Hieman toista viikkoa sitten saimme uudet naapurit. Parvekkeemme viereiseen männynkäppyrään teki pesänsä räkättipariskunta. Oksa ja pesäpaikka on sama, jossa räkättirastas pesi viime keväänäkin. Pesä on vajaat kolme metriä parvekkeeltamme. Mahtaneeko olla sama pariskunta kuin viime vuonnakin? Mene ja tiedä. Ainakin rouva Räkätti vaikuttaa samanlaiselta hutsulta. Rouva kun ei tahdo viihtyä hautomassa munia. Ajoittain herra Räkätti käy vilkaisemassa pesää ja jos rouva sieltä puuttuu, hän käy etsimässä tämän kyläluudan ja komentaa takaisin kotiin hoitamaan hommaansa. Jo viime kesänä mietin, pitäisikö tässä kääntyä lastensuojelun puoleen, kun jälkeläisiä lyödään noin laimin.
Luonto ei ole sukupuolten kohdalla kovinkaan tasa-arvoinen. Lajista riippuen toinen sukupuoli sortaa toista. Yleensä sortaja on uros. Tosin tasa-arvoisiakin lajeja löytyy. Luontoko mahtaa olla esimerkkinä eräille ihmisillekin, joiden mielestä oman lajimme naaras, nainen, ei ole tasa-arvon väärti lajin uroksen kanssa? Monet sovinistit hakevat toki asenteelleen pyhemmät perustelut Raamatusta. Kuten nyt eräät pappismiehet, joiden ”vakaumus” ei anna periksi työskennellä seurakuntapaimenen toimessa naisen kanssa. Olen monesti miettinyt, mitähän tämä mestarimme, nasaretilainen puusepänpoika mahtaisi sanoa näille nykyajan fariseuksille ja kirjanoppineille, jos osallistuisi kyseiseen keskusteluun.
Tasa-arvo on ollut kovasti esillä viime aikoina politiikankin kentillä. Kokoomus on hirttäytymässä vaalien alla lanseeraamaansa tasa-arvotupoon. Näyttää siltä, että historia toistaa taas itseään. Esko Aho joutui aikanaan vaikeuksiin pahamaineisen työreforminsa kanssa. Ohjelman, jonka kirjoittamiseen osallistui myös nykyinen pääministeri Matti Vanhanen. Vanhanen ja keskusta ottivat vahingosta opikseen. Heidän vaaliteemoissaan työelämästä ja sen kehittämisestä puhuttiin kovin ympäripyöreitä. Kokoomus sensijaan lähti soitellen sotaan. Mainostoimiston väki ja kauppakamarin pojat keksivät urakalla vaalien vetureiksi hyviä teemoja. Niistä yksi oli tämä surkuhupaisa tasa-arvotupo. Mikäpä siinä, homma olisi voinut toimiakin, jos keksijöiden ja käsitteen käyttäjien joukossa olisi ollut jonkin verran tietämystä työelämän käytännöistä ja työpolitiikasta yleensä. Vaan ei ollut eikä sitä tullut hankittua sieltä mistä tietoa olisi kyllä löytynyt. Siis puoluetta lähellä olevista työmarkkinajärjestöistä. Nyt puolue on joutunut käpälälautaan, josta se ei niin vain irti päästäkään. Jostakin syystä ei yhtään kyllä säälitä.
Terminä tasa-arvotupo on itseasiassa hyvä ja ajankohtainen. Tosin kokoomus halusi jo alun perin rajata käsitteen koskemaan vain terveydenhoitoalaa ja sieläkin vain sairaanhoitajia. Heidän ammattiliittonsa kun on tunnetusti porvarivetoinen. Tämä ei ole miellyttänyt muita naisvaltaisia aloja, mikä onkin ihan ymmärrettävää ja oikein. Tunnen voimakasta solidaarisuutta syrjittyjä ja alipalkattuja naisia kohtaan eikä tunne ole vastasyntynyttä, vaan niinsanoakseni äidinmaidosta imettyä. Äitini, tuo viisas ja voimakastahtoinen työläisnainen sai taottua lapsikatraansa päähän tasa-arvon perusajatuksen ja siellä se on sitten pysynytkin. En ole koskaan unohtanut Taimi-rouvan rautaisia esimerkkejä sukupuolten eriarvoisuudesta. Miksi nainen ei voinut saada Säterin tehtaalla samaa palkkaa viskoosisuodattimien pakkaamisesta kuin mies? Ei vaikka tuotos olisi ollut parempi mitä miespuolisilla työtovereilla. Se ei pienenä tuntunut oikeudenmukaiselta. Eikä tunnu vieläkään. Oikeudenmukaista ei ollut sekään, että äiti joutui jäämään työstä pois rikkihiilen aiheuttamien ongelmien vuoksi eikä asiaa tuolloin noteerattu ammattitautina. Niin tapahtui vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Senkin edistyksen takana oli työväenliikkeen yhteinen voima.
