Aamulehden yksi “pääideologi”, Kari Huoviala, oli hautaamassa keskiviikon, 20. helmikuuta, lehden numerossa kolmikantaa. Huovialan “analyysit” on voinut useimmissa tapauksissa jättää omaan arvoonsa. Tämänkertainen kyllä pysäytti, mutta toisesta syystä, mitä kirjoittaja oli tarkoittanut. Huoviala onnistui tekstissään hyvin kuvaamaan EK:n Etelärannan linnoituksen nykyisten pomomiesten tosiasioille ja elämälle vieraita aivoituksia.
Lyhyesti kiteytettynä Huovialan kirjoituksen ydin on se, että työmarkkinoiden kolmikanta on aikansa elänyt. Se ei toimi eläkejärjestelmän “kehittämisessä”, koska “työmarkkinamiehillä” on omat järjestöetunsa valvottavanaan. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että työnantaja- ja porvarileiri eivät ole saaneet läpi vaatimaansa eläkeiän nostoa, jota muuten valtaosa kansasta vastustaa.
Kolmikanta “häiritsee” EK:n mukaan elinkeinoelämän kilpailukykyä, talouskasvua ja työllisyyttä. Tällä taas tarkoitetaan sitä, että vanhakantaista isäntävaltaa, jossa työnantaja määrää itsevaltaisesti palkat, työajat ja muut ehdot, ei kyetä nykyisessä järjestelmässä palauttamaan. Eli kuten kunnioitettu analyysin tekijä kirjoittaa: “Ay-liikkeeltä EK ei saa sitä mitä se katsoo tarvitsevansa tässä avoimen markkinatalouden maassa”. Huoviala ei tajua, kuten eivät EK:n isännätkään, mitä kello on lyönyt. Uusliberalismin köydenpää on jo näkyvissä. Yhä laajemmat massat Euroopan maissa katsovat, että tämä lamasta toiseen kompuroiva “avoin markkinatalous” vaatii yhä jämäkämpää kontrollia. Ei suinkaan uusia orjanomistajia.
Huoviala toteaa EK:n siirtyvän “kaksikantaperiaatteeseen” eli suoraan yhteistyöhön hallituksen kanssa. Näin se kuulemma vapautuu “korporatiivisuuden pakkopaidasta”. Tosin Huoviala jättää sanomatta, mikä olisi se hallituskoalitio, jossa säädettäisiin EK:n vaatimat lait, joilla työntekijöiden nykyinen oikeusturva romutettaisiin. Ainakaan minun silmiini ei juuri tällä hetkellä tuollaista “vahvaa ja toimintakykyistä” hallituspohjaa osu. Vaan ehkä sen ovat Etelärannan strategit jo kuutioineet?
Se, mikä myös jää Huovialalta kertomatta, kuten muuten Etelärannan pomomiehiltäkin, on arvio siitä, miten vastapuoli, puolitoistamiljoonainen, ammatillisesti järjestäytynyt palkansaajaliike näihin EK:n muutoksiin suhtautuisi, mikäli niitä yritettäisiin toteuttaa reaalielämässä. Minun on vaikea uskoa, että meidän maanmatosten taholla nostettaisiin kädet pystyyn ja antauduttaisiin ilman taistelua. Kyllä tuon ohjelman estäminen ainakin yhden yleislakon arvoinen on, maksoi sitten mitä maksoi!