Vanha vuosi, vuosi 2015, on tulossa tiensä päähän. Vuoden vaihtuessa meillä ihmisillä on tapana suunnata katseet niin menneeseen kuin tulevaan aikaan. Mennyttä punnitaan saavutusten perusteella ja tulevaa arvioidaan enteiden, parhaassa tapauksessa jopa tutkimusten valossa. Vuoden vaihtuminen on siis eräänlainen skitsofreninen ilmiö. Eipä ihme, että vanhat roomalaiset pyhittivät vuoden ensimmäisen kuukauden, Januariuksen, kaksikasvoiselle jumalalleen Janukselle. Heidän mytologiassa tuo jumala merkitsi loppua ja alkua – päättymistä ja muutosta. Janus-jumala sulki ja avasi ovia. Patsaissa Januksen toiset kasvot katsoivat menneisyyteen ja toiset tulevaisuuteen. Siinä vertauskuvassa on syvää ja menneisyyden uumenista kumpuavaa viisautta.
Meitä sosialidemokratteja päättyvä vuosi ei ole päästänyt helpolla. Puolueen kannatuksessa oli paha pohjakosketus. Se oli hyvin pitkälle seurausta siitä, että perustehtävämme työn, tasa-arvon ja yhteiskunnan heikompien puolustajana oli jo jonkin aikaa ollut vähintäänkin kadoksissa. Huhtikuussa pidetyt eduskuntavaalit menivät hyvistä enteistä huolimatta penkin alle. Vastustajien leirissä riemu oli rajatonta, kuten hyvin ymmärrettävää onkin. Se viritti maamme oikeistossa uhon, joka synnytti sillä taholla ylisuuret odotukset etenkin leirin johtavalla, ideologisella siivellä EK:n, Suomen Yrittäjien ja poliittisen ääritaantumuksen piirissä.
Asteittaisten muutosten sijasta voittajat päättivät tehdä varsinainen oikeistolaisen vallankumouksen. Reippaasti jo muutenkin edennyt maan uusliberalisointi päätettiin uuden porvarihallituksen toimesta murjoa kerralla maaliin. Niinpä hallitus ryhtyi EK:n apurina murtamaan palkansaajien turvaksi laadittuja lakeja ja asetuksia sekä hävittämään työmarkkinoiden sopimusjärjestelmää. Tuon porvariston pyhän tehtävän läpiviemistä eivät saaneet estää edes maamme solmimat kansainväliset sopimuksetkaan. Lopullisena tavoitteena hallituksella oli tietenkin murskata palkansaajien puolustusjärjestelmä eli ammattiyhdistysliike. Sen myös lörppäsuisimmat nuorkokoomuslaiset tyhmyyksissään sanoivat julki.
Hallituksen ja sen ”neuvonantajien” into sekä uskomattoman vähäinen asiantuntemus johtivat siihen, etteivät operaatiot edenneetkään toivotulla tavalla. Päätöksiä tehtiin kyllä tarmokkaasti ja yhtä rivakasti niitä sitten purettiinkin, kun lakialoitteet osoittautuivat mahdottomiksi ja lainvastaisiksi. Nöyryyden ja erehdysten tunnustamisen sijasta hallituksen johtokolmikko syyllistikin ”kaiken maailman dosentit”, professorit ja perustuslain. Hallitus on kuin tuo roomalainen Janus-jumala. Se näyttää hymyilevät kasvonsa EK:n, Suomen Yrittäjien ja rahaeliitin suuntaan. Varsinainen kansa saa nähdäkseen ”jumalansa” julmat, irvistävät kasvot.
Hallituksen tökeröt hyökkäykset johtivat epätoivottuun tulokseen – äänestäjien tuen katoamiseen. Kansa, tuo valtaapitävien vaalikarjaksi kuvailema vallanlähde, osasi lukea oikein hallituksen aikeet, jotka se oli verhonnut ”kilpailukykyloikkaan”. Tuota loikkaa ollaan ottamasssa palkansaajien, pienyrittäjien, työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden elinehtoja kaventamalla. Se tapahtuu siis tavalla, joka pienentää kansalaisten ostovoimaa ja leikkaa siten kotimarkkinoiden kulutusta. Taakan jakoon ei tietenkään osallistu kansakunnan rahaeliitti, jonka isänmaanrakkauden tason paljastaa veroparatiiseihin kiireellä kätketyt osinkotulot. Yhä kasvava osa suomalaisista ei hyväksy kahtiajaon kärjistämistä ja maamme muuttamista vanhakantaiseksi luokkayhteiskunnaksi.
Jos alkuvuosi ja eduskuntavaalit olivat sosialidemokraateille lähes pelkkää vastoinkäymistä, on loppuvuosi purjehdittu myötäisten tuulien saattamana. Gallupit ovat olleet suosiollisia ja puolueen kannatus on kasvanut kerta kerralta. Hallituspuolueet, etenkin kokoomus ja perussuomalaiset, ovat paljastaneet oikean luonteensa ja aidot tavoitteensa. Se on synnyttänyt riittävän kontrastin, jossa sosialidemokratian sanoma ja toiminta ovat kirkastunut äänestäjille. Yhä useampi kansalainen ymmärtää, ettei ole suinkaan sama mitä puoluetta ja ketä äänestää. Kun nyt alkavan vuoden edessä katsoessamme avautuvia näkymiä on täysin mahdollista, että SDP voi saavuttaa jopa 30 prosentin kannatuspotentiaalin. Se tosin edellytttää, että pystymme uskottavasti vakuuttamaan kansalaiset halustamme rakentaa uudelleen jo pitkälle romutettu hyvinvointiyhteikunta.
Hervannan sos.dem. yhdistykselle nyt päättyvä vuosi on ollut juhlavuosi. Yhdistys on saanut oman historiankirjan, juhlinut pyöreitä vuosia järjestämällä juhlakonsertin, 40-vuotisjuhlat ja tarjoamalla jouluglögit kiitokseksi hervantalaisille. Yhdistys on saanut riveihinsä monta uutta jäsentä, joiden aktiivista panosta toimintaan me kaikki vanhat jäsenet odotamme hartaasti. Vuoden päättymisen myötä on paikallaan kiitää yhdistyksen eroavaa puheenjohtajaa Sirpa Koivistoa ansiokkaasta työstä tällä hänen viimeisellä kaudellaan. Uudelle puheenjohtajalle Mia Estelle Lotalle toivotan menestystä ja ”kisakestävyyttä” tässä tärkeässä tehtävässä.
Kaikille yhdistyksemme jäsenille ja ystäville toivotan Onnellista Uutta Vuotta!
Taistelu jatkuu!