Sunnuntain 16. tammikuuta Aamulehti on kantanut taas kortensa porvaripropagandan kekoon, yhden niistä laskemattomista.  Lehden pääkirjoitus oli varsinainen poliittinen monikärkiohjus.  Siis taitava näyte kirjoittajan propagandamaakarin taidoista.  Tällä teollaan lehti astuu nykyisen hallituksen kampittajien riviin ja osoittaa siten myös kuuliaisuutensa omistajiensa poliittisille ja etenkin taloudellisille intresseille.  Kirjoittajan henkilökohtaisen elannon turvaamisen näkökulmasta hyvinkin tärkeä teko, mutta palveleeko se koko lukijakunnan tai edes sen enemmistön etuja, onkin jo kokonaan toinen juttu.

Lehden pääkirjoitus oli otsikoitu ”Suomi tarvitsee etulinjan johtajan”.  Siinä vaadittiin pääministeri Sanna Marinia ottamaan ”johtajuuden ja vetovastuun” koronan hoidosta.  On kuulemma johtajuus kadoksissa, kun vastuu on ollut ministerityöryhmässä alan varsinaisella osaajalla perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulla.  Tällä vaatimuksellaan pääkirjoitus yhtyy hallituksen kepulaisten ministerien kampanjaan, jonka tärkein tehtävä on lyödä kiilaa sosialidemokraattisten ministerien ja puoluväen keskuuteen.  Ja omaa kiilaansahan tässä myös Aamulehti moukaroi samaan suuntaan.  Tuon ohjuksen kylkeen on kirjoitettu myös viesti ”Kostamme Krista Kiurulle hänen tekonsa!”  Siinä muistetaan Kiurun tomera toiminta Sipilän hallituksen sote-aikeiden murskaajana. Yleisesti on havaittu, ettei kepulaisista kovinkaan moni, taitavimmat poliitikot pois lukien, kykene osoittamaan solidaarisuutta hallituskumppaneilleen.  Asia on tämän Marininlin hallituksen kohdalla huomattu aivan liian usein.  En usko, että tuo luihuus on kirjoitettu kepulaisten DNA:han, vaan on eräänlainen kulttuuriperimä.  Heillä näkyy olevan vahva taipumus iskeä puukko, heinähanko tai talikko kaverin selkään mukaan lukien omat puoluetoverit.

Toinen maali Aamulehden laukaisualustan lähettämästä monikärkiohjuksesta, on tietysti pääministeri Sanna Marin ja hänen hallituksensa.  Näyttää siltä, että Aamulehden takana oleva voima, tuo kansalaisille hämäräksi jäänyt ja jäävä – maamme rikkain promille, ei toivo mitään muuta niin hartaasti kuin tämän nykyisen hallituksen kaatumista.  Hmm…  tai saattaa toki olla, että vielä enemmän toivovat oman rikastumisensa vauhdin kasvua.  Se taas edellyttäisi palkansaajien ansiotason pienentymistä, jota toivetta valistuneimman riemuidioottien joukko yrittää parhaillaan runnoa läpi työmarkkinoilla.

On tietysti paikallaan kysyä, miksi tällainen toive koronajohdon muuttamisesta yleensä esitetään?  Takanahan on ideologisesti katsoen yleensä oikeistoon liitettävä Suuren Johtajan kaipuu.  Näissä toiveissaan oikeisto pettyi jo koronaongelman alkuvaiheissa, kun presidentti Sauli Niinistön ehdotus ns. koronanyrkistä torpattiin.  Niinistö oli pyyteettömästi itse valmis tuon nyrkin heiluttajaksi.  Sitä torppaamista Aamulehti itkee tässäkin pääkirjoituksessaan.  Monen mielestä, minut mukaan lukien, nykyinen ratkaisu on hyvä niin kokonaisuutena kuin alueellisesti.  Minun on vaikea ymmärtää, mitä lisäarvoa presidentti Niinistö olisi tähän asiaan voinut tuoda.  Jos Niinistöllä jotakin osaamisalueita on, niihin ei taatusti kuulu sosiaali- ja terveysalan osaaminen, valitettavasti.  Krista Kiuru on siinä taas osoittanut kykynsä.  Tämäkään ohjus ei siis faktisesti tavannut kohdettaan, vaikka tyhjiä propagandavoittoja se ehkä saavuttikin, Mainilan laukausten tavoin.

