Sitä
Jyrki Katainen sanoi Lauantaiseurassa haluavansa selvittää miten työntekijöiden laittomiin laittomat lakot voitaisiin estää. Hänen kerrotaan todenneen, että laittomuudet pitää kitkeä niin työmarkkinoilta kuin yhteiskunnasta yleensäkin. Tavoitehan on tietysti mitä mainioin! Edellyttäen, että puoluejohtaja Katainen on rehellisesti liikkeellä laittomuuksien kitkemiseksi. Yhteiskunnallisen tilanteen parantamisen Katainen voisi ehkä helpoimmin aloittaa omasta puolueestaan, jossa lain rikkominen näyttäisi nykyään olevan enemmän ansio kuin rasitus puolueen hierarkiassa etenemiselle.
Kataisen puhe laittomista lakoista on todennäköisesti työnantajajärjestöjen edusmiesten kaikua. Tätä uhoahan on vaalien jälkeen kuultu aivan riittämiin. Ikään kuin vaalivoiton olisikin saanut EK ja Suomen yrittäjät eikä kokoomus. Tjaa, oliskohan asia sittenkin juuri niin? No, koska Kataisen puheesta kuuluu ”His Masters Voice”, puheen asiasisältökin on voimakkaasti rajoittunut. Käsite ”työntekijöiden laittomat lakot” implikoi tätä. Ongelmahan latistetaan jo lähtökohdiltaan vain työmarkkinoiden toisen osapuolen aikaansaannokseksi. Ikään kuin työntekijäpuoli pahasta tahdostaan haluaisi rettelöidä ja tuottaa vahinkoa paitsi työntantajalle ja yhteiskunnalle niin myös itselleen.
Työpoliittinen järjestelmämme on ennestään voimakkaasti työnantajapuolen intressejä korostava ja ymmärtävä. Sen rakentumisessa näkyy hyvin selvästi eduskunnan porvarillinen hegemonia. Jo työrauha käsite sellaisenaan on torso, koska siihen sisälletään pääasiassa ne toimet, joilla työntekijäpuoli pyrkii puolustamaan itseään ja ylläpitämään omanarvontuntoaan. Mitkään työnantajan provokaatiot tai suoranaiset törkeilyt eivät anna sopimusaikana oikeutta lakkoaseen käyttöön. Ei, vaikka se saattaisi olla tehokkain ja paineita purkavin väline räikeimpien vääryyksien korjaamiseksi. Työtuomioistuimen ratkaisut näissäkin tapauksissa ovat langettavia juuri sen ”puolueettoman” asiantuntijajäsenen äänellä.
Kataisen ja hänen taustavoimiensa tarkoittamat ”työntekijöiden laittomiin laittomat lakot” eivät tietenkään ole tavoiteltava asia. Kaikkein vähiten sitä haluaisivat juuri nämä asiaan liittyvät työntekijät. Mutta joskus ei vain ole mitään muuta välinettä, ”kun lyödäkään ei saa”, kuten eräs edesmennyt ammattiyhdistysjohtaja aikoinaan sanoi. Liiallinen alistaminen ja ylikontrolli saattaa lisäksi johtaa päinvastaiseen tulokseen, jota ”rautaista kuria” tavoittelevat toivovat. Tästä on historia täynnä huonoja esimerkkejä. Perusteet löytyvät kyllä ihan psykologian ja sosiologian piiristä. Se, näiden uuden orjayhteiskunnan rakentajien tulisi muistaa.
Katainen, joka vielä reilut kaksi viikkoa sitten, vaalien alla, kertoi lipevästi olevansa palkansaajien asialla, paljastaa nyt oikean karvansa. Tässä ne meidän palkansaajien todelliset ystävä nyt on, kaikessa alastomuudessaan ovat! Jälleen kerran (kuinkahan monenen sadannen?), koen eräänlaisen Déjà vu –elämyksen – olen elänyt tämän hetken aikaisemminkin. Hetkinen! Hhmm… Ai, juu niinpä tosiaan! Aina jokaisten vaalien jälkeen! Tohtori Jekyll (lue: kokoomus vaalien alla) on siis taas kerran muuttunut Mr. Hideksi (lue: kokoomus vaalien jälkeen).
Erityisen outoa tämä Kataisen ja työnantajajärjestöjen lakkosakko –askartelut ja muut puheet laittomista lakoista ovat suhteessa todellisuuteen. Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ole ollut näin vähän todellisia työtaisteluja mitä viimeisinä 15 – 20 vuotena. Luulisi, että tähän tilanteeseen oltaisiin tyytyväisiä ja annettaisiin kiitosta sinne, minne se kuuluu – ammattiyhdistysliikkeelle, sosiaalidemokraateille ja kolmikannalle. Siis sopimusyhteiskunnalle. Mutta ei! Kaikenkarvaiset kataiset ja eerolehdet haluavat haastaa riitaa ja huonontaa tosiasiallista ilmapiiriä niin työmarkkinoilla yleensä kuin yksittäisillä työpaikoilla.
Puoluejohtaja Kataisen lieroilun on pannut merkille jopa keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonenkin. Tämä on puolueensa verkkolehden, Apilan, haastattelussa todennut kokoomuksen vaalipuheiden olevan vesittymässä pelkiksi lupauksiksi. Tästä esimerkkinä Korhonen toteaa juuri tasa-arvotupon ja lakkosakko –puheet. Hän myös väittää, että kokoomuksen esittämällä miljardin euron menojen lisäyksellä valtion budjettiin ei ole varaa toteuttaa kaikkia puolueen vaalilupauksia. Yksi niistähän oli juuri tasa-arvotupon palkankorotus lupailut pienipalkkaisille naisille, joka Korhosen mukaan vaatisi yli 800 miljoonan euron satsauksen.
Katainen ja kumppanit eivät tiedäkään minkälainen vieteriukko tai pikemminkin –akka, heidän vaalilahjaksi paketoimastaan tasa-arvotupon lahjalootasta silmille pomppaakaan. Jo nyt liikkuu terveydenhuollon kentällä villejä huhuja yli 30 prosentin palkankorotuksista sairaanhoitajien peruspalkkoihin. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten mahdollinen porvarihallitus ja nimenomaa kokoomuspuolue ne tulee alas ampumaan. Kataisen ja kumppanien onkin syytä alkaa pelätä sukukalleuksiensa puolesta. Jos suuressa määrin kokoomusta äänestäneet sairaanhoitajat taas kerran petetään, kuten todennäköistä on, joutuvat kyseiset kokoomusherrojen killuttimet sellaiseen mankeliin, mistä Jyrki-boy ei ole osannut edes uneksia.