Porvareiden kannalta tämä tasa-arvolla leikitteleminen on vähän samaa kuin kulkisi heikoilla jäillä. Kylmä kylpy voi olla edessä odottamatta. Sanasta tasa-arvo tulee näet paljon vaarallisia ajatuksia mieleen tässä epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa ja maailmassa. Kapinallisia ajatuksia. Niinpä koko käsite ei tahdo oikein istua tosiasiallista eriarvoisuutta toteuttavan puolueen käsitteistöön. Asia ei toki ole ollut esteenä missään vaiheessa kokoomuksen propagandalle, kuten nähtiin viime vaaleissa. Mutta olkaamme myös rehellisiä. Niin uskomattomalta kuin se ehkä tänään tavallisesta tossunkuluttajasta tuntuukin, tasa-arvon käsitteellä on porvarilliset juurensa. Juuret ajalta jolloin porvaristo oli vallankumouksellinen voima.
Tasa-arvon idea kirjattiin Euroopassa ensimmäisenä Ranskan perustuslakiin. Sinne sen toi niin sanottu suuri vallankumous. Tosin itse tasa-arvon käsite muotoutui aatteena jo aiemmin pitkälti valistusfilosofien ansiosta. Ranskan suuren vallankumouksen, tämän verisen spektaakkelin ydin oli nimenomaan porvariston valtaannousu. Vallankumouksessa Ranskan porvaristo riisti vallan sen aikaisemmilta haltijoilta, aatelistolta ja papistolta. Valtaan noussut uusi luokka suhtautui ensi alkuun vähemmän tasa-arvoisesti vallasta syöksemiinsä, mutta se näyttää kuuluvan asiaan, kuten myöhemmät tapahtumat mm. Venäjällä ovat osoittaneet. Kumouksen ydinsisältöä kuvannee yksi Ranskan suuren vallankumouksen hurmeisista sloganeista: ”Asiat ovat maailmassa hyvin vasta silloin, kun viimeinen aatelinen on hirtetty viimeisen papin suoleen.” No, kaikkia aatelisia ja pappeja ei tämäkään teurastus sentään ehtinyt tuhota, joten myöhemmin porvariston ja vanhojen vallanpitäjien välille on kehittynyt läheinen liittolaissuhde. Vanha voima on alistunut uudelle, vahvemmalleen.
Ranskan suuren vallankumouksen tunnetuin slogan oli kuitentekin: Liberté, Égalité, Fraternité! Suomeksi siis: Vapaus! Veljeys! Tasa-arvoisuus! Tunnuslauseen esitti vuonna 1789 kansalliskokouksen hyväksyttäväksi markiisi Marie Joseph Motier de La Fayette. Se on edelleenkin nykyisen Ranskan tasavallan tunnuslause. Tämä herra de La Fayette oli siis itse aatelinen, markiisi, vaikka taistelikin ansiokkaasti vapausaatteiden puolesta. Hän osallistui Pohjois-Amerikan vapaussotaan. Sieltä mieheen tarttui näitä suuria aatteita ihmisten veljeydestä, tasa-arvosta ja yksilönvapaudesta. Arvon markiisi ei siis lähtenyt kyseiseen vapaussotaan näiden aatteiden innoittamana, vaan marssijärjestys oli toinen. Hänen lähtönsä takana oli suurvaltapolitiikka ja Ranskan halu hankaloittaa Englannin asemaa valtameren takana. Kohtalon ironiaa on, että kuningasvalta valmisteli tälläkin tavoin omaa tuhoaan. Sittemmin, kun vallankumous riistäytyi tekijöidensä hallinnasta, joutui markiisikin pakenemaan maasta henkensä edestä. Vallankumous kun tunnetusti syö lapsensa. Niin tapahtui myös Neuvosto-Venäjöllä.