Aamulehden kirjoitus toteaa, aivan oikein, kuinka viestintä kansalaisille on ollut sekavaa.  Sen lehti kyllä ”unohtaa” mainita, että suurin syyllinen kansakunnan hämmentämiseen on media ja itse Aamulehti sen mukana.  Meidän niin sanottu ”vapaa lehdistö”, jonka valtaosa on omistajiensa, tuon rikkaimman promillen ja Mediapoolin ohjauksessa, on tehnyt parhaansa levittääkseen disinformaatiota juuri koronasta.  Samalla ihmisten mieliä on sekoitettu valheita ja puolitotuuksia kertomalla.  Tästä poliittisesta potaskasta on kyse tässä Aamulehden pääkirjoituksessakin.Keskustapuolueen ja Aamulehden vaatimuksilla Kiurun siirtämisestä syrjään, ei ole asiallisia perusteita.  Kaikki kunnia Sanna Marinille hänen monipuolisesta osaamisestaan, hyvästä ulosannista ja erinomaisesta kestokyvystään sietää typeryyksiä ja asiatonta keskustelua, mutta väitän, että Krista Kiuru on oman toimialansa osaajana paras mahdollinen valinta hallituksessa.  Ja vähän kyllä muuallakin.  Krista on kova luu, juuri sellainen asiaosaaja, jonka sielu sietää kovaakin painetta.  Siinä on hyvän poliitikon kaksi tärkeintä ominaisuutta – asiaosaaminen ja kyky sietää painetta, erityisesti asiaa osaamattomien riemuidioottien taholta.   Aamulehti muistuttaa, kuinka Kiuru on jäämässä äitiyslomalle.  Hyvä havainto ja oikea huoli uuden ministerin valitsemisesta hänen tilalleen.  Minulla on yksi hyvä ehdotus, joka lähtee taas pelkästä asiaosaamisesta ja kyvystä kertoa se selväsanaisesti kansalaisille.  Ehkä jopa riemuidioottien parhaimmistollekin?   No, koko oppositiosta en toki ole  läheskään varma… Jaa, että kuka on ehdokkaani?  Tietysti Aki Linden.   Tässä korona-ajassa ei ole toista yhtä hyvää, joka voisi täyttää Krista Kiurun paikan.  Lindenillä on pitkä ura lääkärinä aina 70-luvun lopulta lähtien.  Terveyskeskuslääkäri, ylilääkäri, Länsi-Suomen lääninlääkäri, saman sairaanhoitopiirin johtaja ja yli kahdeksan vuotta HUS:n toimitusjohtajana.  Erityisesti hän on kansanterveyslain asiantuntija ja vakuuttanut minut koronaosaamisellaan.  Pahoin pelkään, ettei Aki Lindenkään kelpaa koronajohtajana sen paremmin Aamulehdelle kuin muille koronasopan hämmentäjille.   Hän on siihen Kiurun lailla liian hyvä.  Siinä syytä riittävästi…Mikä sitten onkaan Aamulehden kirjoituksen monikärkiohjuksen päämaali?  Se kerrottakoon tähän lopuksi.  Ei tuo Aamulehti kykene pääkirjoituksellaan hallitustamme kaatamaan.   Ei tietenkään!  Mutta epäluottamusta sitä ja hallituksen osaamista kohtaan lehti toki osaa levittää.  Sillä on pitkät perinteet tässä osaamisen lajissa.  Vastustajien silmille on lentänyt junalasteittain poliittista sontaa ja lentää edelleenkin.  Tosin sofistikoidummalla tavalla kuin esimerkiksi vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten.  Puhumattakaan 1930-luvusta, jolloin lehti tuki fasistista lapuanliikettä monella tapaa.  Jopa lehden oma toimittaja oli kyyditsemässä mm.  eduskunnan puhemiestä Väinö Hakkilaa.  Voiko tuon lähemmäksi toimittaja enää päästä varsinaista tapahtumien virtaa?  Tekemässä ja kirjaamassa itse skuuppiaan!

Niin, se Aamulehden tämänkertaisen monikärkiohjuksen varsinainen maali on aluevaalit.  Niiden tulokseen lehti pyrkii vaikuttamaan monella tavoin.  Paras vastaus tähän lehden poliittiseen haistatteluun on käydä äänestämässä vastoin lehden julkilausumattomia toiveita.

 

Reino Seppänen