Oletko ajatellut miten vaalit muistuttavatkaan avioliittoon vihkimistä? Äänestää voi vain kerran samoissa vaaleissa. Aviossakaan ei voi olla samalla kertaa kuin yhden ihmisen kanssa. Siksi kannattaa harkita mille voimille tukensa antaa neljäksi vuodeksi. Harvoinpa avioliittoonkaan syöksytään suin päin. Jos ei harkitse riittävästi, pettymys voi olla karvas, kuten kävi tässä taannoin eräälle saksalaismiehelle Naumburgin kaupungissa itäisessä Saksassa, Saksi-Anhaltin osavaltiossa.
Zoberin Wolfgang oli maanviljelijä, joka kypsässä 55 vuoden iässä tutustui Internetin kautta perin viehättävältä vaikuttaneeseen naiseen. Tuo ihminen kutsui itseään nimellä Randy ja oli Wofgangia peräti 17 vuotta nuorempi. Ei siis ihme, jos kelpo talonpoikamme kävi niin sanotusti kuumana. He tapasivat toisensa ja alkoivat seurustella. Randy sanoi kuitenkin olevansa niitä tyttöjä, jotka eivät salli sinettiään murettavan ennen hääyötään, jos sallitaan tällaisen viktoriaanisen kielikuvan käyttö. Niinpä pariskunta vain hyväili ja suuteli toisiaan, herra Zoberin joutuessa tuskissaan odottelemaan tulevaa hääyötä. Tuo kauan kaivattu hetki oli kuitenkin Wolfgangille pettymys. Valkoisen hääpuvun riisuttuaan Randy näet paljastuikin Ralfiksi. Kaiken lisäksi se kovasti mainostettu impeyskin oli valhetta, sillä Ralf oli jo kahden lapsen isä.
Saksanmaalla on miljoonia tarinoita, mutta tämä kerrottakoon yhtenä osviittana siitä miten petos on nytkin mahdollista. Kovasti ovat näet eduskuntavaalien ehdokkaat somistautuneet parhaimpiinsa, monetkin pyrkien piilottamaan äänestäjältä, noilta ylkiltään ja morsioiltaan, karvaisen luonteensa. Kokoomuksen Jyrki Katainenkin näyttää, noin kuvainnollisesti, punanneen huulensa ja poskensa sekä vetäneen valkoisen häämekon ylleen. Ei sano Jyrki-boy asiaa tiedustelevalle palkansaajalle totuutta halustaan nostaa eläkeikää, vaikka koko edellisen eduskuntakauden toitotti sitä EK:n säveltäminä nuotteina. Samoin peittää hän oman ja puolueensa kokoomuksen tahdon päästä Suomessa Vironmallin mukaiseen tasaveroon.
Persujen Timo Soini on pistänyt päähänsä pitkäkiharaisen peruukin, tunkenut ruhonsa kureliiveihin ja ei kun ruusu suuhun niin johan on impye valmiina odottamaan sulhoaan. Tässä tapauksessa tarjokas jopa haisee. Iltalehti tiesi tässä taannoin kertoa, että puolueen Kymen piirissä oleva ehdokas, liikkeenharjoittaja Freddy van Wonterghem, vähättelee juutalaisten joukkotuhoa natsien keskitysleireillä. Tämä Freddymme on evakko Belgiasta, mikä tieto saa itse kunkin pohtimaan, olisiko maahanmuuttoa sittenkin jollain tavoin rajattava?
Tieto van Wonterghemin aatoksista ei ainakaan minua yllättänyt Onhan näitä vastaavaa potaskaa heittäviä hilla- ja halla-ahoja persujen porukka täynnä. Muutamia aikoja sitten katsoin televisiosta dokumentin joka kertoi Euroopan äärioikeistolaisista liikkeistä. Siinä yksi ja toinen rasismia toitottava alte kamraden toisti muutamaan otteeseen, että Suomesta löytyy Perussuomalaiset –niminen veljespuolue. Tämän tiedon toi esiin mm. Unkarin nykyisen valtapuolueen edustaja, puolueen, jossa on selvästi rasistisia ja fasistisia piirteitä ja jonka kanssa EU:n johtokin joutuu tuskailemaan. Kas, siinäpä vasta puoluetta äänestäville muhimassa oikea hääyön jälkeinen yllätys.
No, mitäpä pitäisi sanoa sitten tästä tyttökaksikosta Mari Kiviniemi ja Anni Siinnemäki, joka mitä ilmeisemmin verhoutuvat, aatoksissamme ja kuvainnollisesti, miehisiin shaketteihin ja niissä pullottaviin dildoihin? Todettakoon ainakin se, ettei kummallakaan näytä tosipaikan tullessa löytyvän ”munaa”, eli tahtoa pysyä vakaumuksessaan. Sinnemäki ja vihreät söivät kiltisti periaatteensa ydinvoimasta. Kiviniemi peitteli kantojaan mm. rahoituskriisissä. Sitä paitsi niin Sinnemäki kuin Kiviniemi piilottavat sulhasrooliinsa hallituksessa osoittamansa tylyyden tavallisen tallaajan arkipäivän elämiseen. Ovat kuitenkin nyt, näin vaalien alla, kovasti pieni- ja keskituloisten ystävää, mutta koko edeltävät neljä vuotta meitä tähän ryhmään kuuluvia sen kuin vain kurjistettiin. Hallitustasolla on annettu ymmärtää, että sama linja jatkuu, jos kansa uusii heidän valtakirjansa.
Äänestäjän ympärillä on nyt liehakoimassa jos jonkinlaista morsianta ja sulhasta. Suudellaan ja hyväillään, jos sallitaan vertaus Wolfgangin ja Randy-Ralfin rakkaustarinaan. Mutta kyllä äänestäjän olisi syytä tarkistaa sekin, ovatko noiden liehakoiden ”vehkeet” aitoja vai seistäänkö pelkästään puheen varassa. Se tarkistus tapahtuu katsomalla tekoja. Katsokaa käsiä, mitä ne tekevät, älkääkä suuta mitä se suoltaa. Wolfgang Zober sai purettua epäpyhän liittonsa, mutta me äänestäjät olemme ”naimisissa” valittujen kansanedustajiemme kanssa koko seuraavan eduskuntakauden. Äänestäjän hääyö kestää näet vaalien jälkeiset neljä vuotta!