Ranskan porvaristo ei olisi onnistunut kumouksessaan, ellei sen tukena olisi ollut maan valtava alaluokka. Tämä paaria asettui vanhoja sortajiaan vastaan ja käänsi vaa´an kumouksellisille voitolliseksi. Sittemmin maan alaluokka kelpasi kyllä tykinruuaksi lukuisiin sotiin, joita tasavalta ja keisariksi julistautunut kapinakenraali Napoleon Bonaparte kävi ympäri Eurooppaa. Vapautta ja tasa-arvoa tälle ryysyläisjoukolle riitti kuitenkin kovin vähän. Tuo uljas iskulause vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta jäi kuitenkin elämään, kuten suuret ajatukset niiden takana. Ranskalainen sosialismi ja myöhemmin nouseva työväenliike ottivat iskulauseen ja ideat ihmisen vapaudesta omikseen. Eurooppalainen sosiaalidemokratia, etenkin pohjoismaissa, on rakentanut sanoille yli sadan vuoden ajan konkreettista vastinetta. Työväellä on nyt Pohjolassa muutakin menetettävää kuin kahleensa. Tasa-arvo ei toki vielä ole täydellistä ja siksi taistelun on jatkuttava.
Maailmanlaajuisesti tasa-arvo on suurimmalle osalle ihmiskuntaa vain haave – utopia. Meillä Suomessa monet asiat ovat hyvin ja tasa-arvo kohtuullisen pitkälle kehittynyttä, kiitos poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen. Oikeaa tasa-arvoa ei meilläkään ole saavutettu. Sen puute konkretisoituu mm. naisten epäoikeudenmukaisessa kohtelussa, etenkin työelämässä. Niinkauan kuin naisen euro ei ole euro, vaan yhdeksänkymmentäsenttiä tai jotain muuta, ei tasa-arvo ole toteutunut isänmaassamme. Tai niinkauan kuin naista syrjitään työelämässä siksi, että hän toteuttaa sitä biologista tehtäväänsä, joka mahdollistaa elämän jatkumisen, ei Suomi ole aito sivistysvaltio. Kylmä totuus on, että naisten työsyrjintä on Suomessa viime vuosina lisääntynyt ja mikä karmeinta raskaus on usein irtisanomisen syy. Helsingin Sanomat tiesi mm. hiljattain kertoa tämän vähemmän meitä suomalaisia mairittelevan totuuden. Suurin osa on tapauksia, joissa työsuhde on päätetty työntekijän kerrottua raskaudestaan. Laittomuutta on monesti pyritty myös verhoamaan pätkätöiden määräaikaisiin työsopimusputkiin.
Kokoomuspuolueella on tunnetusti hyvät suhteet työnantajapiireihin ja yrittäjäjärjestöihin. Siksi olisikin toivottavaa, että puolue hyödyntäisi näitä suhteitaan naisten työsyrjinnän vähentämiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Kokoomus on toki pyrkinyt julistautumaan myös ”työväenpuolueeksi” eikä se yritys aivan vailla pohjaa olekaan. Palkansaajien keskuudessa nimittäin kokoomusta äänestetään tutkimusten mukaan toiseksi eniten. Yhtälö on kuitenkin mahdoton ja merkitsee sitä, että puolue ”istuu kahdella pallilla”. Se on siis ajavinaan niin työnantajien ja työntekijöiden etua. Edellisen kerran tähän ilmoitti kykenevänsä eräs NSDAP –lyhennettä käyttänyt puolue Saksanmaalla. Puolue, jonka kannattajat tunnettiin paremminkin haukkumanimellä ”natsit”. Jos oikein muistan, kokoomuksella oli toki jo tuolloin läheisiä suhteita tähän suuntaan. No, miten vaan, mutta jos kokoomus on tosissaan näissä tasa-arvopyrkimyksissä, otamme sen riemumielin talkoisiin mukaan. Tehtävää riittää kyllä joka taholle. Aika näyttää kuinka tosissaan puolue näiden julistusten ja vaalilupaustensa takana todella on.