Nyt uskon, että demarit tulevat saamaan vaalivoiton tulevissa kunnallisvaaleissa. Tuo oletus on vahvistunut päivä päivältä, kun olen seurannut porvarien hermostunutta käyttäytymistä mediassa ja julkisuudessa. Kokoomuksen gauleitterit, kansalliskomissaarit ja pikettipojat ovat tämän hermostuneisuuden oivallisia mittareita. Häämöttävä vaalitappio vain lisää painetta niin pienissä kuin suurissa porvaripäissä. Entisten käyttäytymistapojen mukaisesti höyrypaineen lisääntyessä tulemme näkemään vielä monenlaista ylilyöntiä ja riman alitusta. Se kuuluu suomalaisen porvarin pitkään perinteeseensä, anns` kattoo vaan!
Esimakua tulevasta on saatu lukea jo Aamulehden sivuilta. Näyttää siltä, että sos.dem. vastaisen hyökkäyksen kärjeksi Tampereella on otettu sosialidemokraattien kunnallisjärjestön ratkaisu olla asettamatta ennen vaaleja omaa pormestariehdokasta. Olisi kuulemma pitänyt. Aamulehden nuori kannuksia hakeva toimittaja Tatu Airo todisti perjantain tämän kuun kolmannen päivän lehdessä demarien linjauksen olevan ”vastoin demokratian ja pormestarijärjestelmän henkeä!”
Voi herranpieksut sentään! Että ihan kansanvallan henkeäkin vastaan. Olen opiskellut ja pohtinut näitä kansanvallankysymyksiä noin 50 vuotta, mutta tällä ymmärryksellä en millään pääse nuoren toimittajan ajattelutavan sisään. En ole missään nähnyt julkikirjattua vaatimusta tai edes viitettä siitä, että puolueiden tulisi julistaa pormestariehdokkaiden nimet jo ennen demokratian lähteen eli äänestäjien käyttämää valinnanvapautta. Siis missä moinen ”henki” on muodostettu? Aamulehden toimituksessa? Vai kokoomuksen aluejärjestökö sen on ”maan pölystä” muotoillut ja eläväksi puhaltanut, kuten Jahve Mooseksen kirjassa ihmiseen?
Pormestarijärjestelmä on niin nuori, ettei sen käytöstä ole voinut muodostua ”tapakulttuuria”. Eikä yhteisiä sopimuksia tiettävästi ole kovinkaan paljon olemassa. Ihan demokratian perinteitä näkökulmast voisi ajatella, että ennakolta julistettujen ehdokkuuksien sijasta pormestaritarjokas nousisi spontaanisti vaalien äänestyksen pohjalta esimerkiksi vaaliliitossa eniten ääniä saaneista. Pormestarinhan valitsee valtuusto, joten miksi ehdokkuudet jo etukäteen? Mitä taas tulee pormestarijärjestelmän ”henkeen”, se ymmärtääkseni perustuu sovittuun käytäntöön siitä, että pormestari tulee eniten ääniä keränneestä ryhmästä. Nähtäväksi jää, noudatetaanko ”henkeä”, jos pelaamiselle jää tilaa. Jos ei, paheksuuko Aamulehti tuossa tilanteessa hengettömyyttä? Epäilen, ettei paheksu, jos tämä herrojen voideltu on porvari. Vuosientakaiset jäljet näet arveluttavat.
Varsinaisen aivopierun toimittaja Airo päästi väittäessään, että demarien äänestäjät ostavat nyt ”sian säkissä”. Airosta en tiedä, mutta minun mielestä kunnallisvaaleissa tärkein asia on valita valtuustojen valtuutetut. He ovat niitä, jotka edustuksellisessa demokratiassa käyttävät tai ainakin joiden pitäisi käyttää vaaleissa saamaansa valtaa! Pelleily yhdellä führerillä, tällä pormestarilla, on pyrkimys kaventaa tuon demokratian todellisen instrumentin arvovaltaa ja merkitystä.
Pormestarivaalit, niin mediaseksikästä kun se ilmaa kevyemmän ”tiedonvälityksen” kannalta onkin, on sentään sivuseikka niin kansanvallan kuin kunnallisen päätöksenteon kannalta. Ymmärrän hyvin, miten juuri kokoomuksella ja sitä palvelevilla tahoilla on tärkää tuoda esiin führer-aatetta eli aidon kansanvallan sijasta johtajakeskeisyyttä politiikkaan. Se on jo historiallisesti kokoomusporvaria velvoittava taistelutehtävä. Me sosialidemokraatit olemme perinteisesti kyllä lähteneet päinvastaisesta ajattelusta, vaikka ei se kyllä näytä olevan aivan kristallinkirkasta ihan kaikille demareillekaan.
Jos asialle laitettu nuori hurmahenkinen toimittaja kirjoittelee läpiä päähänsä puhtaasta tietämättömyydestään, niin vanha konkari Matti Mörttinen tekee sen taatusti tieten tahtoen. Sunnuntain lehdessä Mörttinen toteaa: ”Tampereen demareita on moitittu pormestariehdokkaan puutteesta”. No, kuka on moittinut? Oikea vastaus: ”Aamulehti”. Näin siis Aamulehti toteuttaa tärkeää tiedonvälitystehtäväänsä tuomalla lukijoille tiedoksi ”huolestumisen”, jonkä lähde on sen oma poliittisesti orientoitu juttu. Lehden julkaisemien huolestumisten jälkeen on luonnollista, että lukuisat tahot huolestuvat ja pahoittavat mielesä asiasta, joka on niin kovin ”demokratian ja pormestarijärjestelmän hengen vastainen”. Pahoittavat, koska se sopii heidän poliittiseen pirtaansa.
Mörttinen muuten nimittelee jutussaan Pekka Salmea ”herra Pelisalmeksi”, toivoen varmaankin sen menevän poliittisen huumorin piikkiin. Mielenkiintoinen ratkaisu, etenkin siinä suhteessa, että muistini mukaan Matti Mörttinen on paheksunut ja närkästynyt juuri tällaisesta kielenkäytöstä. Ehkä paheksuminen ei koske hänen kirjoituksiaan? Minä tulkitsen Mörttisen nimittelyn ”tuli on vapaa” -kehoitukseksi. Noudatan sitä mielelläni, ihan vain ”vittumaisen luonteeni” vuoksi, joksi eräs rakas puoluetoverinin sen on kuvannut.
Annettakoon toimittaja Tatu Airolle myös tunnustusta tämän pohtiessa suoraan pormestarivaaliin liittyviä riskejä. Tosin tuo pohdinta jää kansanvallan prinsiippien kannalta vajavaiseksi. Airo toteaa sellaisen tuloksen ongelmalliseksi, missä valittu pormestari ei nauttisi valtuuston luottamusta, vaan johtaisi ongelmiin ja päätöksenteon takkuamiseen. Itse pidän kuitenkin suoran pormestarivaalin suurimpana ongelmana sitä, että saadessaan valtakirjan suoraan äänestäjiltä, pormestarin asema suhteessa koko muuhun valtuustoon vahvistuu kohtuuttoman paljon. Asetelma olisi muuten samankaltainen, mikä oli meidän vanhassa presidenttijärjestelmässämme. Tässä tilanteessa ei enää kannattaisi tuoda kunnalliseen demokratiaan tällaisia uusia esteitä ja rajoitteita. Nykyinen virkamiesvaltainen Tampere on siitä riittävä esimerkki.
Muuten olen sitä mieltä, että vanha lautakuntajärjestelmä tulisi palauttaa takaisin.