Tänään soitti vanha opiskelutoveri Helsingistä ja kertoi yhteisen ystävämme Aulis Soinisen menehtyneen äkilliseen sairaskohtaukseen 26. päivä tammikuuta. Tieto oli minulle kova isku ja myös yllätys, koska Aku oli vielä ikäisekseen hyväkuntoinen.
Tutustuin Akuun ollessani Työväen Akatemian toisella vuosikurssilla 1967 – 1968. Hän oli myös tuona aikana kämppäkaverini. Monet keskustelut ja väittelytkin tuli käytyä ja vielä yleensä iltamyöhään. Toimimme vuoden 1968 keväällä seminaariryhmämme tutkielmien käsittelyissä toistemme opponentteina ja hyvä oli toimia, kun niiden etenemistä seurattiin ajan tasalla. Aulis teki tutkielmansa SDP:n ideologisesta perustasta vuosisadan alussa ja minä taas Eduard Bernsteinin sosialidemokraatisesta revisionismista.
Aku oli käynyt Työväen Akatemian ensimmäisen vuosikurssin paria vuotta aikaisemmin. Sitä oli edeltänyt Väinö Voionmaan opisto. Hän oli, kuten suurin osa meistä tuolloisen Akatemian opiskelijoista työelämätaustan omaavia. Akun työura oli alkanut metsätöistä, joissa hän oli saanut rehkimisestä elinikäisen selkävamman. Se ei kuitenkaan estänyt hänen työskentelyään mm. Saimaan kanavan rakennustöissä.
Aloitimme molemmat opiskelun Tampereen yliopistossa vuoden 1968 syksyllä. Noina Tampereen vuosina tapailimme säännöllisesti, vaikka ainevalinnassa ei paljon yhteistä ollutkaan. Akun pääaine oli työvoimapolitiikka ja minulla taas valtio-oppi. Työväen Akatemia -kerhossa ja akatemialaisten rattoisissa illanistujaisissa tapasimme liki viikottain ja useamminkin, kun kaikki kaljoilla käynnit otettaan huomioon.
Muistan myös, kuinka Aku teki muutaman ystävänpalveluksen vaihtaessaan Vanhan Domuksen C-siiven ruokakomeron kokoisen huoneensa käyttööni yönkestäviin tapaamisiin. Niissä taas ei suinkaan keskusteltu Marxin Pääoman problematiikasta, vaikka se muuten yleinen puheenaihe tuolloin olikin. Itse asuin tuolloin Domuksen A-siiven isossa huoneessa, jossa kämppäkaverini Mikko Karppinen oli kiitettävän vähän öisin paikalla, mutta tuurasi säännöllisesti Domuksen vanhalestadiolaista talonmiestä, joka oli vasta vähän aikaisemmin päässyt nauttimaan talonmiesten työaikalain suomista viikkolepopäivistä.
Valmistumisensa jälkeen Aku meni töihin Helsingin työnvälitystoimiton nurisotyönvälitykseen. Sittemmin hän teki kuitenkin pitkän päivätyön Työväen sivistysliiton palveluksessa. Aku oli toinen niistä minun aikaisista akatemialaisista, joihin ystävyyssuhteeni ja yhteyteni säilyivät liki 50 vuotta. Tapailimme toisiamme vuosittain, 1990-luvulla jopa useastikin. Aku oli luonteeltaan pohtiva ja suorasanainen. Hänen kanssaan oli antoisaa keskustella, koska Aku kuunteli toisen argumentointia, vaikka ei ollutkaan aina samaa mieltä. Hänelle ei myöskään koskaa ns. noussut neste päähän, kuten niin monelle muulle tutulle toverille.
Olimme Akun kanssa pitkään kavereita myös Facebookissa. Hänen viimeinen päivityksensä FB:ssa oli 22. tammikuuta 2017 ja koski hiihtämistä:
”Suksilla oli oikea lentokeli. Ajatuskin meni malliin: ”Meidänpä vapautta vaarat on nää!/Meidän on laulua lahtien pää!/ Meille myös kevätkin keijunsa toi:/Rastas ja metso täälläkin soi.”
Huoli on silti annammeko pääomalle omalla äänestyskäyttäytymisellä sellaista valtaa, että Berner ja Sipilä koskee jokamiehen oikeuksiinkin.”
Kevyet mullat, Aku. Säilytän valoisan muistosi loppun asti.