin  tulivat näet nopeasti pois konehuoneesta, mikä sisävesilaivan kohdalla ei välttämättä kestä kauaa, koska konehuone sijaitsivat, kuten tässäkin tapauksessa vain yksien portaiden päässä.

Sen sijaan tämän jälkeen tapahtuu jotain outoa, jos Niemisen kertomus pitää paikkansa.  Hän näet poistuu kannelle salongin peräoven kautta, jonka avaamista olivat vaikeuttaneet takakannella olevat perunasäkit.   Ovi saadaan kuitenkin ponnisteluin  avautumaan ja sitä kautta poistuvat niin Nieminen kuin Wallin.  Nieminen kertoi myös yrittäneensä saada veteen laivan pelastusvenettä, mutta ”laskulaitos” oli epäkunnossa.   Jossain vaiheessa Nieminen oli jo ehtinyt vyöttää itsensä peräti neljillä pelastusliivillä, joita lehtiuutisessa nimitettiin pelastusvöiksi.   Sellaiset oli käytössä kahdella muullakin henkiin jääneellä,  Wallinilla ja Aapo Paasilla.

Kaikki kolme pelastuivat, Pälkäne-laivan tultua paikalle.  Ajasta, jonka pelasttuneet joutuivat vedessä olemaan, löytyi taas lehdistä erilaisia tietoja.  Vesi oli tietysti kylmää, koska elettiin syyskuun loppua.  Hämeen Sanomien syyskuun 29. päivän lehti kertoo Wallinin ja Paasin olleen pelastajien tultua tunnottomina, mutta Nieminen, jolla oli päällään neljä pelastusvyötä, oli ollut vielä ”joltisestikin voimissaan”.

 

Sitä miten valkeakoskelainen pikkupoika Alpo Paasi oli pelastunut ja mistä hän oli kannelle tullut, sitä yksikään läpikäymäni lehti ei kertonut.  Nieminen, kertoessaan kokemuksiaan toimittajalla, ei ollut havainnut muita laivan peräsalongissa.  Kuitenkin sieltä löytyi kaksi laivantyöntekijää eli Civilien sisarukset Linda ja Onni.  Laivan kipparin, Prikanderin, Nieminen oli tavannut tämän palatessa hakemaan laivassa olleita rahoja.  Hänen pelastumisensa oli estänyt oven eteen vierähtänyt perunasäkki.

Laivan ylösnostotoimet kestivät reilut kolme viikkoa.  Alus hinattiin toisten laivojen avustuksella Äimälänkärkeen, jossa hukkuneet saatiin pois laivasta.  Myöhemmin laiva saatiin nostettua ylös paikalle tuotujen proomujen avulla.  Hämeen Sanomien numero 23. lokakuuta 1917 kertoo,  kuinka ”kymmenen päivää kestäneiden ponnistusten jälkeen saatiin höyrylaiva Sorsa vihdoin nostetuksi Mallasveden pohjasta”.  Hukkuneista löydettiin uutisten mukaan Civilin sisarukset laivan salongista, paitsi laivan kapteeni August Prikander käytävästä.

 

Hämetär-lehti uutisoi tarkemmin vuoden 1917  numerossaan 96,  2. lokakuuta 1917, että Höyrylaiva Sorsa oli rakennettu Tampereen Pellavatehtaan konepajalla vuonna 1903.  Sen rakennutti alkuaan von Nottbeck ”kalastuslaivakeen”, kuten lehti totesi, siis lähinnä ns. huvialukseksi.  Sittemmin laiva oli useita vuosia matkustajalaivana Pyhäjärvellä liikennöiden Tampereen ja Vesilahden väliä.  Pari vuotta ennen onnettomuutta sen osti hämeenlinnalainen kauppias Skogster.  Tämä myi sen onnettomuutta edeltävänä talvena August Prikanderille.  Laivan höyrykoneen teho oli 17 hevosvoimaa.  Aluksen pituus oli 16 metriä ja leveys viisi metriä.  Sen tilavuus oli 19 tonnia.  Matkustajia aluksen oli lupa ottaa 90.  Paikka, johon Sorsa upposi oli syvyydeltään 15 syltä.  Laskekaapa mitä se oli metreissä!

 

 

Reino Seppänen